Murtuneet mielet

Murtuneet mielet – taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939- 1945 kirja perustuu Ville Kivimäen väitöskirjaan Battled Nerves: Finnish Soldiers ”War Eperience, Trauma and Humitary Psychiatry 1941-44, joka on tarkastettu Åbo Akademin humanistisessa tiedekunnassa kesäkuussa 2013.

Tutkimuksen neljä tärkeintä aineistoryhmää ovat sotasairaaloiden psykiatristen osastojen potilaskertomukset, Päämajan Lääkintäosaston sota-ajan arkisto, suomalaissotilaiden muistitietoaineistot sekä sotapsykiatrien kirjoittamat tieteelliset artikkelit. Päämajan Lääkintäosasto vastasi armeijan lääkintähuollosta, ja kaikki sotasairaaloiden psykiatriset osasto toimivat sen alaisuudessa. Sotapsykiatrisille kysymyksille ei ollut mitään omaa alatoimistoaan tai vastaavaa, joten Lääkintäosaston lähes koko sodanaikainen aineisto, jota säilytetään Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessa, entisessä Sota-arkistossa (KA/SArk) on tietolähteenä. Erityisesti keväällä 1942 armeijan hermo- ja mielisairaanhoidon tarkastajaksi nimetyn psykiatri, lääkntäeverstiluutnantti Sven E. Donnerin tarkastuskertomukset ovat olleet olennaisentärkeitä konkonaiskuvan luomiseksi sotapsykiatrisesta hoitojärjestelmästä. Sotasairaaloiden lisäksi armeijan psykiatrisen hoitojärjestelmän tärkeitä etappeja olivat Lahdessa sijainnut Jalkaväen Koulutuskeskus 19 ( vuodesta 1943 alkaen Kotijoukkojen Henkilötäydennyskeskus) sekä erilliset linnoitusrakennuskomppanita. Jälkimmäisten osalta sotapäiväkirjat ovat olleet tutkimuksen lähdetietoina.

Sodan aikana ja pian sen jälkeen ilmestyi kaikkiaan noin 25 artikkelia, joissa suomalaispsykiatrit käsittelivät sotilaideen psyykkisiä häiriöitä ja niistä saatuja hoitokokemuksia. Suurin osa niistä julkaistiin Duodecimisssa ja Sotilaslääketieteellisessä Aikakausilehdessä, ja ne olivat siten luonteeltaan tieteellisiä, muille lääkäreille ja psykiatreille suunnattuja ammattikirjoituksia. Näiden pohjalta on voitu hahmottaa sotapsykiatrian diagnostiset periaatteet ja opilliset taustavaikutteet. Myös Sotainvalidien Veljesliton aineistoja koskien sotavetaraanien psyykkisten vammojen korvauskysymyksia on ollut lähdeaineistona.

Viime vuosina suomalaissotilaiden sotatraumat ovat nousseet vahvasti esiin niin julkisessa keskustelussa kuin yksityisestikin, Enemmistä sotasukupolvesta on jo kuollut pois ja heidän jälkeläisensä ovat tulleet ikään, jolloin palataan lapsuuskodissa vallinneisiin tunnelmiin ja tuolloin saatuihin kokemuksiin. Usein tuota varhaista kasvuympäristöä leimasi juuri päättyneen sodan läsnäolo joko suoraan tai välillisesti. Sodanjälkeisessä suomalaisessa yhteiskunnassa, kulttuurissa ja elämäntarinooissa on paljon piirteitä, jotka ymmärtää paremmin , kun huomioidaan tuona ajan ihmisten kokema väkivalta, turvattomuus ja menetykset.

Aseiden vaiettua moni veteraani heräsi öisin painajaisiin. Mitä he olivat saaneet kärsiä? Kuinka mielenterveys oli mahdollista säilyttää tilanteissa, joissa sietokyvyn rajat tulivat vastaan? Mitä tapahtui, kun tuo raja ylittyi? Murtuneet mielet nostaa esiin sankaruuden alle jääneen traumaattisen historian sekä sen pitkät, turhan häpeän leimaamat seuraukset suomalaisveteraaneille,

Julkisuudessa sotatraumoista puhutaan vaiettuna tai jopa vaiettuna historiana. Tässäkin on perää. Vaikka näkemykst ja painotukset ovat vaihdelleet, sodasta ei koskaan ole vaiettu Suomessa. On silti tottta, että sotilaiden traumaattiset kokemukset ovat olleet hyvin vaikea aihe. Aivan erityisen vaikea se on ollut perinteiselle sotahistorialle, jonka perspektiivi on pitkään jäljiltellyt armeijan sodanjohdon näkökulmaa. Niinpä on mahdollista lukea ”viralliset” suomalaiset suurteossarjat talvi-, jatko- ja Lapin sodasta – yhteensä 21 nidettä ja yli 9000 sivua – ilman ainuttakaan mainintaa sotilaiden psyykkisistä häiriöistä tai sotapsykiatriasta.

Suomen sotahistoriassa kerrotaan miten Väsyneet sotilaat taistelivat Syvärillä

http://vanhahistoria.blogspot.fi/2015/01/vasyneet-miehet-syvarilla.html

Tässä kerrotaan, että Syväriä puolustanut 7. D oli kärsinyt raskaita tappioita hyökkäysvaiheessa. Vaikka rintama oli vakiintunut jo lokakuussa, neuvostojoukot olivat häirinneet suomalaisia muun muassa partioiskuin. Miehet oliva väsyneitä ja haluttomia hyökkäämään. Noin 50 miestä kieltäytyi taistelemasta Goran kylän takaisinvaltaamisyrityksessä. Suurin osa saatiin paaamaan rintamaan, mutta yksi sotamies ja yksi korpraali kieltäytyivät. 7 D:n komentaja, juuri 18.12. kenraalimajuriksi ylennetty Antero Svensson määräsi miehet pikaoikeuden eteen. Upseereista koostunut oikeus määräsi heille kuolemantuomion, VI AK:n komentaja kenraalimajuri Talvela vahvisti tuomion. Sotilaspoliisit teloittivat miehet joen uomassa.

Tähän joukkoon kuului kalajokisia ja rautiolaisia sotilaita, joista tuomittin teloitettavaksi sotamies ja korpaali. Tässä rautiolaisen teloitetun Aarne Saaren viimeinen kirje omaisilleen. Kirje osoittaa selkeästi, että psykiatriselle hoidolle olisi ollut tarvetta, mutta sitä toteutti Syvärillä upseereista koostuvat pikaoikeus.

Viimeinen kirje

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/viimeinen-kirje.html

Lähdeaineisto Ville Kivimäki Murtuneet mielet – taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945 ISBN 978-951-0-41073-8