Laivat muodostivat
huomattavan osan sotakorvauksista
Suomi oli
välirauhansopimuksessa sitoutunut suorittamaan sotakorvauksia 300
miljoonan arvosta. Kun korvaustoimituksista alettiin neuvotella
syksyllä 1944, suomalaiset pettyivät raskaasti.
Neuvostoliitto ilmoitti,
että korvaukset oli maksettavva vuoden 1938 kurssin ja hintojen
mukaan. Se ei myöskään hyväksynyt korvausten maksamista
puutavaralla, paperilla ja selluloosalla, vaan vaati pääasiassa
metalliteollisuuden tuotteita.
Sotakorvauksia koskeva
perussopimus allekirjoitettiin 17. joulukuuta 1944. Sen mukaan
suomalaiset joutuivat toimittamaan Neuvostoliitolle tavaroita noin
600-700 miljoonan dollarin edestä. Toimituksille asetettiin tiukat
määräajat, ja myhästymissakko oli viisi prosenttia kuukaudessa
koko myöhästyneen toimituksen arvosta. Neuvostoliitto käytti
sotakorvauksia sekä kiristämiseen että palkitsemiseen. Se esitti
tiukkkoja vaatimuksia, mutta suostui myös ehtojen lieventämiseen
suotuisten tapahtumien jälkeen.
Ensimmäinen tarkistus
tapahtui Paasikiven toisen hallituksen nimittämisen jälkeen
marraskuussa 1944, jolloin suoritusten hinnoittelua läskettiin 10-15
prosenttia Suomen eduksi. Lokakuussa 1945, vajaa kuukausi
sotasyyllisyyslain hyväksymisen jälkeen, Stalin pidensi
maksuaikataulut kahdella vuodella eli kahdeksaan vuoteen.
Kolmas lievennys
sotakorvausmenoihin tapahtui YYA-sopimuksen hyväksymisen jälkeen,
ennen vuoden 1948 eduskuntavaaleja, jolloin Neuvostoliitto ilmoitti
vähentävänsä jäljellä olevan sotakorvaussumman puoleen ja
luopuvansa myöhästymissakoista.
Suomi sai
sotakorvaustoimitukset käyntiin ulkomailta saatujen lainojen ja
viennin nopean elpymisen ansioista. Ruotsin kanssa tehdyt sopimukset
takasivat välttämättömimpien raaka-aineiden ja tarvikkeiden
saannin syksyyn 1945 saakka, ja sitten tuli apuun Yhdysvallat.
Läntinen suurvalta myönsi vuoden 1948 loppuun mennessä Suomelle
luottoa 135 miljoonaa dollaria. Vaikka luottoja ei saanut käyttää
sotakorvausten rahoittamiseen, ne auttoivat välillisesti
korvausteollisuutta vahvistamaan taloudellista perusrakennetta.
Sotakorvaukset olivat myös
Suomen demokratian turva. Jälleenrakentava Neuvostoliitto tarvitsi
kaiken sen tavaran, minkä se Suomesta sai, joten se ei halunnut
Suomen talouden tukehtuvan vallankumoukseen. Se pyrki säilyttämään
Suomessa sellaiset olot, jotka takasivat mahdollisimman tehokkaan
tuotannon.
Suomen sotakorvaukset
Suomen sotakorvauksilla
rakennettiin Neuvostoliiton tulevaisuutta
Suomen sotakorvaukset
Kuvat aiheesta
sotakorvaukset
Lähdeaineisto Suomi
kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti