Suomen sotilasjohdon
suunnitellessä sotamateriaalien ostotoimiaan Saksasta siellä
puolestaan toimivat Ribbentrop, Göring ja viimeksimainitun
luottomies toimivat evl. J. Veltjens aktiivisesti. Suomen Berliinin
lähettilä sai mm. Ribbentropilta tiedon, että Saksa vapauttaisi
kaikki talvisodan aikana takavarikoimansa, suomalaisten lännestä
ostamat aselähetykset, jotka saksalaiset olivat löytäneet
varastoituina mm. Norjan satamissa. Muun materiaalin tooimittamisesta
Saksa oli valmis lähettämään oman neuvottelijansa Suomeen. Suomen
johdon pyrkimys pitää puolustusvoimiensa varustamiseen tähtäävät
aseostonsa mahdollisimman salaisina, ettei Neuvostoliitto turhaan
provosoituisi, eivät täysin onnistuneet.
Heinäkuun 16. päivänä
marsalkan Ruotsissa toimiva asiamies saapuu ja ilmoittaa, että
hänellä on mukanaa vieraita Saksasta ja että nämä ovat jo
Helsingissä ja haluavat tavata marsalkka Mannerheimin, pääministeri
Rytin ja kenraali Heinnrichsin.
Kutsumatta saapuneet
vieraat olivat Saksan ulkoministeri von Ribbentrop ja evl. Joseph
Vetjens. Presidentti Kallio ei ota vieraita vastaan, sen sijaan
Mannerheim ja Ryti keskustellevat Ribbentropin kanssa Kallion
suostumuksella.
Ribbentrop ilmoittaa
käyntinsä tarkoitukseksi kaksi asiaa:
- Ensiksi informoida Mannerheimiä ja Rytiä Saksan suunnitelmista
- Toiseksi saataa evl. Vetjens yhteyteen kenraali Heinrichsin kassa keskustelua varten asetoimituksista Suomen armeijalle.
Rytin ilmoitettua,
etteivät asehankintoja koskevat laskelmat ole vielä valmiina ja
niihin Suomi palaa myöhemmin, ehdottaa Ribbentrop, että Veltjens ja
marsalkan asiamies siirtyisivät toiseen huoneeseen hänen
keskustellessaan Mannerehimin ja Rytin kanssa. Näin tapahtui.
Selvityksensä aluksi
Ribbentrop ojentaa Rytille saksalaisten 9. helmikuuta 1940
kaappaamat, Stalinin ja Churchillin salaiseen 15.10.1939 solmittuun
sotatoimisopimukseen liittyvät, Skandinaviaa koskevat asiapaperit.
Pääministeri Ryti hämmästyy asiakirjoihin tutustuttuaan ja pyytää
niistä kopioita itselleen. Ribbebtrop ilmoittaa tällöin, että
marsalkka Mannerheimille on toimitettu kopiot asiakirjoista jo
7.2.1940 ja pyydetty Suomea lähettämään edustajansa Saksaan
tutustumaan koko asiankirjaan. Koska ketään ei lähtetty Saksaan,
on johtaja Hitler katsonut tarpeelliseksi saattaa nämä asiat Suomen
johdon tietoon nyt mahdollisimman pian. Rytin ja Mannerheimin välille
syntyy nyt kireäsävyinen sananvaihto, jonka yhteydessä Mannerheim
huomauttaa aikanaan saaneensa ”pyytämätöntä” postia Saksasta
ja vastaavansa siitä. Suomen asemaa ne eivät ainakaan ole tehneet
vaikeammaksi ja hän on valmis myöhemmin tekemään sekä
presidentille että pääministerille selkoa asioista.
Yli kaksi tuntia kestäneen
keskustelun päätteeksi pääministeri Ryti toteaa ulkoministeri
Ribbentropille:
- Suomi ei ainakaan toistaiseksi voi ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin Neuvostoliittoa vastaan, ei yksinään eiksä salaistenkaan mukana.
- Jos Neuvostoliitto aikoo ryhtyä miehittämään maatamme, niin Suomi ottaa tarjotun avun vastaan mistä tahansa puolustautuakseen, kuitenkin ilman mitään sitoutumuksia ja vastapalveluksia
- Suomalaiset ovat kiitollisia Saksalle sen asehankintoihin ottaman kannan vuoksi. Marsalkan johtaman yleisesikunan laskettua tarpeemme tulemme ottamaan asiassa yhteyden.
- Keskustelussa käsitellyt asiat saatetaan presidentti Kallion tietoon ja annetaan hänen ratkaistavakseen lopullisesti.
Keskustelu on päättynyt.
Seuraavana päivänä (17.7.1940) iltapäivällä ovat marsalkka
Mannerheim ja pääministeri Ryti presidentti Kallion luona.
Marsalkka lukee Kalliolle Saksasta talvisodan aikana saamansa postin
ja myös tiedustelukirjeensä Hitlerille 2.3.1940.
Presidentti Kallio on
tavattoman järkyttynyt kuulemastaan. Syvästi kristittynä, totuutta
ja rehellisyyttä kunnioittavana hänen on äärettömän vaikea
ymmärtää englantilaisten ja ranskalaisten pyrkimystä saattaa koko
syytän Pohjola taistelutantereeksi vain voidakseen kukistaa Saksa ja
samalla syöstä koko Eurooppa sodan kurimukseen.
Kysymyshan ei lopulta
ollut lainkaan Leningradin ja Muurmanskn turvallisuudesta, kuten
Molotov perusteli Neuvostoliiton vaatimuksia syksyllä 1939, vaan
Suomen oli käytävä verinen talvisota salaisen
Stalin/Churchill-sopimuksen ensimmäisenä syyttömänä uhrina
estääksen koko maansa ja pohjoisen osan Ruotsia joutumasta
puna-armeijan miehittämäksi. Ainoastaan marsalkka Mannerhein tuli
yllättäen tietoiseksi 10.2.1940 ( evl. Veltjens) tästä suuren
mittakaavan petoksesta, johon liittyi Englannin ja Ranskan johdon
Suomelle lupaama sotilaallinen apu.
Lähdeaineisto Erkki
Hautamäki Suomi myrskyn silmässä ISBN 952-91-8985-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti