Vihtori Kosola, Walde Sario, Kurt Martti Wallenius ja neuvottelija Elja Rihtnimei 6. maaliskuuta Mäntsälässä.
Vähäväkinen mutta
vauraaksi mainittu maatalousvalainen Mäntsälä pohjoisella
Uudellamaalla tiedettiin levottomaksi paikkakunnaksi, jossa oikeisto
ja vasemmisto olivat ottaneet toistuvasti yhteen punakapian
jälkeenkin. Kommunismi oli ajettu Suomessa maan alle, mutta
Mäntsälän työväentalossa oli harjoitettu edelleen kiihotusta.
Kipinät leimahtivat
liekkeihin, kun kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin loikannut
kansanedustaja, filosofian tohtori Mikko Erich esitelmöi Ohkolan
työväentalossa. Valtiovaltakin kaivoi tietoisesti verta nenästään,
sillä provokatiivisen luonteen ymmärtänyt maaherra Bruno Jalander
oli määrännyt 25 poliisia Erichin suojaksi. Mäntsälän tilaisuus
oli myös presidentti Svihuvfudin ja Etsivän Keskuspoliisin
tiedossa.
Tohtori Erich ehti verrata
vahvassa kansansuosiossa ollutta Lapuan liikettä kommunismiin, koska
hänen mukaansa molemmat tähtäsivät omaisuuden hävittämiseen.
Erich myös paheksui kovasti Suomessa ilmenneitä väkivaltaisuuksia,
joiden hän tulkitsi huonontaneen arveluttavasti maamme mainetta
ulkomialla ja varsinkin läntisissä naapurimaissamme.
Iltamat alkoivat Hiski
Salomaan Vapauden Kaiho-kappaleella ja ehtivät vanheta vain kymmenen
minuuttia,ennen kuin pihalta sisään juossut poliisi ilmoitti
töväentalon joutuneen saarretuksi. Ulkoa kuulunut laukaus keskeytti
Erichin puheen. Tulitus jatkui taukoamatta parisen minuuttia. Muutama
luoti löysi tiensä sisäänkin. Kukaan ei haavoittunut, mutta luoti
lävisti kahden poliisin manttelinhelmat.
Tulitus loppui, kun
Helsingistä saapunut merivoimien luutnantti Esra Emanuel Terä
käski. Iltamaväki – joukossa oli paljon naisia ja lapsia –
poistui peloissaan saartoketjun läpi, ja viimeisenä ulos saatettiin
tohtori Erich. Häntä nuhdeltiin ankarasti mäntsäläläisten
kiihottamisesti marxilaisella juutalaisuudella, Erichin annettiin
kuitenkin nousta poliisiautoon, ja häntä lähdettiin viemään
kohti Helsinkiä. Kello oli 21.20.
Erichin kerrottiin
luvanneen ennen lähtöän, ettei hän tulisi koskaan enää
Mäntsälään. Uusi Suomi oli kuitenkin tavoittanut tohtorin yöllä
tämän kotoa Helsingistä. Erich kertoi lehdelle, ettei olisi
missään tapauksessa sellaiseen lupaukseen suostunut.
Mäntsälän
suojeluskuntatallle oli kokoontunut nelisensataa aseistettua miestä
ympäri maan ”lottien keittämää kahvia juomaan”. He
kieltäytyivät noudattamasta presidentti Svinhufvudin käskyä
palata viipymättä takaisin kotiseudulle ”kuuliaisina maan laielle
ja valalleen”. Päinvastoin Mäntsälään marssi lisää väkeä.
Maalaisliittolaisen Johan
Emil Sunilan johtama hallitus antoi helmikuun 29. päivänä
komunisteja vastaan suunnatun tasavallan suojelulain perusteella
asetuksen, jonka nojalla Lapuan liikkeen johto määrättiin
pidätettäväksi. Sotaväen päälllikkä Aarne Sihvo puolestaan oli
valmis hyökkäämään panssarivaunujen ja tykistön tuella
kapinallisten kimppuun.
Hämeenlinnaan kokoontunut
Lapuan liikeen johto oli lähettänyt samana päivänä presidentille
ja hallitukselle kirjelmän, jossa vaadittiin hallituksen eroa ja
poliittisen suunnan muutosta. Jos niin ei kävisi, ei rauhallisuutta
maassa voitaisi säilyttää.
Johto myös käski
liikkeen kannattajien siirtyä aseistettuna Mäntsälään, ja sinne
se sirtyi itsekin Vihtori Kosolan ja kenraali Kurt Martti
Walleniuksen johdolla. Lapulaisiai hiersi eityisestin Svinhufvudin
toiminta, silla ”Ukko-Pekkaa” oli totuttu pitämään liikkeen
henkisenä tukimiehenä. Svinhufvudia alettiin kutsua ”Akka-Pekaksi”.
Otsikot lehdissä 29.
helmikuuta väittivät, että Mäntsälään oli saapunut jo 3000
miestä, enimmäkseen Uudeltamaalta ja Etelä-Hämeestä. Tosiasiassa
Mäntsälään oli saapunut vain satakunta miestä noin 400 miehen
lisäksi. Joukon ehdoton vaatimus oli maaherra Jalanderin ja Ernst
von Bornin ero. Viimeksimainittu oli aiemmin koetellut lapualaisten
kärsivällisyyttä lausumalla: ”Nyt katsotaan, kuka tässä maassa
määrää, hallitus vai Kosola”.
Uuden Suomen väliotsikko
kysyi, saapuvatko Mäntsälän miehet Helsinkiin. ”STT ilmoittaa
saaneensa sellaisia tietoja, että Mäntsälään kokoontuneiden
aikomuksena lienee saapua Helsinkiin, sitten kun joukko on kasvanut
riittävän suureksi. Tälle tiedolle emme ole saaneet minkäänlaista
vahvistusta. Yksityiset retkeilijät lienevät kyllä sellaisiakin
uhkailuja Mäntsälässä lausuneet. Toisaalta vakuutetaan, että
mistään Helsinkiin saapumisesta ei ole ollut puhettakaan”.
Mäntsälän miehiä kämpissään sunnuntaina 6. maaliskuuta ennen antautumista.
Lehden
Mäntsälän-kirjeenviahtaja esitti myös, että ammuskelu Ohkolan
työväentalolla olisikin käynnistynyt työväentalon pihalta
ammutuista laukauksista noin 100 metrin päässä ollutta miesketjua
kohti. Sen jälkeen ketjussa olleet miehet olivat ampuneet noin
puolen minuutin ajan laukauksia ilmaan kuten heitä oli kehoitettu.
Maaliskuussa otsikoitiin,
että hallitus oli ryhtynyt toimiin järjestyksen palauttamiseksi.
Tasavallan suojelulakia sovellettiin, ja Helsingin varusväkeä oli
vahvistettu. Lisäksi vakuutettiin, että maassa vallitsi täysi
rauha, vaikka joissakin paikoissa tapahtui mainittavaa kokoontumista.
Uuden Suomen
pääkirjoituksessa kysyttiin ”Mitä tilanne vaatii?” Tekstissä
haluttiin huomauttaa lehden olevan edelleen sillä kannalla, että
tilanteen selvittelyä helpottaisi huomattavasti, jos hallitus
vaihdettaisiin tai ainakin uudistettaisiin osittain. Lehden mukaan
tuntui nimittäin siltä, että istuvalta hallitukselta puuttuivat
edellytykset asioiden hoitamiseen, Pääkirjoituksessa muistutettiin
lisäksi, että pääministerir Sunila oli vakavasti sairaana.
STT:n edustajalle
tarjoutui mahdollisuus puhua puhelimessa Mäntsälän
suojelukuntalolla majailevan aluepäällikkö Kivisen kanssa, mutta
Kivinen kieltäyti jyrkästi antamaan mitään tietoja. Puhelimeen
tuli siinä vaiheessa eräs liikkeen johtomiehistä, joka ilmoitti,
että Mäntsälän miehet muodostavat vain etuvartiojoukon, jonka
takana on suurempia joukkoja eri osissa maata. Suunnittelivatko
Mäntsälän miehet matkaan Helsinkiin? Vastaus kuului ”Mitäpä me
siellä tekisimme?”
Tankkeja Helsingissä Mäntsälän kapinan aikaan 3. maaliskuuta
Helsingissä kuitenkin
varustauduttiin pahimpaan, Pääkaupunkiin johtavia teitä
valvottiin, ja matkustusjunat tarkistettiin Pasilassa. Porin
rykmentti kutsuttiin Turusta Helsinkiin, ja sotaväki toi
Hämeenlinnasta kuusi tankkia. Kenttätykistörykmentti 1:stä
Hyrylästä saapui puolestaan osasto, joka sijoitettiin kaartin
maneesiin. Poliisin tukena oli lisäksi valkoisen kaartin joukkoja,
Vanhankaupungin nuorisoseuran talolle asettuneen Uudenmaan rykmentin
väen mukana oli myös konekiväärejä.
Suojeluskuntia oli
kelletty liikehtimästä. Niiden ylipäällikön Lauri Malmivaaran
mukaan suojeluskuntalaisten tuli noudattaa ainoastaan päällystonsä
määräyksiä ottamatta vastaan mitään käskyjä ulkoa. Siihen
liittyen Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapäällikkö Matti Laurila
kielsi jyrkästi johtamansa piirin suojeluskuntalaisia lähtemästä
liikkeelle minkään kanslian tai syrjäisen henkilön kehotuksesta.
Mäntsälän miesten muonituksesta huolehtineita lottia
Keskiviikkona 2.
maaliskuutta kerrottiin, että Lapuan liikkeen johtoa yritettiin
tuloksetta vangita Hämeenlinnassa. Hallituksen varotoimenpiteitä
vahvistettiin edelleen. Kaksi kokoomusministeriä –
sosiaaliminiseri Kaarlo Edward Kilpeläinen ja apulaisministeri Niilo
Solja – antoivat vt. Niukkaselle tasavallan presidentille osoitetun
eronpyyntönsä. Sittemmin eroilmoituksen jätti myös
valtionvarainministeri Kyösti Järvinen. Viimeksi mainittu kuitenkin
perui eronsa. Kilpeläisen tilalle hallitukseen tuli
kansanopistonjohtaja Erkki Paavolainen ja Soljan tilalle
kenraalimajuri Karl Lennart Oesch, ja viimeksi mainittu sai haltunsa
kaikki järjestystä ja turvallisuutta koskevat asia.
Mäntsälässä tilanne
oli lehtien mkaan ennallaan. Huhut siitä, että Helsingistä olisi
lähetetty sotaväkeä Mäntsälään olivat Uuden Suomen uutisen
mukaan kaikkea perää vailla ja mahdollisesti saaneet alkuntsa
siitä, että Helsinkiin tuotu kenttätykistörykemntin osasto piti
yhteyttä varsinaiseen majoituspaikaansa Tuusulaan.
Uusi Suomi sai myös
yhteyden Mäntsälän suojeluskuntatalolle. Puhelimmen vastasi
todennäköissti luutantti Artturi Vuorimaa: ”Mitä sinne kuuluu,
tiedustelimme,” ”Mitäpäs tänne, hyvää vaan. Meillä on täysi
työ ottaessamme vastaan ja luetteloidessamme uusia tulijoita sekä
järjestäessämme heille majapaikkoja.” ”Montako miestä siellä
oikeastaan on?. Vastaukseksi tuli vain naurahdus.
Mäntsälän miesten konekiväärikomppania ennen antautumista
Keskiviikkona 2.
maaliskuuta tasavallan presidentti Svinhufvud otti ylimmän johdon
järjestyksen palauttamiseksi.Svinhufvud antoi radiossa julistuksen,
jossa hän käski aseisiin tarttuneita palaamaan koteihinsä. Käskyn
joudatajien presidentti lupasi välttyvän rangaistukselta, Lupaus ei
kuitenkaan koskenut kapinaan yllyttäjiä
Lapulaisiin vetosi myys
kaksi muuta vahvempaan arvostettua miestä eli arkkipiispa Lauri
Ingman ja valtioneuvos JohanRichard-Kalmari.
Suomalaiset pääsivät
huokaisemaan helpotuksesta perjantaina 4. maaliskuuta. Uuden Suomen
etusivun pääostikko ”Maa rauhoittuu” kertoi kaiken oleellisen.
Tasavallan presidentin päämajan ilmoitettiin kuitenkin toimivan,
kunnes järejstys on täysin palautunut.
Lapuan liikkeen johdon
kerrottiin kokoontuneen Tampereella. Siellä oli Uuden Suomen mukaan
tehty päätös miesten palauttamisesta Mäntsälästä
kotiseudulleen. Edelleen tiedettiin, että itse tasavallan
presidentti olisi puhunut puhelimitse kokouspaikkaan kovaäänsen
välityksellä.
Uudessa Suomessa
julkaistiin 4. maaliskuuta mielenkiintoinen ilmoitus ”Kuvia
Mäntsälän tapauksista”, Ilmoituksen mukaan samalla viikolla
ilmestyvä ”suuremmoisen sisältörikas” Suomen Kuvalehti
sisältää neljä kookasta sivua ja kaikkiaan 13 kuvaa.
Mäntsälä oli
valtakunnan ainoa kipupiste. Liikehdintää oli myös Jyväskylässä.
Helsinkiin Tasavallan presidentin puheille saapui Uuden Suomen mukaan
perjantaina Mäntsälään kokoontuneiden miesten lähetystö. Auton
kärjessä oli valkoinen viiri. Lähetystöön kuului porvoolainen
tuomari E.A. Järveläinen sekä kolme suojeluskuntapukuun
pukeutunutta miestä. Lähetystö esitti presidentille toiveita,
minkä jälkeen se sai poistua. Kosola ja Walenius eivät olleet
lähetystön mukana. Miehiä Mäntsälässä oli vielä arviolta
kolmesataa.
Lauantaina 5. maaliskuuta
ilmestynyt Uuden Suomen lisälehti ilmoitti, että Mäntsälä
saarretaan, mutta Jyväskylästä olivat miesjoukot jo poistunueet.
Hallitus olii miehittänyt Mäntsälään johtavat tiet. Lapuan
liikkeen johtajista everstiluutnantti Susitaival ja Arne Somersalo
olivat edelleen Mäntsälässä. Kosolan ja Walleniuksen olinpaikkaa
ei tiedetty.
Seuraavana päivänä
kerrottiin , että Mäntsälän joukko hajaantuu kotiseudulleen ja
että jäljelle jäävät enää loppuselvitykset. Liikkeen
johtomiestan kerrottiin olevan Mantsälässä ja antautunevan
viranomaisille. Niminä mainittiin Kosola, Wallenius, Koivisto,
Malkamäki, Sario, Susitaival, Somersalo, Tuomisto ja Vuorimaa.
Viimein maanantaina 7.
maaliskuuta päästiin uutisoimaan, että Mäntsälän joukko oli
antautunut sunnuntaina ja johtajat oli pidätetty. Samalla voitiin
ilmoittaa, että Suomen markka nousee nopeassa tahdissa. Mäntsälän
kapina johti käytännössä Lapuan liikkeen lopettamiseen. Liikkeen
johtohahmot, myös Kosola ja Wallenius tuomittiin vankeuteen.
Lähdeaineisto Iltalehti Lapuan liike Asko Tanhuanpään kirjoitus
Mäntsälän kapina
Mäntsälän kapina
Mäntsälän kapina
kukistettiin radion avulla
Elias Simojoki -
heimosoturi, joka ratsasti pyhällä vihalla