Suomen vanhempi historia: J.V.Snellman

Yksi niistä, joiden uraan Aleksanteri II:n nousu valtaistuimelle vuonna 1855 ja vapaamielisten uudistusten kauden alkaminen tuntuvasti vaikutti, oli Johan Vilhelm Snellman. Hänen pitkä syrjässäolonsa päättyi vuonna 1856, kun hänet nimitettiin Aleksanterin-yliopiston rehtoriksi.

Tukholmassa pohjalaisen merikapteenin poikana 12. toukokuuta 1806 syntynyt Snellman kävi koulunsa Oulussa ja aloitti vuonna 1822 Turun Akatemiassa ensin teologian, sitten filosofian opinnot. Yliopiston mukana Snellman siirtyi Helsinkiin, jossa hän osallistui mm. Lauantaiseuran toimintaan.

Snellman oli jo opiskeluaikanaan tutustunut saksalaisen filosofin G.W.F.Hegelin ajatuksiin. Ja kun Snellmanista 1830-luvun puolimaissa tuli Aleksanterin-yliopiston dosentti, hän esitteli Hegeliä kuulijakunnalleen.

Akateemiseen vapauden puolustajana Snellman joutui kahnauksiin Nikolain ajan viranomaisten kanssa. Hän irtautui yliopistosta ja lähti vuonna 1939 Ruotsiin, jossa tutustui liberalismin innostamaan nuoreen älymystöön. Mutta Hegeliään Snellman ei unohtanut. Kiinnostuksensa kohteen perässä hän lähti Tanskaan ja Saksan valtioihin, joissa hän oleskeli vuosina 1840-41. Kohta Ruotsiin palattuaan Snellman julkaisi vuonna 1842 pääteoksensa Läran on staten (Oppi valtiosta), jossa hän pohti kansallisuutta ja etenkin pienten kansallisuuksien ongelmaa.

Snellman oli kohonnut kansainvälisesti maineikkaaksi filosofiksi, mutta kun hän vuonna 1842 palasi Suomeen, hän ei onnistunut saamaan Aleksanterin yliopistosta töitä. Niinpä hän muutti Kuopioon yläalkeiskoulun rehtoriksi ja aloitti siellä kansallisen herättäjän työn.

Snellmaninn äänitorvena oli ruotsinkielinen viikkolehti Saima, jonka lukijoista vain pieni osa oli Kallaveden rannalla. Enemmän niitä oli suuriruhtinaskunnan pääkaupungin virkamies- ja älymystöpiireissä. Ruotsinkieliselle sivistyneistölle suunnatussa Saimassa, joka oli Suomen ensmmäinen varsinainen poliittinen lehti, Snellman julisti suomalaissuusohjelmansa.

Virkamiesten ja sivistyneistön kieleksi oli saatava suomi, vasta silloin väestön suomenkielisen enemmistön aseman kohentuminen kävisi päinsä. Sivistyneistön oli vaihdettava kielensä suomeksi ja myös työskenneltävä suomenkielesen kansan hyväksi. ”Suomi ei voi mitään väkivalloin, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus”, Snellman julisti.

Snellmanin ohjelmassa oli keskeinen merkitys kansallishengellä, jonka ilmentymiä olivat niin kansallisuus kuin kansakuntakn. Kansallisuuden edellytys oli Snellmanin mukaan kielen ja syntyperän ykseys. Kieli ilmensi kansallista sivistystä, joka olikin kansalliduuden olennainen tuntomerkki. Kielensä kadotettuaan kansakunta itsekin katoaisi.

Lehdessään Snellman puuttui mitä moninaisimpin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kysymyksiin, mistä ajan byrokraattis-taantumuksellisessa ilmapiirissä ei voinut olla kuin seuraus: sensuurin herääminen. Saima oli lakkautettava vuonna 1846.

Snellman muutti Kuopisto takaisin Helsinkiin, mutta koska hän ajatustensa ja Saiman lakkauttamisen takia oli merkitty mies, ovet tärkeisiin virkoihin eivät auenneet. Vasta vapaamieleisen uudistuskauden alkaminen nosti hänet julkisuuteen, ensin filosofian professoriksi vuosiksi 1856-1863.

Professorina Snellman teroitti suomalaisten mieliin luottamuksellisten suhteiden tärkeyttä Venäjää. Hän kritisioi Ruotsissa Krimin sodan aikoihin virinnyttä skandinismia, joka halusi palauttaa Suomen takaisin Ruotsin yhteyteen. Moiset haaveet voisivat vain vaarantaa Suomen omintakeisen kehityksen.

J.V. Snellman Wikipedia

http://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman

J.V.Snellman Biografiakeskus

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3639/

J.V.Snellman OpettajaTV

http://opettajatv.yle.fi/snellmanin_paiva

Johan Vilhelm Snellman Snellman-instituutti

http://snellman-instituutti.fi/s/j.v.snellman

J.V.Snellman – Kokkolan historia

http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/snellman.htm

J.V.Snellman -Suomalaisuuden liitto

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/Lehdet/Suomen_Mieli_3-4_2011.pdf