Kasakkamellakka

Helsingin kasakkamellakka Senaatintorilla 18.4.1902.

Asevelvollisuusmanifestin julkaisemisen jälkeen suomalaisten vastarinta keskittyy kutsuntojen vastustamiseen. Vastarinta huipentuu Helsingissä huhtikuussa 1902 puhjenneeseen yhteenottoon, jota myöhemmin ryhdytään nimittämään kasakkamellakaksi.

Kasakkamellakka: Ensimmäiset uuden asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat järjestetään Helsingissä 17. huhtikuuta 1902. Passiivisen vastarinnan kannattajat olivat tehneet kaikkensa vaikeuttaakseen kutsuntoja. Pappeihin vedottiin, jotta nämä kieltäytyisivät lukemasta laittomaksi katsottua asevelvollisuuslakia tiedoksi. Henkikirjoittajia kehotettiin olemaan luovuttamatta henkilötietoja asevelvollisista kutsuntaviranomaisille, ja lääkäri yllytettiin kieltäytymään asevelvollisten lääkärintarkastuksista. Luonnollisesti vedottiin suoraan myös asevelvollisiin, jotta nämä jäisivät pois kutsunnoista.

Ensimmäisenä kutsuntapäivänä 17.huhtikuuta kaartin maneesille Helsinkiin kokoontuu 400-500 hengen joukko ahdistelemaan ja pilkkaamaan niitä nuorukaisia, jotka kaikesta huolimatta saapuvat kutsuntoihin. Tunnelma on kiihtynyt, ja poliisi joutuu ajoittain käsirysyyn innokkaimpien meilenosoittajien kanssa. Kutsun saaneesta 857 helsinkiläisestä asevelvollisesta kutsuntoihin saapuu lopulsta vain 57.

Muualla Suomessa kutsunnat sujuvat hieman rauhallisemmin. Kaiken kaikkiaan vastarinta onnistuu varsin hyvin, sillä vuodesta 1902 kutsunnoista jää pois 60 prosenttia asevelvollisista. Lopullinen luku ei kuitenkaan nouse näin korkeaksi, sillä moni mielenosoittajia pelännyt asevelvollinen ilmoittautuu myöhemmin katuen päätöstään. Seuraavina vuosina kutsunnat onnitstuvat paremmin yleisen innostuksen laimettua.

Kasakkamellakka:Asevelvollisuuskutsuntojen vastustaminen johtaa 18. huhtikuuta Helsingissä yhteenottoon, jota myöhemmin paisutellaan poliittisista syistä ja ryhdytään nimittään kasakkamellakaksi. Kutsuntoja häiritsemään kokoontuneet kansanjoukkot siirtyvät Kaartinkasarmilta Senaatintorille, jossa ne heittävät poliiseja lumipalloilla ja jääkalikoilla ja uhmaavat myös myöntyväisyyssuuntaa edustavia senaattoreita ja virkamiehiä. Tilannetta seurannut Uudenmaanläänin kuvernööri Mihail Kaigorodov kokee tilanteen niin uhkaavaksi että kutsuu paikalla kasakoita.

Kun kasakat saapuvat Senaatintorille, kiihtynyt väkijoukko saa mitä halusi. Kivi-, jää-, pulloryöpyn silmilleen saaneet kasakat ratsastavat väkijoukkoon ja lyövät ratsupiiskoin kaikkia mikä liikkuu. Kärhämä laajenee kaksituntiseksi yhteenotoksi, jossa kumpikin osapuoli saa ottaa vastaan iskuja. Kun kasakat eivät ehdi lajitella uhrejaan, suomalaiset pääsevät syyttämään heitä tarpeettoman väkivallan käytöstä siviilejä kohtaan.

Vaikka pahimmilta vammoilta vältytään, mellakka tarjoaa kummallekin osapuolelle mahdollisuuden tiivistää toimintaansa. Bonrikov saa hyvän syy vaatia itselleen poikkeusvaltuuksia, ja vastarinnan kannatajat voivat puolestaan ryhtyä pelottelemaan suomalaisia kasakoilla. Itse asiassa kutsuntojen vastustajat olivat joutuneet kamppailemaan paitsi kasakoita myös venäläistä ja suomalaista sotaväkeä sekä poliiseja vastaan.

Lähdeaineisto: Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7