Sosiaalidemokraattien
järjestämä Tampereen torpparikokous huhtikuussa 1906.
Torppariasetuksen
käsittely osoittaa, että venäläisillä on erilainen käsitys
siitä, mikä Suomessa on laitonta ja mikä ei. Amiraalisenaatin
nimittäminen ja F.A. Seynin tulo kenraalikuvernööriksi olivat
sellaisia merkkejä siitä, että Venäjä ei aio tinkiä kannastaan.
Eduskunta kokoontui
ensimmäisille valtiopäiville 22.5.1907 koko Suomen kansan
seuratessa sitä toiveikkaana. Puhemieheksi valittiin nyt ja
toistuvasti eteenkinpäin perustuslaillinen P.E. Svinhuvud
(1861-1944), myös sosiaalidemokraatit kannattivat tätä
tsaarinvallan taipumatonta vastustajaa. Tulokset jäivät kuitenkin
nyt kuten myös seuraavilla vuoden 1908 valtiopäivillä vähäisiksi
jyrkkien vastakohtaisuuksien ja edustajien tottumattomuuden vuoksi.
Helpotusta olisi tarvittu muun muassa torpparilakkojen ja häätöjen
kärjistämään torpparikysymykseen. Senaatille osoitettiin
toistuvasti epäluottamuslauseita varsinkin uudesta 1908 Suomen
asioiden esittelyjärjestyksestä, vaikkei parlamenttaarisesta
vastuusta vielä ollutkaan kysymys. Lopulta Mechelinin senaatti
päätti pyytää eroa, mutta sen myötä keisari hajotti myös
eduskunnan. Uusi Edward Hjeltin monen puolueen senaatti hajoisi jo
1909 uuden sortokauden paineiden alla.
Enemmän kuin sisäiset
ristiriidat Suomen eduskunnan työskentelyyn alkoivat vaikuttaa uuden
hyökkäykset Suomen autonomiaa vastaan. Eduskunta niskuroi, esitti
kritiikkiä puhemiehensä Svinhuvudin suulla, teki välikysymyksiä
ja anomuksia autonomian puolustamiseksi sekä lähetti adresseja
keisarille. Se hajotettiin yhä uudelleen, ja uudet vaalit pidettiin
vuosina 1908, 1909, 1910,1911, 1913 ja 1916. Myös vaali-innostus
laski, se vajosi 1913 vaaleissa jo 51 %:iin. Puoluejakaumussa ei
suuria heilahduksia tapahtunut, lähinnä suomalaiset puolueet
menettivät muutamia paikkoja voimistuvalla Maalaisliitolle. Vasta
viiden eduskunta onnistui istumaan kautensa 1911-13 loppuun; osittain
se johtui siitä, että puhemiehiksi 1911 ja 1912 jällen valittu
Svinhuvud ja 1913 valittu sosiaalidemokraatti Oskari Tokoi koettivat
esiintyä ärsyttämättä venäläisiä. Maanvuokrakysymysta saatiin
eteenpäin joskaan läpimurtoon asti ei päästy. Vaaleissa 1913
sosiaalidemokraatit nostivat kannatustaan 90 paikkaan. Tämän
eduskunnan työ keskeytyi, kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat
sen toiminnan 1914 alkaneen sodan vuoksi eivätkä kutsuneet
valtiopäiviä koolle 1915. Heinäkuussa 1916 pidettiin uudet vaalit,
joissa sosiaalidemokraatit saivat eduskunnan enemmistön 103
edustajalla nuor- ja vanhasuomalaisten sekä ruotslaisen puolueen
kustannuksella.
Maataloudessa 1800-luvun
lopulla tapahtunut rakennemuutos vaikeutti maanvuokraajien asemaa.
Isännät pyrkivät puunhintojen noustessa ottamaan takaisin
vuokraamiaan metsiä, ja torpparit puolestaan alkoivat hinnoittella
työnsä yhä korkeammalle työpalkkojen noustessa. Laukon häädöt
vuoden 1907 alussa olivat nostaneet esiin maaseudun sosiaaliset
epäkohdat. Yksikamarinen eduskunta ryhtyikin välittömästi
valmistelemaan maanvuokraajien aseman parantamista. Vilkkaasta
keskustelusta huolimatta vuosien 1907 ja 1908 valtiopäivillä
asiasta ei päästy sovintoon, mutta vuoden 1908 toisilla
valtiopäivillä lokakuussa saadaan viimein aikaan ratkaisu, jonka
mukaan lyhyimmäksi vuokra-ajaksi tulee 50 vuotta, ja vuokraaja
oikeutettiin samaan korvauksia tilalla tekemistään parannuksista.
Molemmat osapuolet olivat kuitenkin asetukseen tyytymättömiä,
jolloin vuokrasuhteet päätettiin jäädyttää seitsemäksi
vuodeksi.
Lähdeaineisto: Kronikka
1900-1999 ISBN 951-35-6529-7, Suomi kautta aikojen Isbn
951-8933-60-X, Jouko Vahtola Suomen historia ISBN 951-1-17397-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti