Suomen kielen asema

A.O.Freudentahl

Vuonna 1863 annettuun kieliasetukseen sisältyi 20 vuoden siirtymäkausi, jonka jälkeen suomen kielen piti nousta virallisessa käytössä ruotsin rinnalle. Näin ei käytännössä kuitenkaan käynyt, sillä ruotsi pysyi edelleen virallisena kielenä. Se oli Suomen virallinen kieli, ja virkamiesten suomen kielen taito oli edelleen puutteellista.

Vuonna 1882 virastot velvoitettiin käyttämään suomen kieltä, jos asia oli sillä pantu vireille. Vaikka suomen kieli lisääntyi asiakirjoissa, virkamiehet puhuivat edelleen ruotsia. Tilanne alkoi muuttua vuoden 1887 jälkeen, kun alueen kunnalliskieli määrättiin myös alimpien virastojen kieleksi. Nyt suomen kielen käyttö hallinnon ja oikeuslaitoksen alimmilla asteilla yleistyi pikaisesti. Kuopion läänissä määrättiin ensimmäisenä suomi koko lääninhallinnon kieleksi 1887. Häme seurasi perässä 1889.

Ylimmät virastot käyttivät edelleeb ruotsia. Senaatissa kirkollistoimituskunta siirtyi 1890-luvun puolivälissä ensimmäisenä käyttämään suomea virkakielenä. Valtiopäivien kieli oli ruotsi. Vaikka talonpoikaissäädyn pöytäkirjat kirjoitettiin suomeksi, ruotsinkielisiä puheenvuoroja ei suomennettu. Vielä 1880-luvun lopulla vain noin puolet komiteamietinnöistä käännettiin suomeksi.

Maaseudun suomalaisalueilla siirtyminen suomen kieleen sujui 1800-luvun lopulla yleensä kitkattomasti, mutta monissa kaupungeissa kielikysymys herätti ankaria kiistoja. Kaksikielisyys oli tavallista, ja kieliraja seurasi sosiaalirajaa. Tampereella suomi tuli kunnalliskieleksi 1886, Turussa 1905 ja Viipurissa vasta 1906, Helsingissä kaksikielisyys omaksuttiin 1902.

Suomen kieli saavutti tasa-arvon ruotsin rinnalla suuriruhtinskunnan virallisena kielenä 1902. Tämä tapahtui sikäli muuttuneissa oloissa, että venäjä oli 1900 määrätty korkeimman hallinnon kieleksi. Senaatissa siirryttiin käyttämään venäjää lokakuussa 1903. Suomi ja ruotsi jäivät paikalliskieleksi, ja niiden ensisijaisuus määräytyi väestön kielisuhteiden perusteella. Suomalaisseuduilla tämä merkitsi mm. läänin tasolla suomen kielen lopullista läpimurtoa virkakielenä.

Suurlakon jälkeen 1906 suomi ja ruotsi nostettiin viralliseen asemaan tasavertaisina kielinä, kunnes jälleen vuodesta 1909 venäjän vaikutus korkeimmassa hallinnossa kasvoi. Tuolloin Suomi oli käytännössä kolminkielinen maa, mm. senaatin pöytäkirjat laadittiin kesästä 1914 maaliskuuhun 1917 venäjäksi, suomeksi ja ruotsiksi. Itsenäistyminen muutti jälleen kielisuhteita, kun vuoden 1919 hallitusmuodossa tasavallan kansalliskieleksi määrättiin suomi ja ruotsi.

A.O.Freudenthal

http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X