Kansalaisluottamukseltaan
vajavaisten vangitseminen leireille oli Suomessa käytäntönä jo
vuoden 1918 sisällissodassa, jonka tuhoisin vaihe ajoittui vasta
varsinaisten taisteluiden jälkeen, kun punavangeista suurin osa
kuoli leireillä teloitusten ohella nälkään ja tauteihin. Talvi-
ja jatkosodassa leireille eristettiin ihmisiä eri lakien nojalla.
Vuoden 1930 kommunistilakien turvin kommunisteja pantiin turvasäilöön
ja Tammisaaren leirille jo ennen sotia. Vuonna 1936 Säädetty
irtolaislaki teki mahdolliseksi sulkea ns. irtolaiset työlaitoksiin
ja pakkotyölaitoksiin sopimattoman, kiertelevän, kerjäävän tai
siveettömän elämäntavan vuóksi, Vuonna 1939 voimaan tullut
tasavallan suojelulaki takasi mahdollisuuden rajata
toisinajattelijoiden henklökohtaista vapautta maanpuolustusta
vahingoittavaan toiminntaan vedoten. Talvisodan alla vuonna 1939
laadittu laki yleisestä työvelvollisuudesta täydensi lakivalikon,
jonka nojalla leirien ovet saatiin avattu kanslaisluottamukseltaan
kyseenalaisille suomalaisille.
Naisten osalta
irtolaislainsäädännöllä ol erityinen merkityksensä, ja
erityistyöleireille joutui paitsi poliittisen ja etnisen taustan,
myös kyseenalaiseksi katsotun seksuaalimoraalin ja elämäntavan
takia. Joutjärven kuvaamassa naisleirissä naisten kohtelu oli
samanlaista kuin muissakin vastaavissa paikoissa, jonne suomalaiset
vangitsivaat oman maan kansalaisia: poliittisten vankien
turvasäilöissä, Tammisaaren pakkotyölaitoksessa 1940-luvulla,
jatkosodassa valloitetun Itä-Karjalaan pystytetyllä
keskistysleireillä, jonne joutui niin rintamalle komennettuja
toisinajattelijoita, kun myös ns. ei-kansallisia siviilivankeja,
lähinnä venäläisiä lapsia, naisia ja vanhuksia.
Kun kirjalliset dokumentit
leireistä on tuhottu tai vaikeasti läydettävissä, muisitieto
nousee muistuttamaan tästä vaietusta historiasta, jota voiaan
yrittää tehdä tapahtumattomaksi vetoamalla arkistolähteiden
puutteeseen. Tosin naisten erityistyöleireistä kyllä löytyy
arkistodokumentteja Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön
työvoimatoimiston mapeista Kansallisarkistossa. Jatkosodan aikana
kaikki kotirintamalla kynnelle kykenevät kansalaiset yritettiin
saada työvelvollisuuslain nojalla tuottavaan työhän ja samalla
säädellä varsinkin naisten kansalaismoraalia ja säädyllisyyttä.
Mottitalkoot olivat sota-aikana kansalaisten selkänahkaa painanut
taakka, joka kuormitti moninkertaisesti eritystyöleireihin
jountuneita naisia. Näitä leirejä kutsuttiin mm. erikoisiksi tai
erillisiksi naisten työmuodostelmiksi, kurinpitoleireiksei ja
kunrikomppanioiksi, ja niistä keskeisimmät olivat tiettävästi
Luumäellä ja Uuraisissa.
Naisten eritystyöleirit
näyttävät kuuluneen jatkosodassa hallinnollisesti Kulkulaisten ja
yleisten töiden ministeriön työvoima-asioiden osastolle. Eiryiseen
työkomppaniaan tai kurinpitokomppaniaan lähetettiin naisa, jotka
olivat rikkoneet työvelvollisuuslakia vastaan. Tällöin oli
toimitettava poliisikuulustelu, ja pöytäkirja kopioineen tuli
läähettä Kulkulaisten ja yleisten töiden ministeriöön, joka
teki asiassa päätöksen.
Naisten erityistyöleirit
asettavat jatkosodan lottatyön suosin uuteen valoon: lähtivätkö
jotkut naisista lotiksi siinä pelossa, että töiden puuttuessa he
saattaisivat joutua naisten kurinpitokomppaniaan? Lottatyöhän
otettiin myös punaisin perheisiin kuuluneita naisia, joista jotkut
kuitenkin ovat kuvanneet tulleensa kohdelluksi tooisen luokan lottina
taustansa takia. Naisten erityistyöleirien olemassaolo kertoo, että
sisällissodan jälkeinen työläisten kontrolli ulottui jatkosotaan
köyhien ja työttömien naisten epäinhimillisen kohteluna ja sen
uhkana.
Poliittisten vankien,
toisinajattelijoiden ja muiden sodan oloissa värinkohdelutjen
kirjaamia muistoja sota-aikana järjestystä pitäneen esivallan
toiminnasta on niin paljon ja ne ovat niin yhteneväisiä, että ne
pakostakin piirtävät kuvan sota-ajan ihmisiä vahtineesta
mielenlaadusta. Se talloi alleen inhimillisyyden ja pahimmillaan otti
mallia natsien ja fasistien opeista, Ajan henki oli se, että
kansalaiset tarkkailivat ja ilmiantoivat toisiaan,
Lähdeaineisto Risto
Joutjärvi Valvojana naisten erityistyöleirillä Saara Tuukkasen
muistelmat 1943-1944 ISBN 978-952-312-124-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti