Kiestingin kelirikkotaistelut keväällä 1942

III Armeijakunnan joukot odottelevat vastahyökkäyskäskyn H-hetken ilmoittamista illalla 14.3.1942.

Maalis-huhtikuussa 1942 Karjalan Rintaman komentaja vahvisti huomattavasti Kiestingin suunnalla olleita neuvostojoukkoja. Neuvostoliittolaisten todennäköisenä tehtävänä oli pohjoisesta kiertäen saartaa Kiestingissä ja sen itäpuolella olevat suomalais- saksalaisen III Armeijakunnan joukot ja poistaa niiden Muurmannin radalle kohdistama uhka. Jo aikaisemminkin oli todettu, että Neuvostoliitto piti merkittävänä sitä vaaraa, joka uhkasi Muurmannin rataa Kiestingin suunnalta.

Maaliskuun loppupuolella neuvostojoukot aloittivat tiedusteluluontoiset hyökkäykset alueella rintamavastuussa olevan III Armeijakunnan pohjoisella ja eteläisellä sivustalla. Näiden hyökkäysten ja saatujen tiedustelutietojen perusteella armeijakunnan komentaja Hj. Siilasvuo odotti vihollisen voimakkaampaankin hyökkäystä kevään tai viimeistään kesän aikana. Komentaja määräsi armeijakuntansa tehostettuun puolustusvalmiuteen.

Huhtikuun 24. päivänä vihollinen suuntasi vahvoin voimin hyökkäyksen Jelettijärven ja Ylä-Mustajärven välisen erämaan kautta länteen. Samanaikaisesti se hyökkäsi myös armeijakunnan vastuuaelueen muilla osilla. Etelässä Lohilahden – Lohivaaran suunnalla Divisioona J torjui helposti hyökkäyksen, Kiestingistä itään johtavan tien suunnassa SS-divisioona Nord torji verisesti kahden pataljoonan hyökkäyksen. Pohjoisella rintamaosalla, Sissipataljoona 3:n alueella vihollinen sai sitä vastoin heti ensimmäisenä hyökkäyspäivänä murtaman puolustajan kenttävartiolinjaan ja suntasi murtokohdasta jjooukkojaan etelään ja lounaaseen. Painostus pohjoisella siivellä kasvoi edelleen seuraavana päivänä, eivätkä puolustajan vastatoimet johtaneet hyökkäyksen pysäyttämiseen, Venäläisten hyökkäykset olivat taistelujen jatkuessa laimeampia ja niiden tarkoituksena lienee ollutkin estää reservien irroittaminen näistä rintamanosilta painopistesuuntaan.

Tilanteen muuttuessa puolustajan kannalta yhä uhkaavammaksi kenraalimajuri Siilasvuo luopui yrityksistä sulke Jelettijärven ja Ylä-Mustajärven välinen kannas. Joukoille annettiin tehtäväksi hidastaa mahdollisimman tehokkaasti vihollinen etenemistä ja ryhtyä hyökkäysvoiman ehdyttyä vastatoimiin, Ensimmäisten hyökkäsypäivien taistelujen rajuutta kuvannee se, että 24-27.4. välisenä aikana III Armeijakunta joutui Kiestingin suunnalla torjumaan 77 vihollisen hyökkäystä.

Neuvostoliittolaiset suntasivat yhä uusia joukkoja saatuun aukkoon. Rajuissa taisteluissa SS-divisioona Nordin osastojen onnistui pysäyttää saarrostavien neuvostojoukkojen hyökkäys Ylä-Mustajärvena luonaispuolella oleville järvikannaksille, Tänne saksalainen divisioona oli kenraalimajuri Siilasvuon vastustuksesta huolimatta rakentanut jo puolutusvaiheen aikana sulkuaseman, joka oli nyt hyökkäyksen torjnnassa korvaamaton.

Lähinnä Ylä-Mustajärveä hyökänneet vihollisjoukot saatiin pysäytetyiksi, mutta vihollinen ryhtyi saartamaan Kiestingissä olleita suomalais-saksalaisia joukkoja ryhmittämällä omia osastojaan Ahvenlahdesta Kiestinkiin menevälle tielle ja sen länsipuolelle, josta nämä sitten suunnattiin etelään katkaisemaan Kiestingistä Sohjanaan menevää tietä.

Tilanten vakavuuden vuoksi jouduttiin muilta rintamanosilta irrottamaan joukkoja Kiestingin hyökkäyksen torjumiseksi, Ylipäällikkö ei suostunut lisäämään suomalaisten joukkojen määrää, mutta antoi luvan saksalaisen 163. Divisioonan siirtämiseen Syväriltä Pohjois-Suomeen Divisioona J:n ja SS-Divisioona Nordin yhteisin ponnistuksin saatiin vihollisen hyökkäys pysäytetyksi vain muutaman kilometrin päähän Kiestingin -Sohjanan tiestä. Siilasvuo olisi luopunut jo koko Kiestingistä, mutta kenraalieversti Dietl ei tähän suostunut, vaan käski vastahyökkäyksen.

Kenraalimajuri Siilasvuo määräsi 27.4. Divisioona J;n komentajan kenraalimajuri Palojärven ottamaan johtoonsa myös muualta Kiestingin alueelle määrätyt joukot ja haän sai samalla tehtäväkseen luödä Ahvenlahden tien suunnassa olleet neuvosto-osasto ja edetä Ylä-Mustajärven-Jelettijärven kannakselle. Divisioona J:n joukot saarsivat 7.5. mennessä Ahvenlahden suunnasta etelään edenneet vihollisjoukot ja katkaisivat näiden selustayhteydet hyökkäämällä Ahvenlahden tien länsipuolelle. III Armeijakunta oli näin saanut torjtuksi sen yhteyksiä pohjoisesta uhanneen vaaran.

Toukokuun 135. päivänä alkoi heti aamusta kaikkaan yli 2000 kranaatin tulivalmistelu vihollisen asemiin, samalla kun saksalaiset syöksypommittajat pudottivat pommejaan venäläisten asemiin. Hyökkäys lähti helposti liikkeelle, mtta alkujärkytyksestään toinnuttuaan vihollinen teki varsinkin Ahvenlahden suunnassa hyökkäävälle saksalaiselle osastolle ankaraa vastarintaa. Lännessä Taisteluosasto Puroman suunnalla suurimpana vaikeutena oli erittäin raskas maasto. Seuraavana päivänä hyökkäystä jatkettaessa venäläisten vastus tiukkeni entisestään, ja Divisioona J:n hyökkäys eteni hyvin hitaasti. Estääkseen vihollista irrottamasta reservejä rintaman muilta osilta myös SS-Divisioona Nord tehosti toimintaansa.

Ahvenlahden tien suunassa vihollisen tyksitötuli lisääntyi, ja 17.5. kuluessa hyökkäys hidastui entisestään. Samana iltana eversti Puroma päätti kuitenkin jatkaa hyökkäystä, Tulivalmistelusta huolimatta hyökkäys pysähtyi heti alkuunsa. Everesti Puroma määräsi kuitenkin uudeksi hyökkäyshetkeksi seuraavan aamn kello 07. Aamulla aloitettu hyökkäys ei edennyt lähtöasemaa pitemmälle. Hyökkäysjoukoissa ilmeni kieltäytymisiä, ja operaatio oli keskeytettävä.

Uutta hyökkäystä valmisteltiin jo 18.5. kuluessa tykistön tulella, samalla kun syöksypommittajat suorittivat menestyksellisiä pommituksia Ylä-Mustajärven pohjoispuolella. Vihollinen aloitti vetäytymisen pohjoiseen ja itään. Seuraavana päivänä sää muuttui räntäiseksi ja tek lentotoiminnan mahdottomaksi sekä vaikeutti samalla toimintaa maassa. Sää jatkui useita päiviä huonona, ja vaikeassa maastossa hyökkäys uhkasi pysähtyä.

Painopistesuunnassa hyökännyt Ryhmä Puroma pääsi sää- ja maastovaikeuksien sekä vihollisen runsaan miinoituksen vuoksi vain hitaasti ettenpäin. Toukokuun 22. päivänä suomalaisille selvisi, että vihollinen oli onnistunut taitavasti vetäytymällä välttämään uhanneen saarrostuksen. Samalla se oli saanut miltei kaiekn raskaan kaluston mukaansa, Huono sää oli vetäytyvälle viholliselle ollut taistelujen viimeisinä päivinä edullinen, sillä se oli estänyt lentotoiminnan lähes kokonaan. Ilmavoimien painopiste siirrettiinkin jo 22.3. kuluessa Jäämeren suuntaan.

Tilanne Kiestingin suunnalla ei antanut enää mahdollisuuksia hyökkäyksen jatkamiselle, ja Siilasvuo keskeytti hyökkäyksen vastoin Dietlin käskyä. Käytännössä tasan kuukautta aikaisemmin alkaneet taistelu olivat päättynneet, ja III Armeijakunta ryhmittyi puolustukseen linjalle Ylä-Mustajärvi-Alajärven eteläkärki. Tuoppajärven-Ylä-Mustajärven välillä puolustusasema pysyi muttumattomana.

Taistelujen päätyttyä III Armeijakunta ilmoitti torjuneensa kaikkiaan 175 vihollisen hyökkäsytä ja lyöneensä ne omalla vastahyökkäyksellään takaisin edellä mainitulle linjalle. Armeijakunnan joukkojen tappiot näiden kelitaistelujen aikana olivat kaatuneina 170 suomalaista ja 248 saksalaista sekä haavoittuneina 900 suomalaista ja 1200 saksalaista.

Nämä taistelut olivat III Armeijakunnan viimeiset Kiestingin suunnalla, sillä heinäkuun alussa rintamavastuu siirtyi täällä saksalaiselle XVIII Vuoristoarmeijakunnalle, ja pääosa suomalaisista joukoista siirrettiin muualle.

Lähdeaineisto Suomi sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0