Kontupohja Suomelle

Suomalaiset ylittävät Muurmannin radan Kontupohjan pohjoispuolella

Maaselän suunnalla taisteltiin aluetta täplittävien järvien kapeikoissa. 4 D taisteli tietään eteenpäin ja valtasi muun muassa Mäntsleän ja Kumsan kylät. Rykemntin tukena käytettiin tehokkaasti tykisttöä, joka ampui normaalin tulen lisäksi savua. Sitä käytettiin sekä sisäänmurtokohtien verhoamiseen että harhautukseen.

Kumsan valtauksessa kunnostatui JR 26:een liitetty Erillinen Pataljoona 21 (ErP 21). Pataljoona ylitti ensin Porustajoen kranaatinhetinten tulen tuella. Sitten vallattiian Semsjärven kylä, josta matka jatkui soisessa maastossa kohti Kumsaa. Sen itäpuolella vastassa olivat Neuvostoliiton taisteluasemat, jotka kuitenkin havaittiin tyhjiksi. Vähän ennen keskiyötä 25.10. ErP 21 saapui kylän luoteispuolella sijaitsevalle sillalle vihollisen huomaamatta. Kun pataljoona alkoi valmistautua hyökkäykseen, venäläiset valpastuivat. Vihollisen konekivääritul oli pimeässä epätarkaa ja kylä valattiin 27.10. mennessä.

Kumsa oli huoltokeskus, ja sieltä saatiin saaliksi suuret varastot huoltotarvikkeita sekä kuorma-autoja. Samalla katkesi Karhumäestä länteen johtava tie, jolta oli kuulunut itää kohti matkaavien ajoneuvojen ääniä. Samaan aikaan JR 45 teki koukkauksen Käppäselän rautatieasemalle. Tavoitteena oli katkaista Kontupohjan ja Karhumäen välinen rautatie. JR 45:n taival osoittautui kaikkea muta kuin helpoksi, Lumesta vedeksi muuttunut sade teki polut ja tiet iljanteisiksi. Rykmentin piti itse tehdä tieuraa mennessään. Korpimarssi koetteli miesten lisäksi kalustoa. Pelkästään 23.10 rikkoutui 26 ajoneuvoa, 25.10. joukot pääsivät Säitämän kylään, jossa alettiin valmistella hyökkäystä Käppäselkään. Ennen kuin se ehdittiin aloittaa, aamulla 26.10 hyökkäsivät neuvostoliittolaiset. Venäläisten vastahyökkäys torjuttiin, minkä jälkeen vihollinen vetäytyi kohti Käppäselkää, jonne suomalaiset aloittaisivat hyökkäyksen aamulla 27.10.

Siperialaisen 114. D:n vastahyökkäys Orenshenskojen liepeillä johti kiivaisiin ja puolelta toiselle aaltoilleisiin taisteluihin. Suomen joukoista niihin osallistuivat JR30 ja JR 51 sekä Taisteluosasto Juutilainen, jotka pyrkivät saartamaan neuvostojoukot. Aamulla 21.10. suomalaisten saartoyritys vaikutti jo etenevän, kun JR 51:n omat osat etenivät Prokovjeskajan kylän reunaan. Puolen päivän jälkeen vihollistykistö pääsi JR 30:n selustaan, Tilanne oli uhkaava. Joissakin komppanioissa oli vain kolmisenkymmentä miestä, kun niiden normaalivahvuus oli noin 200.

Seuraavana päivänä JR 30 hyökkäsi sisältäpäin ja Osasto Riitesuo ulkoapäin saartorengasta vastaan. Siihen saatiin autkko, ja JR 30 jatkoi hyökkäystään Saksjärven suuntaan tuhoten lopulta vihollisosaston. Tantereelle jäi 250 siperialaista. 7. D:n tavoitteena oli saartaa Orenshenskojenjärven pohjoispuolelle edenny vihollinen. Uhkaavan tilanteen selvittyä tätä suunnitelmaan pyrittiin jatkamaan. Alkumenestyksen jälkeen neuvostojoukkojen vastahyökkäys pysäytti suomalaiset noin 300 metrin päähän Orenshenkojenjärven tiestä. 7. D:n komentaja eversti Svensson käski pysäyttää hyökkäyksen ja ryhmittyä puolustukseen. Samalla päättyi hökkäys Aunuksen Karjalassa. Se oli täyttänyt asetetut tavoitteet.

Neuvostolaiset joukot tekivät maihinnousun Bomarvin lohkolla Sommarön saairyhmälle. Niiden tarkoituksena oli selvittää suomalaisten aikeita, sillä venäläiset epäilivät suomalaisten hyökkäävän saariston kautta Hankoniemelle. Neuvostohyökkäys alkoi 23.10 yöllä 2.45 voimakkaalla tykistökeskityksellä, jonka jälkeen iskukomppania nousi saarelle useista kohdin. Suomalaiset väistyivät suuren ylivoiman tieltä.

Klo 7.10 käynnistyi Suomen vastaisku. Sen tekivät 11. Rajajääkärikomppanian 170 miestä. Kuten saaritaistelut usein, tämänkin eteni katkeraksi lähitaisteluksi. Suomalaiset ratkaisivat sen lopulta käsikranaatein ja kasapanoksin. 91 venäläistä kaatui ja 20 jäi vangiksi. Suomelta kaatui 18 miestä ja 30 haavoittui.

JR 45 oli pitkän marssinsa jälkeen aloittamassa hyökkäystään kohti Kåppäselkää. Kylä vallattiin 27.10. Samana päivänä katkaistiin myäs Muurmannin rata. Tästä taistelusta oli saaliina myös panssarijuna. Kontupohjassa ollevien neuvostojoukkojen yhteydet pohjoiseen katkesivat. Kylän koillispuolella sijaitsevan aseman valtaus oli kuitenkin tiukan taistelun takana, ja se vallattiin 28.10. Käppäselän valtauksen jälkeen JR 45 taisteli viikon aikana vielä alueella olleita neuvostojoukkoja vastaan, sillä VII AK:n hyökkäys sen eteläpuolela ei vielä vaikuttanut keventävästi.

Kar.A:n operaation eteläpäässä, Petroskoista pohjoiseen, VII AK:n Ryhmä Oinonen oli taistellut tiensä Kontupohjan porteille. Taajama sijaitsi järvikannaksella, ja sen valtaus saarrostamalla olis edellyttänyt enemmän aikaa kuin oli käytettävissä. Varsinaiseen taisteluun ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä. 2.11. venäläiset aloittivat vetäytymisen tykistökeskityksen suojissa. Suomalaiset miehittivät palavan Kontupohjan 2.11. ja 3.11. välisenä yönä.

Kar. AN pohjoisosassa lokakuussa muodostetun II AK:n alueella suomalaisten tiedusteluhyökkäykset puhkoivat Neuvostoliiton harjanteiseen maastoon rakennettua puolustusta, ja 8. D:n komentaja eversti Claes Winell aloitti hyökkäyksen 31.10. Koukkaava JR 4 jätti raskaan kalustonsa taakse ja eteni vaivalloisesti nilkkoihin yltävässä lumisohjossa rekiuraa pitkin. Se pääsi Maaselän kylän lähelle ja sai sinne johtavan tien tulensa aslle mutta oli itse vihollisen epäsuoran tulen kohteena ja mentti päivän aikana 65 miestä.

Toinen hyökkäävä rymentti oli JR 24. Sillä oli vastassaan vihollisen päävoimat. Se hyökkäsi tien molemmin puolin, mutta joutui pysähtymään neuvostojoukkojen hyvin sijoitettujen konekivääreiden ja kranaatinheitinten tulessa, II/JR 24 eteni lähitaisteluuun asti, mutta sen oli illalla vetäydyttävä epäedullisista asemista jatkuvien tappioiden takia. JR 24 menetti päivän aikana 240 sotilasta.

Hyökkäys keskeytettiin yön ajaksi. Sitkeällä puolustustaistelullaan voittamana hengähdystauon aikana vihollinen vetäytyi. JR 4 valtasi komppanian vahvuiselta viholliselta Karjalan Maaseln kylän 1.11. Vaikka neuvostojoukot olivat kärsineet noin tuhannen kaatuneen tappiot ja menettäneet noin 200 vankeina, ne ryhtyivät uudelleen puolustukseen. 8 D oli saanut hyökäyksellään turvatuksi eteläpuolellaan olevan 4 D sivustan. Se oli myös viikon aikana saanut yhtyden Rukajärven suunnalla olevaan 14. D:aan.

Pohjoisessa Vienan Karjalassa hyökännyt III AK oli pysäyttänyt etenemisensä Kiestinkiin. Lokakuussa kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo kysyi AOK Norwegenin komentajan, kenraalieversti von Falkenhorstin, mielipidettä hyökkäyksen jatkamisesta Louheen Muurmannin radan katkaisemiseksi siellä. Vastaus oli myäntävä, mtta Saksan sodanjohto ei hyväksynyt suunnitelmaa. Niinpä komentjat sopivat hyökkäyksen tavoitteeksi nimellisesti asemien parantamisen, vaikka todellinen tavoit oli yhä alkuperäinen. Suomen päämaja oli tietoinen tavoitteesta.

Muurmannin radan katkaiseminen Louhessa olisi auttanut Suomea pääsemaan kolman kannaksen suunitelman viimeisele, Vienan Karjalan kannakselle. Louhen valtaus olisi katkaissut Sorokasta pohjoiseen johtavan radan ja vaikeuttanut siten alueen huoltoa. Jäämeri oli tärkeä reitti, jota pitkin Muurmanskin ja Arkangelin satamakaupunkeihin virtasi länsiliittouneiden Neuvostoliitolle toimittamaa materiaalia. Sieltä se kuljetettiin rintamalle pääasiassa rautateitse,

Divisioonan J:n hyökkäykseen osallistui sen kaikki kolme rykmenttiä. Vasemmalla JR 12, oikealla SS-JR9 ja JR 12:n takana JR 14. Tykistövalmistelujen jällkeen JR 12 mursi vihollisen puolustuksen ja eteni kohti Louheen johtavaa tietä. Tien se saavutti seuraavana päivänä. Saksalaisen SS-JR 9:n hyökkäys sen sijaan oli pysähtynyt venäläisten puolustusasemiin. 2.11. JR 12 torjui tien katkaisukohdassa neuvostojoukkojen vastahyökkäyksiä, ja saksalaisetkin pääsivät rautatielle,

Viipurista ja Porlammen taisteluista etelään Koivisotn saarille vetäytyneet neuvostojoukot evakuoitiin saarilta. Niillä oli ollut vahvat jalkaväkijoukot sekä tukenaan erilaisia aluksia. Saaret tyhjenivät 31.10, ja suomalaiset ottivat ne seuraavana päiväänä haltuunsa taisteluitta.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-5