Aleksanteri II:n
hallituskausi 1855-1881, erityisesti 1860-luku merkitsi Suomessa
huomattavien uudistusten ja yleisen liberalisoitumisen aikaa.
Reformiperiodi jatkui Suomessa senkin jälkeen, kun se Venäjällä
oli vaihtunut konservatiivisempaan suuntaukseen. Merkittävin
uudistus koski valtiopäivälaitosta. Vuonna 1861 koolle kutsutun
valmistavan tammikuun valiokunnan jälkeen pidettin 1863-64
valtiopäivät, Helsingissä, kuten sittemmin kaikki muutkin
valtiopäivät. Nelisäätyisenä vuoteen 1906 toimineiden
valtiopäivien työskentelyä sääteli vuonna 1869 annettu uusi
valtiopäiväjärjestys. Vuosisadan alkupuolella virkamiehistö
tavallaan edusti kansaa, varsinkin koska se Keisarillisessa
Aleksanterin Yliopistossa oli kasvanut ihanteellisen isänmaallisuuden
hengessä. Sen rinnalle ja tilalle alkoin muodostua laajempi
kansalaisyhteiskunta, jossa tosin valtiollinen vaalioikeus kuului
vain melko harvoille. Siirtymistä uudenlaiseen yhteiskuntamuotoon
osoittivat ja edistivät kunnallisen itsehallinnon myöntäminen,
yleisen elinkeinovapauden säätäminen, osakeyhtiöiden ja pankkien
perustamisen salliminen, naisen yhtäläisen perintöoikeuden
määrääminen, koulutoimen erottaminen kirkon hallinnosta ja monet
muut uudistukset. Lukuisten yhtiöiden, yhdistysten ja sanomalehtien
perustaminen ilmensi tätä liberaalista aikakautta 1860-luvulta
alkaen.
Uusien elinkeinojen
suosiminen ilmeni lainsäädännön uudistamisen ohelle
liikennepolitiikassa. 1800-luvun alkupuolella edistyi vesiliikenne.
Hankittiin rannikkohöyrylaivoja ja rakennettiin kanavia. Tärkeä
Saimaan kanava avattiin 1856. Vuosisadan jälkipuoliskolla luotiin
mittava rautatieverkko runkonaan 1870 avattu Helsinki – Riihimäen
– Viipurin – Pietarin – päärata ja siitä haarautuvat
Pohjanmaan ( Hämeenlinnaan Helsingistä jo 1862), Savon ja Karjalan
sekä Hangon ja Turun radat.
Tavarakuljetuksen ohella
myös sisäinen muuttoliike seurasi rautateiden suuntia. Sisämaahan
”liikaväestö” muutti Itä-Suomesta ja Pohjanmaalta nopeasti
kasvavaan Helsinkiin, Kymijoen teollisuuskeskuksiin ja uuteen
satamakaupunkiin Kotkaan sekä Viipuriin ja Tampereelle teollisuuden
työvoimaksi, samoin lähinnä Itä-Suomesta Pietariin ja myöhemmin
varsinkin Pohjanmaalta siirtolaisiksi Amerikkaan,
Teollisuustyöntekijöitä oli vielä pitkään suhteellisen vähän
verrattuna maataloustyöntekijöihin, mutta kaupunkien ja
teollisuuskeskusten maailmasta alkoi työväen sosiaalinen ja
poliittinen yhdistystoiminta, yksi uuden teollistuvan ja
kaupungistuvan osallistumisyhteiskunnan tyypillinen ilmiö.
Kansainvälisen kauppavaihdon ja kulttuurivaikutusten merkityksen
kasvu kuuluu samon olennaisesti aikakauden kuvaan. Kaupan
kansainvälistymisen tunnuksena voi pitää siirtymistä 1887-92
metrijärjestelmään. Se tapahtui Venäjällä ja Suomessa
aikaisemmin kuin monissa Länsi-Euroopan maissa.
Tärkeiksi Suomen
ominaislaadun ja samalla sen eurooppalaisuuden ilmentyjäksi
kehittyivät tiede ja taide, joiden näkyvimmät harjoittajat sekä
opiskelilivat mannermaan suurissa keskuksissa että herättivät
niissä huomiota saavutuksillaan.
Valtiopäivät, oma
sotaväki ja Suomen 1860 saama oma rahayksikkö, markka, joka 1865
muutettiin sidoksesta ruplaan ja 1878 sidottiin kultakantaan,
vaikuttivat merkittävästi Suomen valtiolliseen ja taloudelliseen
elämään ja sen modernisoitumiseen. Samalla niillä oli erittäin
suuri symbolinen Suomen erillista asemaa ja sisäistä itsenäisyyttä
sisään- ja ulospäin korostava merkitys, joka korostui erityisesti
siksi, että Venäjä ei saanut kansanedustuslaitosta ja ettei
keisarikunnan rahapolitiikkaa saatu yhtä vakaaksi kuin Suomen. Ajan
mittaan suomalaisten saamat uuditukset ja saavuttamat oikeudet
alkoivat herättää Venäjällä negatiivista huomoita erityisesti
symbolisen merkityksensä vuoksi mutta myös kaupallisen kilpailun
takia. Ulkopoliittisen tilanteen muuttuessa Suomen asema alkoi
vaikeutua. Kun Bismarck loi voimakkaan Saksan valtion 1871 ja Saksa
sitten etääntyi Venäjästä 1890-luvulla, muuttui Suomen
strateginen asema araksi. Venäjällä alettiin kritisoida Suomen
saavuttamaa valtiollista ja taloudellista erityisasemaa ja yhteyksiä
länteen. Suomen erikoisasemalla oli kuitenkin hallitsijan tuki, ja
1878, Turkin sodan aikana, Suomelle perustettin oma asevelvollinen
sotaväkikin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_II_(Ven%C3%A4j%C3%A4)
Aleksanteri II:n patsas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_II:n_patsas
Aleksanteri II:n uudistukset
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/hi/hi3/2_autonominen_suomi/06_aleksanteri2_uudistukset
Suomen historiaa: Suomen suuriruhtinaat
http://suomenhistoriaa.wikispaces.com/2.+Suomen+suuriruhtinaat
Aleksanteri II Biografiakeskus
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3109/
Lähdeaineisto Matti
Klinge Katsaus Suomen historiaan ISBN 951-1-17299-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti