Ooperassa sattuu ja tapahtuu

Aino Ackte

Vakinainen ooperatoiminta alkoi Suomessa, kun Kaarlo Bergbom liitti lauluosaston 1872 perustamaansa Suomalaiseen Teatteriin. Lauluosasto esitti Viipurissa 21. marraskuuta 1873 kokoillan oopperan, Caetano Donizetin Lucia di Lammermoor. Ooperaosasto lopetti toimintansa 1879, ja vakinainen ooperatoiminta loppui 30 vuodeksi.

Suomalaisen oopperataiteen voimahahmo on Aino Ackte. Hän on ensimmäinen suomalainen laajan kansainvälisen kuuluisuuden saavuttanut laulajatar ja ensimmäinen suomalainen New Yorkin Metropolitan-ooperassa esiintynyt taitelija. Hän on opiskellut Helsingissä äitinsä laulajar Emmy Acktenin johdolla. Ensikonsertin jälkeen hän matkusti Pariisiin jatkamaan opintojaan. Voitettuaan Pariisin konservatorion tavoitellun ensipalkinnon hänet on kiinnitetty Pariisin Suomen oopperan ensimmäiseksi sopraanosolistiksi 1897-1903. Metropolitanissa hän esiintyi 1904-1906 ja teki sen jälkeen laajoja konserttikiertyeita. Kotimaahan palattuaan hän saa musiikkitooimiston johtaja Edvard Fazerin, säveltäjä Oskar Merikannon, tenorilaulaja Wäinö Solan, barytonilaulaja Eino Rautavaaran ja bassolaulaja Willian Hammarin perustamaan kanssaan uutta oopperaa Helsinkiin. Kotimaisen oopperan avajaiset olivat 2.lokakuuta 1910. Ensiesityksenä on Raggiero Leoncavallon Pajatso, ja samala iltana esitetään vielä Jules Massenetin Navarralainen. Oopperan johdossa on Fazer yhdessä Aino Acktenin kanssa. Oopperan nimi muutetaan 1914 Suomalaiseksi Ooperaksi, ja 1915 laitoksen tueksi perustettiin osakeyhtiö.

Karjalan kannaksella on Venäjän vallankumouksellisia pakoilemassa ja piileskelemässä viranomaisia. Paikka on heille edullinen, sillä pääkauunki Pietari on lähellä mutta rajan takana, ja suomalaiset viranomaiset eivät juuri vallankumouksellisten toimintaan puutu. Venäjän pääministeri Pjotr Stolypin yrittää elokuussa ratkaista tämän ongelman ryhtymällä liittämäään Kivennavan ja Uudenkirkon kuntia Pietarin kuvernementtiin, jolloin Viipurin kuvernementin niskottelevat suomalaiset virkamiehet eivät ole esteenä, kun järjestys palautetaan. Asia on tarkoitus ratkaista yleisvaltakunnallisen lainsäädännön turvin, silmanlumeena on alueella asuvien venäläisten asema. Itse asiassa kunnissa asuu vain pienehkö määrä venäläisiä kesäasukkaina. Asia saa uuden käänteen,kun Stolypinia ammutaan 14. syyskuuta Kiovan oopperassa. Pääministeri kuolee neljä päivää myöhemmin, ja Karjalan kannaksen kuntien lohkaisu osaksi Venäjäää raukeaa.

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7