Talvelastako Suojärven pelastus?

Sotilas lypsää lehmää Kiviniemessä

Neuvostoliiton ylivoima pakotti suomalaiset yhä perääntymään Laatokan Karjalassa, ja tilanne alkoi olla hyvin huolestuttava. Kannaksella taisteltiin sodan kuudentena päivänä Vuoksen itäpuoen viimeisessä sillanpääasemassa Kiviniemessä.

Laatokan Karjalassa Suomi joutui vetäytymään Suojärven luoteispuolella sijaitsevalta Ägläjärveltä, mikä synkensi tilannetta entisestään kriittisessä paikassa. Jos neuvostojoukot pääsivät Tolvajärvelle, niille aukeni tie IV Armeijakunnan selustaan. Laatokan Karjalan pulustuksesta vastanneen IV Armeijakunnan jouduttu osittain epäjärjestykseen ylivoiman edessä joukot päätettiin järjestää osittain uudestaan.

Mannerheim erotti IV Armeijakunnan vastuualueesta Tolvajärven-Ilomantsin suunnan omaksi lohkokseen, jonka puolustusvastuun hän antoi Osasto Talvelalle. Osasto muodostettiin IV Armeijakunnan joukoista ja alueelle myöhemmin keskitettävistä lisäjoukoista. Osasto Talvela oli suoraan Päämajan alainen, ja se sai tehtäväkseen ”lyödä Korpiselän ja Ilomantsin suuntaan edenneet vihollisvoimat sekä jatkaa hyökkäystä Suojärven suuntaan tarkoitukselle yhteistoiminnassa IV Armeijakunnan kanssa vallata Suojärvi takaisin”. Tavoite oli kunnianhimoinen, sillä talvisodan ensimmäisten päivien suomalaishyökkäysten tulokset olivat jääneet hyvin vaatimattomiksi.

Eversti Paavo Talvelan ehto osasotn komennon vastaanottamiselle oli, että hän saisi käyttöönsä Sotakorkeakoulun aikaisen opiskelijatoverinsa everstiluutnantti Aaro Pajarin komentaman Jalkaväkirykmentti 16.

Kannaksella vetäytyminen pääasemaan oli täydessä vauhdissa, ja Suomen viimeinen sillanpääasema oli Vuoksen itäpuolella Kiviniemessä. Illalla 5.12.1939 vihollinen lähestyi Kiviniemeä, jossa päivysti Erillinen Osasto 6, Karjalan omista miehistä koottu osasto. Puna-armeija hyökkäsi aamulla suomalaisten asemia vastaan panssareiden tukemana, mutta panssarit eivät päässeet yli Siajanjoesta, jonka penkereet oli vahvistettu panssariesteiksi. Suomalaisten tarkka tykkituli tuhosi osan vaunuista, ja loput pakenivat metsän suojiin. Myös vihollisen tykit moukaroivat maasto, ja iltapäivällä niiden tuli keskitettiin suomalaisten takan Vuoksen yli meneviin siltoihin, mutta parhaatkin laukaukset putosivat noin sadan metrin päähän niistä.

Illalla tuli vetäytymiskäsky. Suomalaisten tuli irtautua asemistaan ja tuhota kaikki, erityisesti sillat vetäytyessään. Irtautuminen tapahtui siten, että osa joukoista jäi verhoksi asemiin ja pyrki salaamaan viholliselta asemasta vetäytyvien joukkojen liikkeet. Kun verhoamaan jääneiden joukkojen oli aika jättää asemansa, verho luotiin voimakkaalla tkistäkeskitksellä. Vetäytyvät joukot kiirehtivät suojatuleen valmistautuneen vastaanottoaseman taakse.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Talvisota päivä päivältä ISBN 978-952-220-706-7