tiistai 11. marraskuuta 2014

VII Armeijakunnan hyökkäys Laatokan luoteisrannalle

Kenraalimajuri Woldemar Hägglundin komentaman VII Armeijakunnan ( 7 D ja 19 D) piti lyödä vihollisen 168. Divisioona, jota komensi eversti A.Bondarev. Suomalaisten tiedustelu oli selvittänyt, että vihollisen asemat oli linnoitettu vahvasti. Kenraalimajuri Hägglund päätti asettaa armijakuntansa painopisteen vasemmalle siivelle. Kenraalimajuri Hägglund käski heinäkuun 1. päivänä, että eversti Antero Svenssonin komentaman 7. Divisioonan oli hyökättävä Tohmajärven- Pälkjärven-Pirttipohjan suunnassa. Ensimmäiseksi tavoitteeksi määrättiin Naatselän-Ottakalan tasa ja seuraavaksi tavoitteeksi Alalammen pysäkin-Vahvajärven tasa. Eversti Hannu Hannukselan komentaman 19. Divisioonan piti hyökätä päävoimin Kiteen-Matkaselän-Repomäen suunnassa ja vallata Matkaselän asema. Seuraavan tavoitteena oli Ruskealan-Ännikänniemen tasa. 7. Divisioonan hyökkäystä tuki kuusi patteristoa ja 19. Divisioonaa neljä patteristoa ja järeä patteri.

VII Armeijakunnan hyökkäsy alkoin heinäkuun 10. päivänä. VII Aremijakunnan painopistesuunnassa 7. Divisioona aloitti hyökäyksensä kello 17 ilman tykstön tulivalmistelua, koska pyrittiin yllättämään vihollinen. Vihollinen teki valtakunnan rajan takana lujaa vastarintaa, mutta suomalaiset saavuttivat vihollisjoukkojen estelinjan. Tässä vaiheessa oma tykistömme ryhtyi tukemaan hyökkäystä. Suomalaiset etenivät ja saavuttivat Värtislän-Matkaselän rautatien.

Suomalaiset saavuttivat Taipaleen kaksipuolisesti saarrostaen niin, että everstiluutnantti Erkki Ruotsalon komentama Jalkaväkirykmentti 30 oli vasemmalla siivellä ja eversti Aarne Sainion Jallkaväkirykmentti 51 oikealla. Pälkjärven pysäkin ja Taipaleen väliin saarretut vihollisjoukot taistelivat sitkeästi ja murtautuivat 11.7. iltapäivällä motista Iljalan suuntaan.

Etulinjassa hyökänneiden rykmenttien etenemimen pysähtyi Iljalan kylän edustalle, Tässä vaiheessa 7. Divisioona reservinä ollut eversti Alous Kuistion komentama Jalkaväkirykmentti 9 sai käskyn siirtyä Taipaleen-Iljalan tietä Kirkkolahden suuntaan ja vallata Kontion -Leppälahden kannas.

Eversti Kuistio käski rykmenttinsä II Pataljoonan, jota komensti majuri Matti Aarnio, vallata Kontion- Lappälahden tienristeys ja Iljalan kylä. Aarnion pataljoona sitoi vihollisjoukot tien suunnassa ja kiersi niiden asemat maastoitse ja valtasi tienristeyksen kiivaiden taisteluiden jälkeen. Kun tienristeys oli vallattu, Aarnio suuntasi pataljoonansa pääosat Iljalan kylään ja valtasi sen 11.7. iltapäivällä.

Myös jalkaväkirykmentti 30 osallistui Iljalankylän pohjoisosan valtaukseen, kun Aarnion pataljoona ajoi samaan aikaan takaa vihollisjoukkoja Pälkjärven tienhaarasta Matkaselan suuntaan ja eteni Pälkjärven kaakoispäähän laksevalle purolle. Tohmajärven suunnasta saapuneet majuri Paavo Hirvelän komentama Jalkaväkirykmentti 51:n I Pataljoona ja majuri Benjamin Jauhiaisen III Pataljoona työnsivät vihollisen Pälkjärven Hiekanlahden-Hautavaaran tasalle.

Divisioonan painopistesuunnan oikealla sivustalla majuri Erik Enbergin komentama Jalkaväkirykmentti 9:n III Pataljoona oli saanut käskyn hyökätä Pälksaaren suuntaan. Se mursi vihollisen puolustuksen Kotajärven ja Pälkjärven Karikanlahden välisellä kannaksella ja eteni rautatien suunnassa Ruokojärven pohjoispäähän heinäkuun 12. päivänä. Miehitys ulotettiin Ruokojärven pohoispäässä olevalle rautatiesillalle.

VII Armeijakunnan painopistesuunnan hyökkäyksen ensimmäinen vaihe oli saatu menestykselliseen päätökseen. Neuvostoliiton joukkojen rajan läheisyyteen rakennettu puolustuslinja oli murrettu. Eversti Svenssonin komentama 7. Divisioona oli läpäissyt Pälkjärven ja Jänsijärven välisen maastoltaan vaikean vesistökapeikon, mikä loi edellytykset hyökkäyksen jatkamiselle Jänisjärven-Laatokan väliselle kannakselle ja Sortavalan suuntaan.

VII Armeijakunnan komentaja käski heinäkuun 12. päivänä eversti Svenssonin vallata Hämekosken sillat. Näin piti katkaista lopullisesti Laatokan lounais- ja kaakkospuolitse toimivien vihollisjoukkojen maayhteydet.

VII Armeijakunnan oikealla siivellä toimiva eversti Hannu Hannuksellan komentama 19. Divisioona oli saanut käskyn hyökätä painopiste Kiteen-Matkaselän suunnassa ja vallata tärkeä Matkaselän risteysasema.
Eversti Hannuksela käski divisoonalleen kapean ja pitkän hyökkäsyryhmistyksen, koska päähyökkäsysuunnan maasto oli kapea, luoteesta kaakkoon johtava kannas. Sitä rajoittivat molemmin puolin laajat suot. Everstiluutnantti Eero Juvan komentama Jalkaväkirykmentti 58 oli hyökkäysryhmityksen kärjessä. Divisioonan tykistökomentaja everstiluutnantti Sture Ehnrooth määräsi painopistesuunnan joukkojen tueksi viisi patteristoa.

Everstiluutnantti Juva ryhmitti rykmenttinsä kolmeen peräkkäiseen portaaseen. Edessä oli majuri Veikko Vallaksen komentama I Pataljoona, toisena kapteeni Reino Louhijan III Pataljoona ja kolmannessa portaassa majuri Erkki Taran II Pataljoona.

Jalkaväkirykmentti 58:n hyökkäys alkoi 10. heinäkuuta tunnin mittaisen tulivalmistelun jälkeen kello 20. Edettyään noin kilometrin edessä oli metsään hakattu murros, joa oli miinoitettu. Pioneerit raivasivat murrokseen aukon. I Pataljoonan eteneminen jatkui hitaasti ja ankarasti taistellen. Pataljoona kärsi koko yän jatkuneissa taistelussa raskaita tappioita. Se eteni kuitenkin ja saavutti Luukkolan taloryhmän 11.7. aamuyöllä.

Everstiluutnantti Juva oli lähettänyt III Pataljoonansa I Pataljoonan oikealle puolelle jatkamaan etenemistä. Myös II Pataljoona siirtyi eteenpäin. III Pataljoona eteni vajaan kilometrin Pantsun aukean pohjoisreunaan, jonne senkin hyökkäys pysähtyi vihollisen kiivaaseen tykistötuleen. Jalkaväkirykmentti 58:n I ja III Pataljoona kaivautuivat asemiin saavuttamalleen tasalle.

Ankarat taistelut jatkuivat heinäkuun 12. päivänä. Ne osoittivat, että 19. Divisioona tarvitsi lisää tykistöä. Sille alistettin II Armeijakunnan alueelta siirretyt Raskas Patteristo 14 ja 3. Erillinen Järeä Patteri. Raskas Patteristo 14:ää komensi 15.7. alkaen majuri Lauri Harvila.

Eversti Hannuksela käski heinäkuun 12. päivänä everstiluutnantti Juvan jatkaa hyökkäystä Matkaselän lounaispuolitse tavoitteeseen. Heinäkuun 12 päivän iltana Jalkaväkirykmentti 58 murtautui vihollisrintaman läpi kapealla alueella Salolammen ja Hiirelänselän pohjoisosassa. Jalkaväkirykmentti 58:n päävoimat, II ja III Pataljoona, aloittivat etenemisen Pantsun maastosta kello 14 Matikaisen taloryhmää kohti. Murtokohdan ”porttia” varmisti aluksi JR 58:lle alistettu JR 16:n II Pataljoonan komppania. Sen jälkeen piti koko JR 16:n II Pataljoonan ottaa vastuulleen ”portin” varmistus, JR 16:n komentaja eversti Laurila sai kuitenkin 12.-13.7 välisenä yönä käskyn soluttaa JR 16:n II Pataljoona Jalkaväkirykmentti 58:n perään. ”Portin” varmistus jäi useaksi tunniksi hoitamatta.

Vihollisjoukot käyttivät hyväkseen syntynyttä tilannetta ja ryhtyivät sulkemaan aukkoa. Vihollisjoukot hallitsivat korkeilla mäillä sijaisevista tukkohdistaan aukkoa, ja tulivoimaiset partiot valtasivat Pantsun ja Leinosen maastot. Näin vihollisjoukot katkaisivat Jalkaväkirykmentti 58:n huoltoyhteydet. Everstiluutantti Laurila irrotti osia rykmenttinsä I Pataljoonasta ja yritti avata murtokohdan ”portin”, mutta yritys ei onnistunut. Heinäkuun 14. j 15. päivien välisenä yönä Jalkaväkirykmentti 16:n I Pataljoona aloitti hyökkäyksen Pantsun ja Leinosen alueellee leventääkseen murtokohdan porttia. Vahvennettu pataljoona valtasi Pantsun ja Leinosen, sekä Salolammen etelpuoliset vihollisasemat. Näin oli 19. Divisioonan pääosien huoltoyhteyksiä ja ja hyökkäyksen jatkamista vaarantanut uhka poistettu.


Lähdeaineisto Matti Koskimaa Suomen kohtalon ratkaisut ISBN 978-952-291-011-0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti