Neuvostoliiton armeija
hyökkäsi ilman sodanjulistusta 30.11.1939 koko itärajan pituudelta
Suomeen. Maan hallitus vaihdettiin, ja pääministeriksi tuli Risto
Ryti, ulkoministeriksi Väinö Tanner sekä puolustusministeriksi
Juho Niukkanen. Eduskunta siirtyi Helsingistä Kauhajoelle. Armeijaa
johti Päämajassa Mikkelissä ylipäällikkönä sotamarsalkka
C.G.E. Mannerheim.
Neuvostoliitto asetti
Terijoelle Suomen demokraattisen tasavallan hallituksen, jonka
pääministeksi nimitettiin Otto Wille Kuusinen. Neuvostoliitto solmi
ystävyys- yhteistyösopimuksen Kuusisen hallituksen kanssa ja
ilmoitti neuvottelukumppanikseen vain Terijoen hallituksen. Sodan
loppupuolella neuvostoliittolaisten oli kuitenkin palattava asioimaan
Suomen virallisten edustajien kanssa.
Suomen joukot itärajalla
joutuivat vetäytymään joulukuun alussa. Hyökkääjällä oli
murskaava ylivoima niin miesten kuin aseiden määrissä. Suomen
kaupunkeja pommitettiin talvisodan aikana jatkuvasti. Ulkoministeri
Molotov tosin kertoi Yhdysvaltojen presidentille, että
Neuvostoliiton koneet pommittivat vain lentokenttiä, eivät
kaupunkeja. Yhdistyneiden kansakuntien edeltäjä Kansainliitto
erotti 14.12. 1939 Neuvostoliiton jäsenyydestään.
Talvisotaa käytiin
vaikeissa oloissa kovissa pakkasissa. Karjalankannaksella tärkeä
rintama syntyi Summaan Kuolemanjärvelle ja Taipaleenjoelle
Metsäpirttiin. Laatokan pohjoispuolella puna-asemija pysäytettiin
Kollaanjoelle Suistamoon. Neuvostojoukkojen oli tarkoitus kiertää
Laatokan pohjoispuolelta Kannaksella olevien suomalaisten selustaan.
Sodan uhkasta huollimatta
Suomen hallitus ei ollut 1930-luvun lopulla varustanut armeijaa
riittävästi. Monet joutuivat lähtemään sotaretkelle omissa
vaatteissa, armeijalla oli antaa aseen lisäksi vain vyö housuihin
ja korkardi päähineeseen. Sotia edeltäneiden vuosien pääministerin
mukaan puhuttiin ”malli Cajanderista”.
Suomalaiset saivat
ensimmäiset merkitävät torjuntvoitot Korpiselässä Tolvajärvelle
vähän ennen joulua. Voitot antoivat uskoa mahdollisuuksiin.
Puna-armeija yritti Kannaksella läpimurtoa joulukuun lopussa, mutta
ei onnistunut.
Suomella oli talvisodadda
käytettävissä noin 340 000 sotilasta, puna-armeijalla noin
miljoona. Suomella oli lentokoneit 114, vastustajalla osapuilleen
3800. Panssarintorjunta-aseiden puutteessa suomalaiset oppivat
käyttämään polttopullooja, niin sanottuja Molotovin cocktaileja.
Suomalaiset olivat
talvioloissa ja metsämaastossa kokeneempia taistelijoita kuin
vastustajansa. Rintamalla oli vapaaehtoisesti maanpuolustusjärejstön
suojeluskuntien kasvattamia miehiä noin 60 000 ja he osasivat
liikkua metsässä, hiihtää ja ampua, Armeijan apuna oli myös maan
suurin naisjärjestä Lotta Svärd.
Suomussalmella suomalaiset
torjuivat puna-armeijan etenemisen joulukuun viimeisinä päivinä.
Kävi ilmi, että vihollinen yritti läpimurtoa Kainuusta kohti Oulua
katkaistakseen Suomen kahtia. Kainuun korvessa Raatteen tiellä
tammikuun ensimmäisinä päivinä 1940 suomalaiset saartivat kaksi
neuvostoliittolaista divisioonaa ja tuhosivat ne. Läpimrtoyritys oli
torjuttu.
Loppiaisena 6.1.
luutnantti Jorma Sarvanto ampui Kymenlaakson taivaalla viidessä
minuutissa alas kuusi puna-armeijan pommikonetta. Saavutusta pidetään
maailmanennätyksenä.
Kollaalla Suomen joukot
eivät antaneet periksi. Kollaa kesi valtavan ylivoiman edessä.
Siellä sankarina oli tarkka-ampuja Simo Häyhä, joka kiväärillään
tuhosi yli 200 vihollista väijytyksestä sekä taistelutilanteissa
konepistollilla vielä paljon lisää.
Neuvostoliiton armeija ei
päässyt läpimurtoon joulukuussa. Suurvalta oli aliarvioinut
vastustajan ja yliarvioinut omat voimansa. Tammikuun ajan rintamalla
oli rauhallisempaa. Puna-armeija suunnitteli uutta suurhyökkäystä
ja hankki joukkoihinsa lisää sekä miehiä että aseita.
Maailmansodan muilla
rintamilla oli hiljaista talvella 1940, joten Suomen epätoivoinen
taistelu sai laajaa kansainvälistä julkisuutta. Suomi myös
hyödynsi tilanteen. Huippujuoksijat Paavo Nurmi ja Taisto Mäki
lähtivät 3.2. Yhdysvaltoihin progandamatkalle.
Suomen ja Ruotsin
jääpallomaajoukkueet pelasivat ystävyysottelun 11.2. Tukholman
olympiastadionilla. Ennen ottelun alkua taitelija Ella Eronen lausui
täpötäydellä stadionilla Maamma-laulun suomeksi ja ruotsiksi.
Samana päivänä
puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen Kannaksella. Summassa
neuvostoliittolaiset pääsivät osittaiseen läpimurtoon 13.2. ja
Länsi-Kannaksella joukkojen oli vetäydyttävä väliasemaan.
Lopullista läpimurtoa ei tullut.
Maaliskuun alussa Suomen
joukot joutuivat päivä päivältä tiukemmalle. Sekä miehet että
asett alkoivat loppua. Suomen rauhanvaltuuskunta markusti Moskovaan
7.3. neuvottelemaan.
Äyräpään Vuosalmella
puna-armeija oli 4.3. Vuoksen rannalla, mutta ei päässyt virran
yli. Neuvostoliiton armeija oli Viipurin edustalla 11.3., ja
Viipurinlahdellakin suomalaiset olivat vaikeuksissa. Seuraavana
päivän Kollaanjoen linjasta oli pakko luopua. Puolustus alkoi
murtua monesta paikasta.
Suomen hallitus ilmoitti
11.3. hyväksyvänsä Neuvostoliiton esittämät rauhanehdot.
Tasavallan presidentti Kyösti Kallio allekirjoitti 12.3. valtakirjan
rauhanneuvottelijoille. ”Kuivukoon käteni, jonka oli pakko
allekirjoittaa tällainen paperi!” huokasi valtion päämies.
Talvisota kesti 105
päivää. Rauhansopimus allekirjoitettiin 13.3.1940 Moskovassa.
Sopimuksen mukaan Suomi luovutti Neuvostoliitolle Karjalankannaksen,
Laatokan Karjalan ja niin sanotun Raja-Karjalan, Suomenlahden
ulkosaaret, Kalastajasaarennon Petsamosta sekä osia Sallasta ja
Kuusamosta. Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi 30
vuodeksi.
Menetetyllä alueella
asuneita kotinsa ja kotiseutunsa jättämään joutuneita suomalaisia
oli noin 430 000. Pinta-alasta menetettiin 11 prosenttia.
Luovutetulle alueelle jäin muiden muassa Suomen asukasluvultaan
toiseksi suurin kaupunki Viipuri.
Suomi menetti talvisodassa
kaatuneina, haavottuneina kuolleina sekä kadonneina noin 26 700
sotilasta. Haavottuneiden määrä oli hieman ylli 43 500. Lisäksi
105 päivän aikan kuoli sotatoimissa vajaa 1000 siviiliä. Moni
sotilas menehtyi vasta rauhan tultua.
Suomalaisia
huippu-urheilijoita koki määränpäänsä sankarikuoleman kautta.
Heistä mainittakoon muiden muassa seuraavat henkilöt:
Birger Adolf Wasenius
Birger Adolf Wasenius
Gunnar Mikael Höckert
Martti Bertill Marttelin
Martti (Make) Uosikkinen
Martti Leo Tolamo
Lähdeaineisto Antti O.
Arponen – Markku Kasila – Vesa-Matti Peltola ISBN
978-952-7043-03-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti