Suomi asetuu asemasotaan

Syntymäpäiväsankari Mannerheim yhdessä presidentti Rydin, kenraalisotamarsalkka Keitelin ja Saksan Fuhrer Hitlerin kanssa.

Kahden ja puolen vuoden asemasotavaiheen aikana Suomen kohtalo kytekytyy Saksan aseiden menestykseen maailmalla. Suomen armeija saavutti vuoden 1941 lopulla ne tavoitteet, jotka silleoli asetettu. Suomalaiset olivat vallanneet takaisin talvisodassa menetetyt alueet ja suuren osan Itä-Karjalaa. Hangosta neuvostoliittolaiset olivat onnistuneet vetäytymään joulukuussa 1941. Neuvostojoukot pysyivät Suomen rintamilla passiivisina, kunnes ne käynnistivät vuoden 1942 alussa voimakkaan hyökkäyksen Maaselan kannaksella turvatakseen Muurmannin radan liikenteen jatkuvuuden. Saatuaan vahvennuksia suomalaiset palauttivat asemat kuukauden kestäneiden kiivaide taistelujen jälkeen, Keväällä neuvostojoukot hyökkäävät uudestaan Aunuksen kannaksella ja Kiestingin alueella, mutta suomalaiset kykenevät lyömään jälleen vastustajansa ankarien taistelujen jälkeen. Näiden hyökkäysoperaatioiden jälkeen kumpikaan osapuoli ei tee enäää vakavia yrityksiä rintaman muuttamiseksi ennen kesää 1944. Molemminpuolista toimintaa luonnektivat tiedustelu- ja sissitoiminta, mutta neuvostoliittolaiset partisaaniosastot ulottivat siviiliväestöön kohdistuneet iskunsa Pohjois-Suomessa syvälle rintaman taakse.

Suomi oli sodan alkaessa ilmoittanut käyvänsä erillista puolustussotaansa vapaana poliittisista littoutumista. Suomen kenttäarmeijan ryhmityttyä puolustukseen ja odottaessa suursodan ratkaisua valtakunan poliittinen asetelma vaikeutuu jatkuvasti Saksan tappioiden lisääntyessä ja sen vastaisen liittokunnan voimistuessa. Iso-Britannian sodanjulistus Suomelle vaikuttaa olennaisesti myös Yhdysvaltojen asenteeseen Suomea kohtaan. Yhdysvallat painostaa Suomea erityisesti sen jälkeen, kun Saksa on julistanut sille sodan. Suomi pyrkii kaikin mahdollisin keinoin osoittamaan, että se pysyy erillään Saksan ja Yhdysvaltojen välisestä sodasta. Tämän vuoksi suomalaiset eivät suostu saksalaisten toistuviin pyyntöihin jatkaa hyökkäystään Karjalan kannaksella ja Muurmannin radan katkaisemiseksi.

Mannerheim muotoilee kieltäytymisen taitavan diplomaattisesti: hyökkäysten ehdoksi astetaan se, että saksalaiset saavuttavat ensin ratkaisevaa edistystä Leningradin itäpuolella käytävissä taisteluissa, Suomen pyrkimys pitää hajurakoa Hitleriin kokee kovan vastoinkäymisen 4. kesäkuuta, jolloin Saksan johtaja saapuu onnittelemaan Mannerheimiä tämän 75-vuotispäivänä. Vaikka käynti oli puhdas kohteliaisuusvierailu, jonka aikana Hitler ei esittänyt suomaisten pelkäämiä vaatimuksia ja pyyntöjä maiden lähemmästä yhteistyöstä, se lisää syytoksiä Suomen sitoutumisesta aiempaa voimakkaammin Saksaan. Ylipäällikkö Mannerheim joutuu 27. kesäkuuta tekemään kohteliaisuussyistä vastavierailun Saksaan. 1. elokuuta Yhdysvallat sulkee kaikki konsulaattinsa Suomessa.

Talvisodan aikana sensuuri oli kohdistunut pääosin sotilaallisiin asioihin, mutta jo välirauhan aikana sensuuri ulotettiin koskemaan myös poliittisia asioita. Jatkosodan sytyttyä perustettiin valtioneuvoston kanslian alainen Valtion tiedotuslaitos, joka jakaantui sensuurista huolehtivaan tarkastusjaostoon, teidustelujaostoon ja talousosastoon. Tavoitteena oli ohjata kaikin tavoin mielipiteenmuodostusta, jotta kansan yksimielisyys ei vaarantuisi.

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 ISBN951-35-6529-7