perjantai 27. marraskuuta 2015

Sa nuori, itsevarma nykyisyys

Viipurissa, tuossa hyvinvoivassa ja touhukkaassa Itä-Suomen pääkaupungissa, vietettiin lippurivitöt hulmuten soitto- ja laulujuhlia heinäkuussa 1937. Päivä paistoi ja Salakkalahden kimallus sekoittui vierailijoiden kansallispukujen väriloistoon. Juhlapuheissa katsottiin pystypäin tulevaisuuteen. Mikään ei tuntunut huolettavan keskikesän päivistä nauttivaa musiikkiväkeä. Karjala-lehti kirjoitti juhlien aikaan vieraiden iloksi, että suomalaisuus oli saanut suurta suosita Pariisin maailmannäyttelyssä.

Kesästä 1933 kesään 1939 oli lämpimän ilmastoaallon kautta, myös talouden, kulttuurin, sosiaalisen huollon ja poliittisen toimintakulttuurin uudistamisen ja kohentamisen aikaa. Uskoa monipuoliseen kansalliseen kasvuun ja sitä kautta valoisaan valtiolliseen tulevaisuuteen 3,5 miljoonaiselle maalaiselle kansalle loi ensinnäkin Suomen kansainvälisen geopoliittisen aseman stavilisoituminen. Hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa saatiin vihdoin paperille 1932, ja sitä jatkettin 1934. Turvallisuusajattelu vahvistui myös jo lähtokohtaisestaa uskosta Kansainliiton kykyyn hoitaa globaalit kriisit ja turvata pienen valtioiden herkkä asem suurten imperiumien ja kansojen liitossa. Neuvostoliiton yhdistyminen Kansainliiton jäseneksi 1934 oli omiaan vahvistamaan luottamusta Suomen mahdollisuuksiin pysyä erillään maailmanlaajuisista konflikteista. Lisäksi eduskunta hyväksyi 1935 yksimielisesti Suomen liittymisen pohjoismaisseen puolueettomuuspolitiikkaan, mikä sekin valoi uskoa Suomen kansan ja valtion turvalliseen tulevaisuuteen,

Toinen kansallista optimismia lujittanut puoluepoliittinen tapahtumaketju liittyi sisäpoliittisen elämän uusiin avauksiin eli metsähallituksen pääjohtajan Aima Cajanderin punamultahallituksen nimittämiseen keväällä 1937. Sosiaalidemokraatit olivat nyt ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1917 hallitusyhteistyössä oikeistopuolueiden kanssa, Mallia vasemmisto-talonpoikaisesta hallituksesa otettiin Ruotsista. Aikakauden vaiettuja aiheita oli muun muassa sisällisodan käsittely häävinnen näkökulmasa. Nuoren valtion uhoa voidaan nähdä yhä kannatusta saaneissa Suur-Suomi-puheissa jotka kiihtyivät sittemmin huippuunsa Suomen ja Natsi-Saksan liiton myötä.

Turvallisuutta tuovan hyökkäämättömyyssopimuksen ja korosteidsen valtiollisen itsevarmuuden lisäksi kolmas kansalaisissa toivoa herättänyt muutosprosessi liittyi talouselämän elpymiseen vuoden 1932 jälkeen. Lisäksi uudet talouselämän avaukset, Jäämerentien valmistuminen Rovaniemeltä Petsamoon 1933 sekä Kolosjoen nikkelikaivoksen rakentamisprosessin käynnityminen 1937 sekä kaivokseen littyvä kansainvälinen yhteistyö – saivat uskomaan, että pohjoinen kauppareitti tulisi olemaan Suomen talouden ennen näkemätön valttikortti menestykseen.

Vahva koulutususko oli lyhyen 30-luvun avainohjelmia, ja se johti myös käytännön toteutuksiin. Nuorison elämä jäsentyi koulutuspolkujen monipuolistumisen myötä aivan toisen näköiseksi kuin heidän vanhempiensa tulevaisuudenhaaveet olivat olleet.
Suomalaiskaupunkien katukandan pukeutumisessa alkoi pilkahdella tuon tuosta mannermaisia muotivaikutteita, kuten naisen asusteiden midipituiset jakkupukuluomukset viskooseineen ja vetoketjuineen viestittivät.

Neljäntenä 1930-luvun ihmisten tulevaisuuden uskoa ruokkivana tekijänä mainittakoon aikakauden perhepoliittiset ratkaisut, jotka ulottuivat aivan ruohojuuritasolle. Perheistituutioa, vaikka sekin oli muodoltaan erilainen kuin muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin, oli yhä yksilöllinen turvapaikka nopeiden muutosten maailmassa. Juuri rutiininomainen arki toi turvallisuuden tunnetta.

Uudesta sosiaalisesta ajattelusta kertovat myös lukuisat 30-luvulla toteutut lainsäädännölliset uudistukset, Terveydenhuoltolaki, tuberkuloosi- ja piirisairaalajärejstelmät, lastensuojelulaki, perheellistymistä tukeva väestöpolitiikka, ennen muuta vähävaraisia äitejä kannustava äitiysavustuslaki suosittuine äitiyspakkauksineen ( 1937), ensimmäinen kansaneläkelaki ja alkoholistihuollon kehittäminen alkoivat vähin erin muuttaa uskoa helpompaan ja turvatumpaan tulevaisuuteen. Yhä laajemmaksi tiedonvälittäjäksi levinnyt Yleisradio vastasi perhekeskeisen vuosikymmenen haasteisiin ja alkoi lähettää suuren suosion saanutta Suomisen perhe-kuunnelmaa vuodesta 1938.

Laajemmassa katsannossa edellä mainitut sosiaaliset uudistukset kertovat hyvinvointivaltioprosessin käynnistämisestä myös Suomessa.

Lähdeaineisto Heikki Menannder Historian kosto ISBN 978-952-234-327-7 Mari Lähteenmäen kirjoitus



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti