Finis Finlandiae

Finis Finlandiae: Fyrenin pilakuvassa Suomi-syöjä Puriskevits työntää Suomi-neitoa säkissä Venäjän virtaan.

Venäläinen yhteiskunnallinen lainsäädäntö ulotettiinn koskemaan autonomista Suomen suuriruhtinaskuntaa. Uudet vaalit toimitettiin 1910 helmikuun alussa. Eduskuntaan saatiin entistä pätevämpiä edustajia, sillä maan oikeuksien käytävässä taistelussa eduskunta oli avainasemassa. SDP lisäsi paikkalukuaan saaden 86 edustajaa, Suomalainen puolue sai 42, nuorsuomalaiset 28, RKP 26 ja Maalaisliitto 17 edustajaa sekä kristilinen työväenliitto yhden paikan. Eduskunta kokoontui valtiopäiville 1. maaliskuuta.

Keisari Nikolai II antaa 27. maaliskuuta armollisen julistuksen, joka koskee niiden Suomea koskevien lakien ja asetusten säätämistä, joilla on yleisvaltakunnallista merkitystä. Eduskunnalta pyydetäänn lausumia lakiehdotuksen sisällöstä sillä ehdolla, että lausunto jätetään siten valtakunnanduuman ja valtakunnanneuvoston harkittavaksi. Aikaa lausunnon antamiseen on yksi kuukausi. Yleisvaltakunnalisen lainsäädännön piiriin kuuluvat mm. seuraavat asiat: Suomen osallistuminen valtakunnan menoihin, asevelvollisuusasiat, sellaisten Venäjän alamaisten oikeudet, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, venäjän kielen asema Suomessa, painovapausasiat, tullilaitos, posti- ja lennätinlaitos, rautatiet, kauppa ja merenkulku, rahajärjestelmä sekä ulkomaalaisten oikeudet Suomessa. Tämä merkitsee Suomen valtiojärjestyksen täydellistä muuttamista.

Eduskunta ei voi loupua oikeudestaan päättää maan perustuslakeja koskevista kysymyksistä. Toukokuussa se kieltäytyy antamasta asiasta lausuntoa ja vetoaa siihen sitten keisariin, että tämä pitäsi Suomen perustuslait voimassa. Se anoo alamaisesti, että ”Teidän Keisarillinen Majeteettinnen armossa tahtoisi voimassapitää Suomen perustuslait sekä määrätä, että ne näistä laiesta poikkeavat toimenpiteet, joihin viime vuosina on ryhdytty, ovat oikaistavat tahi poistettavat”.

Venäjän valtakunnanduuma käsittelee asiaa ja hyväksyy 10.kesäkuuta ehdotuksen yleisvaltakunnallisen lainsäädännön ulottamisesta Suomeen äänin 164-23. Kansalliskiihkoisen oikeiston edustaja Vladimir Purskevits huuhdahtaa ikimuistoiset sanat; ”Finis Finlandie”” (Suomen loppu!) Valtakunnanneuvosto hyväksyy lainmuutokset. 30 kesäkuuta Nikolai II on huvijahdillaan Standartilla Paldiskissa, missä hän saa lain vahvistettavakseen. Alkukappaleeseen Nikolai II kirjoittaa korkeimman omakätisesti: ”Olkoon niin”. Yksinomaan Suomen sisäisiä oloja koskevat lait voidaan edelleen säätää Aleksanteri I:n Porvoon valtiopäivillä hyväksymässä järjestyksessä, mutta näiden asioiden merkitys on vähäinen.

Nikolai I vahvistama laki sisältää määräyksen, että eduskunnan on valittava valtakunnanneuvostoon kaksi valtakunnanduumaan neljä jäsentä. Suomen senaatti julkaisee lain, kun eduskunta on hajalla. Venäjän viranomaiset haluavat kokeilla eduskunnan päättäväisyyttä ja se kutsutaan koolle järjestämään eräiden yleisvaltakunnallisten lakien soveltamista Suomessa sekä valitsemaan yllä mainitut edustajat Venäjälle. Asessori P.E.Svinhuvud, joka on koolle kutsutun eduskunnan puhemies, antaa 23. syyskuuta täysistunnossa ilmoituksen, joka päättyy ”... Suomen eduskunta ei voi, maan perustuslakeja rikkomatta, ryhtyä valtiopäiväkutsumuksessa annettujen tehtävien täyttämiseen”. Eduskunta hyväksyy puhemiehen kannanoton 7. lokakuuta, jolloin se hajotetaan ja määrätään uudet vaalit.

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7