Kallis rauha

Suomalaiset vetäytymässä uuden rajan taakse Kuhmon suunnalla

Neuvostojoukot etenivät kohti Viipuria jo vastustamattomalla voimalla. Vallattuaan kaupungin koillispuolella Talin ja Leitimon kartanon venäläiset jatkoivat hyökkäystään Portinheimon suuntaan. Punavyöryä yritettiin pysäyttää Konkkalavuoren maastossa, mutta vastahyökkäys ei tuottanut tulosta.

Vihollispaine tuntui kovana myös Viipurin esikaupungissa Tammisuolla. Taka-aseman eteentyännetystä tukikohta 2:sta jouduttiin siellä luopumaan, kun sen 14 kiväärimiehen ja yhden konekiväärin miehistön muodostamaa joukkoa vastaaan hyökkäsi noin 500-700 miestä lukuisten panssarivaunujen tukemina. Viisi panssarivaunua saavutti jo Tammisuon aseman. Viipurinlahdella, muun muassa Häränpääniemellä ja Vilaniemen suunnalla, vihollishyökkäykset torjuttiin.

Vuosalmella Neuvostoliitto pyrki yhä hyökkäämään Vasikkasaaresta. Tykistökeskitykset, lentokoneiden tuki ja vihollisen rynnäkkö kestettiin ensimmäisen aallon aikana. Loppuiltapäivästä vihollinen heitti tuleen ylimääärisen rykmentin, jolloin suomalaisten puolustus ei enää pitänyt. Läpimurrosta tuli noin puolen kilometrin syvyinen venäläisten saavutettua Vuosalmen kylän läpi vievän tien.

Myös Äyräpäässä asemat antoivat peräksi, ja vihollinen pääsi lossille asti. Murrot onnistuttiin rajoittamaan, mutta menetettyjä asemia ei saatu takaisin vastahyökkäyksillä. Aluetta puolustanut Suomen 21.D oli supistunut jo alle tuhanteen taistelukuntoiseen mieheen.

Suomen hallitus keskusteli jälleen Moskovasta tulleen sähkeen pohjalta rauhasta, Tannerin esityksen pohjalta hallitus hyväksyi rauhanehdot ”äärimmäisessä tapauksessa”. Hannula ja Niukkanen vastustivat rauhanehtojen hyväksymistä. Hallituksen kokoontumisen jälkeen asiasta äänestettiin eduskunnassa. Ulkoasianvaliokunta päättyi 13-4 ehtojen hyväksymisen kannalle. Vastaan äänestivät IKL:n Kares, Maalaisliiton Kekkonen ja Kämäräinen sekä sosiaalidemokraattien Komu.

Kremlin neuvotteluissa suomalaiset yrittivät yhä saada aikaan myönnytyksiä. Venäläiset harkitsivat hetken Enson ja Wärtsilän jättämista Suomelle, mutta perääntyivät tästä mahdollisuudesta. Neuvostoliiton valtuuskunta lupasi jättää lopullisen ehdotuksen seuraavana päivänä.

Tasavallan presidentti Kyösti Kallio allekirjoitti aamulla 12.3.1940 avoimen neuvotteluvaltuuden valtuuskunnalle. Valtuuskunnalla oli nyt virallinen valtuutus allekirjoittaa rauhansopimus Moskovassa. Kallio antoi valtuudet vastentahtoisesti ja olisi ilmeisesti ollut valmis jatkamaan sotaa, jos olisi saanut kannalleen tukea eduskunnalta ja hallitukselta.

Rauhasta neuvoteltiin päivän aikana kahteen otteeseen. Suomalaiset pyrkivät edelleen saamaan myönnytyksiä ehtoihin, mutta Molotov ei suostunut muuttamaan mitään. Ruotsalaiset ilmoittivat olevansa valmiit keskustelemaan puolustusliitosta Suomen kanssa.

Neuvostojoukot hyökkäsivät Tammisuolla, jolloin lisää panssarivaunuja pääsi suomalaisten asemiin. Neuvostoliittolaisten eteneminen saatiin kuitenkin pysäytettyä vastaiskulla ja reservien tuella. Myös Talin suunnassa vihollisen voimakas hyökkäys saatiin torjuttua. Viipurinlahdella vihollinen pyrki laajentamaan saavuttamaansa sillanpäätä kohti Viipuria, mutta enempi eteneminen kohti kaupunkia saatiin estettyä.

Neuvostoliitto tek yllättävän panssarivaunuhyökkäyksen Vuosalmella, kun jää oli alkanut kantaa vaunuja. Noin 30 hyökkäysvaunua ilmestyi Vuosalmen tielle ja Lietteen pelloille non 20 lisää. Suomalaistykistö oli kuitenkin saanut ammustäydennyksiä, ja panssarihyökkäys saatiin tytehtymään kenttätykistön tulella.

Kollaalla Neuvostoliiton hyökkäys asemia vastaan jatkui kiivaana, ja suomalaisten puolustus alkoi rakoilla. Venäläiset saavuttivat sisäänmurron rautatien suunnalla. 12 D:n komentaja päätti luopua Kollaanjoki-linjasta.

Suomen rauhanvaltuuskunta allekirjoitti 13.3.1940 rauhansopimuksen Moskovassa vuorokauden vaihduttua. Ehdot olivat muuten samat, joita Neuvostoliitto vaati jo 29.2., mutta Moskova hyväksyi pidennykset Suomen joukkojen vetäytymisen ja sopmuksen rafirioimisen aikatauluihin. Sotilasliitosta ei mainittu sopimuksessa mitään.

Suomalaisten neuvottelijoiden välillä käytiin aivan viimemetreillä vääntöä. Paasikivi ja Voionmaa olisivat halunneet alistaa sopimuksen eduskunnan harkittavaksi ennen sen allekirjoittamista. Ryti ja Walden puolestaaan tahtoivat allekirjoittaa heti, enne kuin puolustus luhistuisi.

Suomi säilytti sodassa itsenäisyytensä, mutta menetti noin kymmenyksen pinta-alastaan, noin 35 000 neliökilometriä. Uusi raja mukaili pitkälti suuren Pohjan sodan päättäneen, vuonna 1721 solmitun, Uudenkaupungin rauhan rajaa. Suomi menetti Karjalan Kannaksen , osan Laatokan Karjalasta, osia Kuusamosta ja Kalastajasaarennosta sekä suuriman osan Sallasta. Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Noin 430 000 ihmistä, 12 5 Suomen väestöstä, menetti kotinsa ja joutui evakoksi. Rintamilla sopimus astui voimaan klo 11. Koko maahan julistettiin suruliputus, ja Viipurin linnan lippu laskettiin surumenoin.

Rauhansopimuksen astuttua voimaan aseet vaikenivat useimmilla rintamilla, mutta monin paikoin tietoa sodan loppumisesta ei saatu toimitettua joukoille ajoissa. Esimerkiksi Ryhmä Talvelan eteläisellä korpisivustalla taisteltiin koko päivän ajan, ja Saijassa aseet vaikenivat vasta iltapäivällä.

Vaikka vähintään ylimmät komentajat tiesivät rauhan solmimisesta, taistelut olivat monin paikoin ankaria talvisodan viimeisen päivän aamuna. Viipurinlahdella neuvostojoukot pyrkivät etenemään valtaamistaan sillanpääasemista, ja Viipurissa ne kävivät Patterinmäen asemia vastaan tykistön, panssareiden ja jalkaväen voimin. Yritykset torjuttiin, eikä vihollinen päässyt Viipuriin asti.

Taipalessa taukoamaton tukkituli pommitti Suomen asemia, kunnes lakkasi yhtäkkiä klo 11. Kollaalla suomalaiset valmistautuivat vastahyökkäyksellä valtaamaan takaisin Kollaanjoen rannat. Hyökkäystä ei kuitenkaan ehditty aloittaa.

Kuhmossa Luelahden kolmoismotin valtaaminen keskeytyi. Suomalaiset olivat pommittaneet mottia suorasuuntauksella pari päivää ja iskuryhmät olivat edenneet jo 30 metrin päähän neuvostoliittolaisten etummaisista taisteluhaudoista, kun ilmoitus rauhasta tuli. Viimeisenä alueelta poistunut neuvostohävittäjä piirsi lähtiessään taivaalle sirpin ja vasaran.

Suomi

kaatuneita 26 000

haavoittuneita 43 000

kadonneita 3000

pommituksessa kuolleita 1000

yhteensä 73 000

Neuvostoliitto

kaatuneita 200 000

haavottuneita 600 000

yhteensä 800 000

Lähdeaineisto ILKKA ENKENBERG TALVISOTA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ ISBN 978-952-220-706-7