Viipurissa, tuossa
hyvinvoivassa ja touhukkaassa Itä-Suomen pääkaupungissa,
vietettiin lippurivitöt hulmuten soitto- ja laulujuhlia heinäkuussa
1937. Päivä paistoi ja Salakkalahden kimallus sekoittui
vierailijoiden kansallispukujen väriloistoon. Juhlapuheissa
katsottiin pystypäin tulevaisuuteen. Mikään ei tuntunut
huolettavan keskikesän päivistä nauttivaa musiikkiväkeä.
Karjala-lehti kirjoitti juhlien aikaan vieraiden iloksi, että
suomalaisuus oli saanut suurta suosita Pariisin maailmannäyttelyssä.
Kesästä 1933 kesään
1939 oli lämpimän ilmastoaallon kautta, myös talouden, kulttuurin,
sosiaalisen huollon ja poliittisen toimintakulttuurin uudistamisen ja
kohentamisen aikaa. Uskoa monipuoliseen kansalliseen kasvuun ja sitä
kautta valoisaan valtiolliseen tulevaisuuteen 3,5 miljoonaiselle
maalaiselle kansalle loi ensinnäkin Suomen kansainvälisen
geopoliittisen aseman stavilisoituminen. Hyökkäämättömyyssopimus
Neuvostoliiton kanssa saatiin vihdoin paperille 1932, ja sitä
jatkettin 1934. Turvallisuusajattelu vahvistui myös jo
lähtokohtaisestaa uskosta Kansainliiton kykyyn hoitaa globaalit
kriisit ja turvata pienen valtioiden herkkä asem suurten imperiumien
ja kansojen liitossa. Neuvostoliiton yhdistyminen Kansainliiton
jäseneksi 1934 oli omiaan vahvistamaan luottamusta Suomen
mahdollisuuksiin pysyä erillään maailmanlaajuisista konflikteista.
Lisäksi eduskunta hyväksyi 1935 yksimielisesti Suomen liittymisen
pohjoismaisseen puolueettomuuspolitiikkaan, mikä sekin valoi uskoa
Suomen kansan ja valtion turvalliseen tulevaisuuteen,
Toinen kansallista
optimismia lujittanut puoluepoliittinen tapahtumaketju liittyi
sisäpoliittisen elämän uusiin avauksiin eli metsähallituksen
pääjohtajan Aima Cajanderin punamultahallituksen nimittämiseen
keväällä 1937. Sosiaalidemokraatit olivat nyt ensimmäistä kertaa
sitten vuoden 1917 hallitusyhteistyössä oikeistopuolueiden kanssa,
Mallia vasemmisto-talonpoikaisesta hallituksesa otettiin Ruotsista.
Aikakauden vaiettuja aiheita oli muun muassa sisällisodan käsittely
häävinnen näkökulmasa. Nuoren valtion uhoa voidaan nähdä yhä
kannatusta saaneissa Suur-Suomi-puheissa jotka kiihtyivät sittemmin
huippuunsa Suomen ja Natsi-Saksan liiton myötä.
Turvallisuutta tuovan
hyökkäämättömyyssopimuksen ja korosteidsen valtiollisen
itsevarmuuden lisäksi kolmas kansalaisissa toivoa herättänyt
muutosprosessi liittyi talouselämän elpymiseen vuoden 1932 jälkeen.
Lisäksi uudet talouselämän avaukset, Jäämerentien valmistuminen
Rovaniemeltä Petsamoon 1933 sekä Kolosjoen nikkelikaivoksen
rakentamisprosessin käynnityminen 1937 sekä kaivokseen littyvä
kansainvälinen yhteistyö – saivat uskomaan, että pohjoinen
kauppareitti tulisi olemaan Suomen talouden ennen näkemätön
valttikortti menestykseen.
Vahva koulutususko oli
lyhyen 30-luvun avainohjelmia, ja se johti myös käytännön
toteutuksiin. Nuorison elämä jäsentyi koulutuspolkujen
monipuolistumisen myötä aivan toisen näköiseksi kuin heidän
vanhempiensa tulevaisuudenhaaveet olivat olleet.
Suomalaiskaupunkien
katukandan pukeutumisessa alkoi pilkahdella tuon tuosta mannermaisia
muotivaikutteita, kuten naisen asusteiden midipituiset
jakkupukuluomukset viskooseineen ja vetoketjuineen viestittivät.
Neljäntenä 1930-luvun
ihmisten tulevaisuuden uskoa ruokkivana tekijänä mainittakoon
aikakauden perhepoliittiset ratkaisut, jotka ulottuivat aivan
ruohojuuritasolle. Perheistituutioa, vaikka sekin oli muodoltaan
erilainen kuin muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin, oli yhä
yksilöllinen turvapaikka nopeiden muutosten maailmassa. Juuri
rutiininomainen arki toi turvallisuuden tunnetta.
Uudesta sosiaalisesta
ajattelusta kertovat myös lukuisat 30-luvulla toteutut
lainsäädännölliset uudistukset, Terveydenhuoltolaki,
tuberkuloosi- ja piirisairaalajärejstelmät, lastensuojelulaki,
perheellistymistä tukeva väestöpolitiikka, ennen muuta
vähävaraisia äitejä kannustava äitiysavustuslaki suosittuine
äitiyspakkauksineen ( 1937), ensimmäinen kansaneläkelaki ja
alkoholistihuollon kehittäminen alkoivat vähin erin muuttaa uskoa
helpompaan ja turvatumpaan tulevaisuuteen. Yhä laajemmaksi
tiedonvälittäjäksi levinnyt Yleisradio vastasi perhekeskeisen
vuosikymmenen haasteisiin ja alkoi lähettää suuren suosion
saanutta Suomisen perhe-kuunnelmaa vuodesta 1938.
Laajemmassa katsannossa
edellä mainitut sosiaaliset uudistukset kertovat
hyvinvointivaltioprosessin käynnistämisestä myös Suomessa.
Lähdeaineisto Heikki
Menannder Historian kosto ISBN 978-952-234-327-7 Mari Lähteenmäen
kirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti