Kylmän sodan aikana Suomessa käytiin kiivasta ja salailun verhoamaa taistelua poliittisesta vallasta ja työväenliikkeen herruudesta. Tämän maanalaisen rintaman keskiössä vaikuttivat läntiset tiedustelupalvelut, suomalaiset teollisuuspiirit sekä kalajokinen huutolaispoika, josta kasvoi maamme historian tehokkain puoluevakooja.
Kalajokisesta huutolaispojasta vakoilujohtajaksi
Veikko Nikolai Puskala syntyi Kalajoella vuonna 1911 maallikkosaarnaaja Erkki Puskalan kuopukseksi, isänsä ollessa jo 75-vuotias. Lapsuutta varjostivat lestadiolaisen herätysliikkeen sisäiset valtakampanjat, joiden seurauksena perhe menetti kotitalonsa.
Vasta vauvaikäisestä Veikosta tuli kunnan elätti ja huutolaispoika, joka joutui siirtymään kasvatusperheestä toiseen. Hän koki ankaraa halveksuntaa ja koulukiusaamista, ja raitilla hänen peräänsä huudettiin: "Kunnan elätti, kunnan elätti".
Varhain lukemaan oppinut poika kävi rippikoulunsa ennenaikaisesti ja karkasi Kalajoelta Helsinkiin vuonna 1926. Hän aloitti uransa levysepän apulaisena Katajanokan telakalla, jolloin Etsivä Keskuspoliisi kirjasi hänet ensi kertaa kortistoonsa kommunistina. Myöhemmin ammattiyhdistys- ja puolueuran kautta Puskala kuitenkin käänsi selkäänä aatteelle ja ryhtyi rakentamaan tehokasta kommunistien vastaista tiedustelua, jonka keskeiseksi tukijaksi nousi kylmän sodan syttyessä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA.
Miten CIA avusti SDP:tä sodan jälkeen?
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA tuki Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta (SDP) ja sen hallitsemaa ammattiyhdistysliikettä mittavasti toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvalloissa sosiaalidemokraatit nähtiin tehokkaimpana ja ainoana reaalisena vastavoimana Neuvostoliiton tukemalle Suomen Kansan Demokraattiselle Liitolle (SKDL) ja kommunisteille.
Salainen avustustoiminta toteutettiin pääasiassa seuraavin keinoin:
Mittava rahoitusosuus. Historiantutkimuksen mukaan läntinen apu kattoi sodan jälkeen jopa noin 80 prosenttia SDP:n toimintamenoista. Tukitoiminnan kokonaisarvon on arvioitu vastaavan nykyrahassa noin 20 miljoonaa euroa.
Kiertotiet ja tavara-apu. Suoran rahansiirron aiheuttamien riskien vuoksi tuki järjestettiin monimutkaisten peiteoperaatioiden kautta. Amerikkalaiset hankkivat ja lahjoittivat Suomeen säännösteltyjä kulutustavaroita, kuten autoja, kahvia, tupakkaa, nailonsukkia ja hedelmiä.
Kauppaluvat poliittisena rahoituksena. CIA, amerikansuomalaiset siirtolaiset ja sikäläinen ammattiyhdistysliike kanavoivat tavaralahjoitukset suomalaisten sosiaalidemokraattisten huoltojärjestöjen kautta. Järjestöt saivat tavaroille tuontilisenssejä, ja niiden myynnistä Suomen markkinoilla saadut huomattavat voitot käytettiin puolueen vaalikampanjoiden rahoittamiseen.
Ammattiyhdistysliikkeen tukeminen. CIA tuki voimakkaasti sosiaalidemokraattista Suomen Ammattijärjestöä (SAJ) 1960-luvun alussa puoluehajaanyksen ja ay-liikkeen sisäisen valtataistelun aikana.
Mitä Jarkko Vesikansan väitöskirja kertoo Veikko Puskalasta?
Jarkko Vesikansan väitöskirja ja sen pohjalta julkaistu teos Salainen sisällissota – Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa nosti Veikko Puskalan (1911–1989) ja hänen salaisen tiedusteluverkostonsa laajempaan julkisuuteen. Tutkimus piirtää Puskalasta kuvan yhtenä Suomen historian vaikutusvaltaisimmista taustavaikuttajista.
Vesikansan tutkimus paljastaa Puskalan toiminnasta seuraavaa:
Siirtyminen itsenäiseksi toimijaksi. Puskala toimi aluksi SDP:n järjestösihteerinä ja loi puolueelle tiedusteluorganisaation kommunistien vakoiluun. Vuonna 1959 hän irtaantui puolueesta, otti keräämänsä kortistot haltuunsa ja perusti yksityisen tiedustelupalvelun, jota kutsuttiin "Puskalan toimistoksi" tai "Puskalan putiikiksi".
Elinkeinoelämän ja työnantajien rahoitus. Kun Puskala irtaantui puolueesta, työnantajajärjestöjen ja teollisuuden perustama Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiö (SYT) alkoi rahoittaa hänen verkostoaan. Porvarilliset piirit pitivät Puskalaa korvaamattomana, koska hän tunsi vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen sisäpiirit.
Soluttautuminen SKP:hen. Puskalan verkosto oli poikkeuksellisen tehokas. Hän onnistui värväämään "syväkurkuiksi" Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) omia toimihenkilöitä ja puolueeseen pettyneitä jäseniä. Verkosto sai käsiinsä kommunistisen puolueen salaisimpia raportteja ja pöytäkirjoja usein lähes reaaliajassa.
Vaikutusvaltaiset asiakkaat. Puskalan raportteja toimitettiin laajalle huippupäättäjien piirille. Tietoja lukivat säännöllisesti muun muassa presidentti Urho Kekkonen, Suojelupoliisi (Supo), puolustusvoimien johto sekä läntiset tiedustelupalvelut, kuten CIA.
Mitä Risto Reunan kirja Puskalan putiikki kertoo Veikko Puskalasta?
Risto Reunan teos Puskalan putiikki – puoluevakoilija Veikko Puskalan uskomaton elämä (2021) syventää kuvaa Puskalasta. Se paljastaa, että hänen toimintansa oli luultua laajempaa ja kytkeytyi suoraan Suomen valtiolliseen turvallisuuskoneistoon.
Reunan tutkimus tuo ilmi uusia yksityiskohtia Puskalan operatiivisesta toiminnasta:
Suora yhteys Pääesikuntaan. Reunan teos todentaa Puskalan ja Pääesikunnan tiedustelun salaisen yhteyden. Pääesikunnan viestikoelaitoksen asiantuntija jopa rakensi Puskalan käyttöön huippuluokan salakuuntelu- ja signaalilaitteiston. Armeija hyödynsi Puskalan yksityistä organisaatiota sisäisessä tiedustelussa, joka oli Puolustusvoimilta virallisesti kiellettyä.
Kauniaisten vakoilutalo. Puskalan operatiivinen hermokeskus sijaitsi Kauniaisissa Heikkiläntiellä, jossa toiminta oli naamioitu kirjapainoyrityksen (Kilama Oy) peitellyksi. Talon kellariin rakennettu kuuntelustudio palveli suomalaisten lisäksi myös Yhdysvaltain CIA:n lähetystövirkailijoita tiedonhankinnassa.
Päämyyrä puolueen ytimessä. Reuna paljastaa Puskalan arvokkaimman tietolähteen, joka oli SKP:n päämajassa Kulttuuritalolla työskennellyt Veikko Hauhia. Hauhia oli Puskalan palkkalistoilla ja nauhoitti salaa keskustelujaan ja kokouksiaan SKP:n ylimmän johdon kanssa. Kulttuuritalon sisällä oli myös useita muita palkattuja toimihenkilöitä, jotka vuosivat tietoja Puskalalle.
Aktiivinen hajotustyö. Puskala ei tyytynyt vain passiiviseen raportointiin. Hän käytti hyväkseen SKP:n sisäisiä riitoja syventääkseen puolueen sisäistä kuilua ja heikentääkseen kommunistien poliittista iskuvoimaa.
Inhimillinen tragedia taustalla. Kirja kuvaa Puskalan poikkeuksellista elämänkaarta Kalajoen halveksitusta huutolaispojasta ja metallimiehestä kylmän sodan Suomen varjojen valtiaaksi. Puskala eli täydellistä kaksoiselämää ja piti jopa oman perheensä tietämättömänä salaisista operaatioistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti