keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Aleksanteri II:n hallituskausi



Aleksanteri II:n hallituskausi 1855-1881, erityisesti 1860-luku merkitsi Suomessa huomattavien uudistusten ja yleisen liberalisoitumisen aikaa. Reformiperiodi jatkui Suomessa senkin jälkeen, kun se Venäjällä oli vaihtunut konservatiivisempaan suuntaukseen. Merkittävin uudistus koski valtiopäivälaitosta. Vuonna 1861 koolle kutsutun valmistavan tammikuun valiokunnan jälkeen pidettin 1863-64 valtiopäivät, Helsingissä, kuten sittemmin kaikki muutkin valtiopäivät. Nelisäätyisenä vuoteen 1906 toimineiden valtiopäivien työskentelyä sääteli vuonna 1869 annettu uusi valtiopäiväjärjestys. Vuosisadan alkupuolella virkamiehistö tavallaan edusti kansaa, varsinkin koska se Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa oli kasvanut ihanteellisen isänmaallisuuden hengessä. Sen rinnalle ja tilalle alkoin muodostua laajempi kansalaisyhteiskunta, jossa tosin valtiollinen vaalioikeus kuului vain melko harvoille. Siirtymistä uudenlaiseen yhteiskuntamuotoon osoittivat ja edistivät kunnallisen itsehallinnon myöntäminen, yleisen elinkeinovapauden säätäminen, osakeyhtiöiden ja pankkien perustamisen salliminen, naisen yhtäläisen perintöoikeuden määrääminen, koulutoimen erottaminen kirkon hallinnosta ja monet muut uudistukset. Lukuisten yhtiöiden, yhdistysten ja sanomalehtien perustaminen ilmensi tätä liberaalista aikakautta 1860-luvulta alkaen.

Uusien elinkeinojen suosiminen ilmeni lainsäädännön uudistamisen ohelle liikennepolitiikassa. 1800-luvun alkupuolella edistyi vesiliikenne. Hankittiin rannikkohöyrylaivoja ja rakennettiin kanavia. Tärkeä Saimaan kanava avattiin 1856. Vuosisadan jälkipuoliskolla luotiin mittava rautatieverkko runkonaan 1870 avattu Helsinki – Riihimäen – Viipurin – Pietarin – päärata ja siitä haarautuvat Pohjanmaan ( Hämeenlinnaan Helsingistä jo 1862), Savon ja Karjalan sekä Hangon ja Turun radat.

Tavarakuljetuksen ohella myös sisäinen muuttoliike seurasi rautateiden suuntia. Sisämaahan ”liikaväestö” muutti Itä-Suomesta ja Pohjanmaalta nopeasti kasvavaan Helsinkiin, Kymijoen teollisuuskeskuksiin ja uuteen satamakaupunkiin Kotkaan sekä Viipuriin ja Tampereelle teollisuuden työvoimaksi, samoin lähinnä Itä-Suomesta Pietariin ja myöhemmin varsinkin Pohjanmaalta siirtolaisiksi Amerikkaan, Teollisuustyöntekijöitä oli vielä pitkään suhteellisen vähän verrattuna maataloustyöntekijöihin, mutta kaupunkien ja teollisuuskeskusten maailmasta alkoi työväen sosiaalinen ja poliittinen yhdistystoiminta, yksi uuden teollistuvan ja kaupungistuvan osallistumisyhteiskunnan tyypillinen ilmiö. Kansainvälisen kauppavaihdon ja kulttuurivaikutusten merkityksen kasvu kuuluu samon olennaisesti aikakauden kuvaan. Kaupan kansainvälistymisen tunnuksena voi pitää siirtymistä 1887-92 metrijärjestelmään. Se tapahtui Venäjällä ja Suomessa aikaisemmin kuin monissa Länsi-Euroopan maissa.

Tärkeiksi Suomen ominaislaadun ja samalla sen eurooppalaisuuden ilmentyjäksi kehittyivät tiede ja taide, joiden näkyvimmät harjoittajat sekä opiskelilivat mannermaan suurissa keskuksissa että herättivät niissä huomiota saavutuksillaan.

Valtiopäivät, oma sotaväki ja Suomen 1860 saama oma rahayksikkö, markka, joka 1865 muutettiin sidoksesta ruplaan ja 1878 sidottiin kultakantaan, vaikuttivat merkittävästi Suomen valtiolliseen ja taloudelliseen elämään ja sen modernisoitumiseen. Samalla niillä oli erittäin suuri symbolinen Suomen erillista asemaa ja sisäistä itsenäisyyttä sisään- ja ulospäin korostava merkitys, joka korostui erityisesti siksi, että Venäjä ei saanut kansanedustuslaitosta ja ettei keisarikunnan rahapolitiikkaa saatu yhtä vakaaksi kuin Suomen. Ajan mittaan suomalaisten saamat uuditukset ja saavuttamat oikeudet alkoivat herättää Venäjällä negatiivista huomoita erityisesti symbolisen merkityksensä vuoksi mutta myös kaupallisen kilpailun takia. Ulkopoliittisen tilanteen muuttuessa Suomen asema alkoi vaikeutua. Kun Bismarck loi voimakkaan Saksan valtion 1871 ja Saksa sitten etääntyi Venäjästä 1890-luvulla, muuttui Suomen strateginen asema araksi. Venäjällä alettiin kritisoida Suomen saavuttamaa valtiollista ja taloudellista erityisasemaa ja yhteyksiä länteen. Suomen erikoisasemalla oli kuitenkin hallitsijan tuki, ja 1878, Turkin sodan aikana, Suomelle perustettin oma asevelvollinen sotaväkikin.

Aleksanteri II (Venäjä)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_II_(Ven%C3%A4j%C3%A4)

Aleksanteri II:n patsas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_II:n_patsas

Aleksanteri II:n uudistukset
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/hi/hi3/2_autonominen_suomi/06_aleksanteri2_uudistukset

Suomen historiaa: Suomen suuriruhtinaat
http://suomenhistoriaa.wikispaces.com/2.+Suomen+suuriruhtinaat

Aleksanteri II Biografiakeskus
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3109/


Lähdeaineisto Matti Klinge Katsaus Suomen historiaan ISBN 951-1-17299-9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti