Suomen taiteen kultakausi

Axel Gallen-Kallelan malaus Lemminkäisen äiti

1800-luvun toisella puoliskolla tapahtuneen taiteen nousu tunnetaan Suomen taiteen historiassa ”kultakautena”. 1850- ja 1860-luvulla suomalaisten taiteilijoiden suosituin opiskelupaikka oli romantiikan maiseman ja kansankuvauksen perinteitä ylläpitänyt Dusseldorf Saksassa. Kuvanveistäjien keskus oli näihin aikoihin Rooma, jossa työskentelivät Walter Runeberg ja Johannes Takanen.

1870-luvulla Pariisi nousi kansainväliseksi taidekeskukseksi. Likeisimmät esikuvat suomalaiset löysivät Ranskan realistisista ulkoilmamaalareista. Albert Edelfelt siirtyi ulkoilmamaalaukseen 1870-luvun lopussa. Huomattava oli naisten suuri panos kultakauden taiteessa. Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Amelie Lundahl ja Egil Danielsson-Gambogi olivt realismin kauden taitelijoita. Tunnettuihin realisteihin lukeutuivat myös Aksel Gallen (Akseli Gallen-Kallela) sekä Eero Järnefelt.

1890-luvun alussa Pariisin matkustaneet nuoret taiteilijat, Magnus Enckell, Ellen Thesleff, Bedda Stjernschantz, Ellen Thesleff, Bed Stjernschantz ja Väinö Blomstedt, kiinnostuivat sisäistä näkemystä ja henkisyyttä etsineesta symbolismista. Samaan aikaan Hugo Simberg loi oman myyttisen kuvamaailmansa.

Kuvanveisto sai eniten virikkeitä ranskalaisesta salonkirealismista. Robert Stigell kuvasi 1880-luvulla työläisen arkiasussaan, Ville Vallgren tunnetaan sensuelleista naiskuvistaan a Emil Wikström useista monumenteistaan.

Tuusulan rantatietä on luonnehdittu Suomen kulttuurin pyhäksi tieksi. Eikä syyttä, tien varrella Aleksis Kiven haudalta Sibeliuksen Ainolaan on luotu tärkeä osa maamme kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, musiikista ja koko kansallisesta kulttuurista. Taiteilijayhdyskunta sai alkunsa vuonna 1897, jolloin kirjailija Juhani Aho muutti taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa Vårbackan huvilaan. Aho asui sittemmin Aholaksi kutsutussa rakennuksessa 14 vuotta ja kirjoitti siellä mm. romaaninsa Juha.

Yhdyskunnan ensimmäinen uusi rakennus oli Pekka Halosen nykyiseen Halosenniemeen rakentama komea ateljeekoti, joka saatiin asuttavaan kuntoon vuonna 1901. Samana vuonna runoilija J.H. Erkko rakensi Erkkolan rantatien eteläpäähän ja taidenmaalari Eero Järnefelt pystytti järven rantaniitylle Suvirannan. Aho johdatti Tuusulaan myäs säveltäjämestari Jean Sibeliuksen, joka rakennutti 1904 Lars Sonckin piirtämän Ainolan hieman rantatiestä syrjässä olevalle mäelle.

Tuusula taideyhdyskuntaa kuuluivat olennaisena osana Lomakodit Onnela, Syvälahti ja Syväranta. Näiden tunnetuimpia täyshoitolaisia olivat Eino Leino, Uuno Kailas ja Robert Kajanus.

Nimekkäiden taiteilijoiden muodostama yhteisö veti luonnollisesti puoleensa Suomen kulttuurin nuorta polvea. Tuusulan taiteilijakotien ilmapiiri ja tuki merktisivät paljon mm. Juhani Siljolle, Joel Lehtoselle, F.E. Sillanpäälle, Leevi Madetojalle ja Toivo Kuulalle. Kaikki Tuusulan taiteilijat olivat suomenmielisiä. Poikkeusetta he arvostivat Aleksis Kiveä suomalaisen hengen jättiläisena. Kivi vietti elämänsä viimeiset kuukaudet veljensä Albert Stenvallin luona Tuusulan Syvälahdessa. Hänet on haudattu pitäjän kirkkomaahan, rantatien alkupäähän.

Axel Gallen (Akseli Gallen-Kallela) maalasi vuonna 1894 taulun Symbosium, jossa Jean Sibelius, Robert Kajanus, Oskar Merikanto ja taiteilija itse on kuvattu pikkutunneilla Hotelli Kämpissä. Kuvasta aistii hyvin helsinkiläisen 1890-luvun boheemitaiteilijoiden intensiivisen elämäntyylin, vaikutteet ”suoraan Pariisista” ja eri taiteenalojemme huippunimien tiiviin seurustelun.

Ravintoloitsija Carl Kämp rakennutti Helsingin Esplanadin varrelle Theodor Höijerin suunnitteleman mannermaisen loistohotellin, jonka avajaisia vietettiin lokakuussa 1887. Hotellissa toimi ”täydellisesti eurooppalainen” kahvila ulkoterasseineen, ja kellaritiloissa oli ”biertunneli”.Ala-Kämpiä kutsuttiin myös Pörssikahvilaksi, sillä siitä tuli kaupungin liikemiesten kohtauspaikka. Ylä-Kämpiin keskittyi ilta- ja yöelämä, ja siellä esiintyi tunnettuja varieteetaiteilijoita. Kämp oli hintatasoltaan ykkösluokan paikka, asiakkaat esiintyivät iltaisin juhla-asuissa, ja kaikille oli yhteistä ”herrasmiesmäinen” käytös pikkutunneillakin.

Kämp saavutti suuren suosio helsinkiläisten keskuudesssa. Kantapöydissä istui kaupungin älymystöä ja boheemeja ja ”sitseistä” kerrotaan lukuisia kulttuurikaskuja. Vakituisiin asiakkaisiin kuului joukko pariisilaiselämään tutustuneita nuoria taitelijoita, jotka yhtä lailla istuskelivat naapuritalon Catanin konditoriassa. Tähän joukkoon kuuluivat mm. Jean Sibelius, Robert Kajanus, veljekset Eino ja Kasimit Leino, Juhani Aho, Eero Järnefelt, Axel Gallen, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt ja Emil Wikström. Kämpissä ”paasattiin” yömyöhään, joskus jopa monta vuorokautta yhteen menoon. Filosofia, symbolismi, magia ja Ruusu-Risti siivittivät talon antimien ohelle mielikuvituksen lentoa. Taitelijoille oli yhteistä intensiivinen luomiskausi 1890-luvulla.Siekailematta tuotiin esille sekä keskinäinen ihailu ja itsetunto että ankara kritiikki ja halveksunta tosinajattelivia kohtaan.

Monet Kämpin kantavieraista kuuluivat nuorsuomalaiseen piiriin, ja sortovuosina he asettuivat puolustumaan Suomen autonomiaa. Kämpissä suunniteltiin vastarintaliikkeen toimia, pidettiin isänmaallisia juhlatilaisuuksia ja järjestettiin kansalaiskokouksia. Poliittisesti merkittäviä ratkaisuja hotellissa tehtiin myös keväällä 1918, kun saksalainen kenraali Rudiger von der Goltz piti siellä päämajaansa Helsingin valtauksen jälkeen.

Lähdeaineisto: Suomi kautta aikojen ISBN-8933-60-X