Valvojana naisten eritystyöleirillä

Kansalaisluottamukseltaan vajavaisten vangitseminen leireille oli Suomessa käytäntönä jo vuoden 1918 sisällissodassa, jonka tuhoisin vaihe ajoittui vasta varsinaisten taisteluiden jälkeen, kun punavangeista suurin osa kuoli leireillä teloitusten ohella nälkään ja tauteihin. Talvi- ja jatkosodassa leireille eristettiin ihmisiä eri lakien nojalla. Vuoden 1930 kommunistilakien turvin kommunisteja pantiin turvasäilöön ja Tammisaaren leirille jo ennen sotia. Vuonna 1936 Säädetty irtolaislaki teki mahdolliseksi sulkea ns. irtolaiset työlaitoksiin ja pakkotyölaitoksiin sopimattoman, kiertelevän, kerjäävän tai siveettömän elämäntavan vuóksi, Vuonna 1939 voimaan tullut tasavallan suojelulaki takasi mahdollisuuden rajata toisinajattelijoiden henklökohtaista vapautta maanpuolustusta vahingoittavaan toiminntaan vedoten. Talvisodan alla vuonna 1939 laadittu laki yleisestä työvelvollisuudesta täydensi lakivalikon, jonka nojalla leirien ovet saatiin avattu kanslaisluottamukseltaan kyseenalaisille suomalaisille.

Naisten osalta irtolaislainsäädännöllä ol erityinen merkityksensä, ja erityistyöleireille joutui paitsi poliittisen ja etnisen taustan, myös kyseenalaiseksi katsotun seksuaalimoraalin ja elämäntavan takia. Joutjärven kuvaamassa naisleirissä naisten kohtelu oli samanlaista kuin muissakin vastaavissa paikoissa, jonne suomalaiset vangitsivaat oman maan kansalaisia: poliittisten vankien turvasäilöissä, Tammisaaren pakkotyölaitoksessa 1940-luvulla, jatkosodassa valloitetun Itä-Karjalaan pystytetyllä keskistysleireillä, jonne joutui niin rintamalle komennettuja toisinajattelijoita, kun myös ns. ei-kansallisia siviilivankeja, lähinnä venäläisiä lapsia, naisia ja vanhuksia.

Kun kirjalliset dokumentit leireistä on tuhottu tai vaikeasti läydettävissä, muisitieto nousee muistuttamaan tästä vaietusta historiasta, jota voiaan yrittää tehdä tapahtumattomaksi vetoamalla arkistolähteiden puutteeseen. Tosin naisten erityistyöleireistä kyllä löytyy arkistodokumentteja Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimatoimiston mapeista Kansallisarkistossa. Jatkosodan aikana kaikki kotirintamalla kynnelle kykenevät kansalaiset yritettiin saada työvelvollisuuslain nojalla tuottavaan työhän ja samalla säädellä varsinkin naisten kansalaismoraalia ja säädyllisyyttä. Mottitalkoot olivat sota-aikana kansalaisten selkänahkaa painanut taakka, joka kuormitti moninkertaisesti eritystyöleireihin jountuneita naisia. Näitä leirejä kutsuttiin mm. erikoisiksi tai erillisiksi naisten työmuodostelmiksi, kurinpitoleireiksei ja kunrikomppanioiksi, ja niistä keskeisimmät olivat tiettävästi Luumäellä ja Uuraisissa.

Naisten eritystyöleirit näyttävät kuuluneen jatkosodassa hallinnollisesti Kulkulaisten ja yleisten töiden ministeriön työvoima-asioiden osastolle. Eiryiseen työkomppaniaan tai kurinpitokomppaniaan lähetettiin naisa, jotka olivat rikkoneet työvelvollisuuslakia vastaan. Tällöin oli toimitettava poliisikuulustelu, ja pöytäkirja kopioineen tuli läähettä Kulkulaisten ja yleisten töiden ministeriöön, joka teki asiassa päätöksen.

Naisten erityistyöleirit asettavat jatkosodan lottatyön suosin uuteen valoon: lähtivätkö jotkut naisista lotiksi siinä pelossa, että töiden puuttuessa he saattaisivat joutua naisten kurinpitokomppaniaan? Lottatyöhän otettiin myös punaisin perheisiin kuuluneita naisia, joista jotkut kuitenkin ovat kuvanneet tulleensa kohdelluksi tooisen luokan lottina taustansa takia. Naisten erityistyöleirien olemassaolo kertoo, että sisällissodan jälkeinen työläisten kontrolli ulottui jatkosotaan köyhien ja työttömien naisten epäinhimillisen kohteluna ja sen uhkana.

Poliittisten vankien, toisinajattelijoiden ja muiden sodan oloissa värinkohdelutjen kirjaamia muistoja sota-aikana järjestystä pitäneen esivallan toiminnasta on niin paljon ja ne ovat niin yhteneväisiä, että ne pakostakin piirtävät kuvan sota-ajan ihmisiä vahtineesta mielenlaadusta. Se talloi alleen inhimillisyyden ja pahimmillaan otti mallia natsien ja fasistien opeista, Ajan henki oli se, että kansalaiset tarkkailivat ja ilmiantoivat toisiaan,

Lähdeaineisto Risto Joutjärvi Valvojana naisten erityistyöleirillä Saara Tuukkasen muistelmat 1943-1944 ISBN 978-952-312-124-9