Venäjän ote kiristyy

Sosiaalidemokraattien järjestämä Tampereen torpparikokous huhtikuussa 1906.

Torppariasetuksen käsittely osoittaa, että venäläisillä on erilainen käsitys siitä, mikä Suomessa on laitonta ja mikä ei. Amiraalisenaatin nimittäminen ja F.A. Seynin tulo kenraalikuvernööriksi olivat sellaisia merkkejä siitä, että Venäjä ei aio tinkiä kannastaan.

Eduskunta kokoontui ensimmäisille valtiopäiville 22.5.1907 koko Suomen kansan seuratessa sitä toiveikkaana. Puhemieheksi valittiin nyt ja toistuvasti eteenkinpäin perustuslaillinen P.E. Svinhuvud (1861-1944), myös sosiaalidemokraatit kannattivat tätä tsaarinvallan taipumatonta vastustajaa. Tulokset jäivät kuitenkin nyt kuten myös seuraavilla vuoden 1908 valtiopäivillä vähäisiksi jyrkkien vastakohtaisuuksien ja edustajien tottumattomuuden vuoksi. Helpotusta olisi tarvittu muun muassa torpparilakkojen ja häätöjen kärjistämään torpparikysymykseen. Senaatille osoitettiin toistuvasti epäluottamuslauseita varsinkin uudesta 1908 Suomen asioiden esittelyjärjestyksestä, vaikkei parlamenttaarisesta vastuusta vielä ollutkaan kysymys. Lopulta Mechelinin senaatti päätti pyytää eroa, mutta sen myötä keisari hajotti myös eduskunnan. Uusi Edward Hjeltin monen puolueen senaatti hajoisi jo 1909 uuden sortokauden paineiden alla.

Enemmän kuin sisäiset ristiriidat Suomen eduskunnan työskentelyyn alkoivat vaikuttaa uuden hyökkäykset Suomen autonomiaa vastaan. Eduskunta niskuroi, esitti kritiikkiä puhemiehensä Svinhuvudin suulla, teki välikysymyksiä ja anomuksia autonomian puolustamiseksi sekä lähetti adresseja keisarille. Se hajotettiin yhä uudelleen, ja uudet vaalit pidettiin vuosina 1908, 1909, 1910,1911, 1913 ja 1916. Myös vaali-innostus laski, se vajosi 1913 vaaleissa jo 51 %:iin. Puoluejakaumussa ei suuria heilahduksia tapahtunut, lähinnä suomalaiset puolueet menettivät muutamia paikkoja voimistuvalla Maalaisliitolle. Vasta viiden eduskunta onnistui istumaan kautensa 1911-13 loppuun; osittain se johtui siitä, että puhemiehiksi 1911 ja 1912 jällen valittu Svinhuvud ja 1913 valittu sosiaalidemokraatti Oskari Tokoi koettivat esiintyä ärsyttämättä venäläisiä. Maanvuokrakysymysta saatiin eteenpäin joskaan läpimurtoon asti ei päästy. Vaaleissa 1913 sosiaalidemokraatit nostivat kannatustaan 90 paikkaan. Tämän eduskunnan työ keskeytyi, kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat sen toiminnan 1914 alkaneen sodan vuoksi eivätkä kutsuneet valtiopäiviä koolle 1915. Heinäkuussa 1916 pidettiin uudet vaalit, joissa sosiaalidemokraatit saivat eduskunnan enemmistön 103 edustajalla nuor- ja vanhasuomalaisten sekä ruotslaisen puolueen kustannuksella.

Maataloudessa 1800-luvun lopulla tapahtunut rakennemuutos vaikeutti maanvuokraajien asemaa. Isännät pyrkivät puunhintojen noustessa ottamaan takaisin vuokraamiaan metsiä, ja torpparit puolestaan alkoivat hinnoittella työnsä yhä korkeammalle työpalkkojen noustessa. Laukon häädöt vuoden 1907 alussa olivat nostaneet esiin maaseudun sosiaaliset epäkohdat. Yksikamarinen eduskunta ryhtyikin välittömästi valmistelemaan maanvuokraajien aseman parantamista. Vilkkaasta keskustelusta huolimatta vuosien 1907 ja 1908 valtiopäivillä asiasta ei päästy sovintoon, mutta vuoden 1908 toisilla valtiopäivillä lokakuussa saadaan viimein aikaan ratkaisu, jonka mukaan lyhyimmäksi vuokra-ajaksi tulee 50 vuotta, ja vuokraaja oikeutettiin samaan korvauksia tilalla tekemistään parannuksista. Molemmat osapuolet olivat kuitenkin asetukseen tyytymättömiä, jolloin vuokrasuhteet päätettiin jäädyttää seitsemäksi vuodeksi.

Lähdeaineisto: Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7, Suomi kautta aikojen Isbn 951-8933-60-X, Jouko Vahtola Suomen historia ISBN 951-1-17397-9