Lapset sodassa

Lapsia lähetettiin kesäisin maalle lomalle.

Suomessa oli vuonna 1940 noin miljoona alle 15-vuotiasta ja sotavuosina syntyi vuosittain 65000- 95000 uutta lasta. Maaseudulla lasten elämä saattoi jatkua ulkoisesti muuttumattomana, rajaseutujen ja teollisuuspaikkakuntien siviilien elämään sota vaikutti konkreettisemmin. Valtaosa lapsista eli kansakunnan kohtalonhetket kotona, maaseudulle lähetettynä tai evakossa perheen kanssa. Monet joutuivat kokemaan epävarmuutta, niukkuutta, nälkää, pelkoa ja menetyksiä.Kaikkien elämään sota jätti lähtemättömän jäljen, jollei muuten niin aikuisten käyttäytymisen heijastuksena ja isän poissaolon takia.

Sodan aikana vaaravyöhykkeeseen kuuluivat erityisesti suurkaupungit ja teollisuspaikkakunnat, joihin vihollisen pommitukset kohdistuivat rajuimmin. Suomalaisten evakuointijärjestelmään liittyi perheiden ja kyläkuntien siirtaminen yhdessä. Tällöin lapset olivat tuttujen aikuisten kanssa, mikä oli omiaan lisäämään heidän henkistä turvallisuuttaan. Sen takia lasten evakuoimisesta maaseudulle ei tullut samanlaista ongelmaa kuiten Isossa-Britanniassa, jossa lapset lähetettiin yksin vieraisiin perheisiin.

Lokakuun 1939 aikana Helsinginstä poistui noin 100 000 ja Viipurista 50 00 ihmistä, pääasiassa lapsia hoitajineen sekä vanhuksia. Osa heti palatakin ennen talvisodan alkamista marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Talvisodan alkaminen jälkeen noin 200000 helsinkiläistä lähti ainakin joksikin aikaa pois kaupungista. Jatkosodan aleuttua lapsille tarjottiin kesäpaikkoja maaseutuperheissä. Lisäksi jaettiin junalippuja, jotta lapset olisi saatu siirrettyä maalla turvaan.

Karjalan väestön siirrot ja Pohjois-Suomen evakuointi Lapin sodan aikana koskettivat satojatuhansia ihmisä. Lapset kokivat evakkomatkalla monenlaista kohtelua, mutta heilä oli ehkä kuitenkin helpomaa kuin aikuisilla. Huoli toimeentulosta ja menetetystä kodista ei koskettanut heitä samalla tavalla, vaikka ikävä olisi vaivannutkin, Evakkomatkalla ja sijoituspaikakunnalla lasten näyttää olleen suhteellisen helppo sulautua toveripiirin ja leikkeihin. Vieraat tavat ja nurteet aiheuttivat kyllä hämminkiäkin, ajoittaista ryssittelyä.

Jatkosodan aikana Pohjois-Suomessa oli yli 200 000 saksalaista sotilasta, aseveljiä monenlaisessa yhteistyössä siviiliväestän kanssa. Heille syntyi suomalaisten naisten kanssa lapsia, joiden määrä ei ole tiedossa. Arvioit vaihtelevat alla tuhannesta neljään tuhanteen. Nämä lapset ovat kärsineet isättömyydestä, syrjinnästä ja erilaisuuden tunteesta. He ovat ryhtyneet etsimään saksalaisia juuriaan ja sukulaisiaan.

Noin 2000 rajaseudun siviiliä, naista, vanhusta ja lasta, joutui talvisodassa sotavangiksi Neuvostoliittoon, mistä he pääsivät palaamaan toukokuussa 1940. Omituisin kohtalo oli niillä 74 lasella, jotka internoitiin syksyllä 1944 ja vapautettiin maaliskuussa 1946. Tästä joukosta noin kaksi kolmasosaa on vielä elossa.

Sodan aikana nooin 55000- 80000 lasta jäi sotaorvoksi. Heitä ei ole järjestelmällisesti tilastoitu, joten oikeaa lukumäärää ei tunneta, Vuoden 1941 sotatapaturmalaki ja vuoden 1948 sotavammalaki olivat perusta myös sotaorpojen huollolle. Sotaleski sai eläkkeen, joka oli vuodesta 1948 lähtien sama kaikille. Alaikäisistä lapsista leski sai eläkkeeseen pienen lisän, Tuki ei taannut siedettävää perusturvaa eikä yltäntu alhaisenkaan palkkatulon tasolle, vaikka se kansainvälisesti katsottuna oli hyvä. Lähes puolet sotaleskistä solmi uuden avoliiton – ja menetti leskeneläkkeensä.

Yhteiskuntapyrki auttamaan sotaorvot oman elämän alkuun. Ajatuksena oli, että kun sotaorvot astuivat työelämään, ongelmat olivat ohi. Sotaorpojen työhuoltolain hengen mukaan heidät ohjattiin samaan sosiaaliryhmään, jossa perhe oli aiemmin ollut. Säätykiertoa tuettiin myös kouluttamalla ansiötyöhän Sotaleskissä oli paljon kotiompelijoita joille riitti töitä pula-aikana. Lapset hoituivat siinä sivussa.

Mennessään naimisiin sotalesken kanssa miehen oletettiin ottavan elatusvastuun myös tämän alaikäsisistä lapsista, Kaikki isäpuoelt eivät olleet mitään pehmoisiä, vaan päinvastoin ankaruus oli arvostettu kasvatusmenetelmä. Sodankäyneillä miehillä oli paljon tekemistä omankin tasapainonsa kanssa ja alkoholiongelmat olivat yleisiä.

Sotien aikana 80 000 lasta siirrettiin Ruotsiin ja Tanskaan suojaan pommituksiltä ja saamaan kunnollisempaa ravintoa. Aluksi lapsia lähetettiin rajaseudulta ja teollisuuspaikkakunnilta, mutta pitkinä sodan vuosina muualtakin. Lastensiirtoja pidettiin tärkeänä ruotsalaisten avustustahdon ylläpitämiseksi, minkä takia sensuuri kielsi niiden moittisen. Lasten palautuskin viivästyi, kun Suomen avuntarve jatkui sodan jälkeen. Toisaalta matkaan tuli mutkis, kun kasvatusvanhemmat eivät aina halunneet palauttaa lasta. Lapsetkin olivat kiintyneet uuteen perheeseensä ja unohtaneet suomen kielen.

Yli 7000 lasta jäi pysyvästi Ruotsiin ja 400 Tanskaan. Toisaalta tilastollisesti laskien 2900 lasta olisi Suomessa menehtynyt, koska maan lapsikuolleisuus oli suurta ja osa lapsista oli lähetetty Ruotsin saamaan hoitoa, jota Suomessa ei tuolloin pystytty antamaan. Sotalasten jälkihoito Suomessa oli myös olematonta. Lapset palautettiin ummikkoina vähävaraisiin monilapsisiin perheisiinsä Ruotsin yltäkylläisyydestä,

Sodan kuolonuhreista lapsia oli 230, ja heisät yli puolet (65%) oli poikia, Viisivuotiaasta asti poikien touhuilu on rajumpaa, ja he ottivat leikeissän tyttöjä kovempia riskejä, Menetykset olivat suurimmat talvisodaa, Pommitukset eivät olleet lasten suurin uhka, vaan riittämätön ravitsemus, huonot terveyspalvelut ja heikentynyt vastustuskyky.

Vuosi 1940 oli pahin. Tuolloin lähes 90 vastasyntynyttä kuoli tuhatta elävää syntynyttä kohti, Rauhan vuosina imeväiskuolleisuus oli ollut noin 70 promillea, Tarvittavien tautien epidemiat koettelivat lapsia ja kuolleisuus lisääntyi. Paljon yritettin myös tehdä. Monet lastensuojelun uudistukset toteutettiin sotavuosina tai pian sen jälkneen. Lasten terveyden kannalta merkittävintä oli äitiys- ja lastenneuvoloita, kunnallisia terveyssisaria ja kätilöitä koskevien lakien voimaantulo kesällä 1944. Sitä ennen neuvolatoimintaa tarjosivat kansalaisjärjestöt ja puolivaltiollinen yhteistyöjärejstö Suomen Huolto ry. Kiertävät neuvolat matkasivat kesäkuukausian syrjäseuduilla.

Talvisodan ajaksi koulut suljettiin ja koulurakennuksia kaäytettiin sairaaloina ja siirtoväen majoitukseen sekä sotaväen ja siirtoväen muonitukseen. Sen jälkeen yritettiin kuroa kiinni menetetty oppi. Syksyllä 1942 säännöllinen koulutyö aloitetitin vastan marraskuussa ja erilaisia lyhyitä katkoja oli sotavuosina tuon tuosta. Keväällä 1944 kapunkien kouluissa oli pitempiä keskeytyksiä suurpommitusten takia, ja syksyllä 1944 päästiin työhön taas vasta marraskuussa. Keskeytyksiä oli myös tarttuvien tautien epidemioiden aikana ja kovien pakkasten takia.

Koulukäynti pitkittyi ja joidenkin oppilaiden koulumenestyksin heikkeni keskeytysten ja kouluvaihdosten tähden sekä evakkojen ja sotalasten kohdalla kielenkin muuttuessa. Sota tuli kouluun myös siten, että opettajat ja yläluokkien oppilatta hävisivät yksi toisensa jälkeen rintamalle asepalvelukseen tai Lotta-komennukselle, Koulunkäynnin keskeyttäminen ei tarkoittanut vain vapaata, vaan lapset tekivät töitä ikänsä ja kotipaikkakuntansa mahdollisuuksien mukaan. Leikilläkin oli sijansa, mutta sekin sai usein aiheensa sodasta. Varsinkin pojat leikkivät sotaleikkejä.

Kaikki 15 vuotta täyttäneet olivat työvelvollisia, joten koululaitosten lomatkin olivat tyäntäyteisiä. Kaikkien kovinta elämää oli maatalojen pojilla. He tekivät raskaita maa- ja metstätöitä ja tarvitsivat energiaa myös kasvamiseen, Kaupungeistakn lähetettiin nuoria auttamaan maatöissä. He muistavat elävimmin nälän tunteen. Pojat tekivät kaikenlaisia kesätöitä: halonhakkuuta, juoksupojan hommia tai olivat esimerkiksi ammuslataamossa apurina. Työn vaarallisuutta ei ymmärretty arvioida. Pojat itse pitivät käsikranaattien kokoamista jännittävänä.

Lasten osuus kotitaloustöissäkin lisääntyi, kun aikusia tarvittiin muualla, Tytöt hoitivat pienempiä sisaruksiaan ja auttoivat keittiössä. Marjojen poimiminen ja sienestys olivat lasten tapa auttaa perheen selviytymisessä,

Alle 17-vuotiaat pojat tunsivat osallistuvansa sotaponnistuksiin Suojeluskuntien poikaosastoissa, Vuonna 1944 sotilaspojissa oli yhteensä 70000 jäsentä. Lotta Svärd-järjestössä toimi parhaimmillaan 40 000 pikkulottaa. Partiolaiset osallistuivat talkoisiin. Nuorten maatalouskerhotoiminta laajenti kaupunkeihin, Jäsenyyden ikäraja alennettiin aina yhdeksään vuoteen. Kerholaiset viljelivät palstoillaan puutarhakaveja perheelleen. Lähes 30 000 lasta ja nuorta ylläpiti fyysistä kuntoaan ja osallistui talkootyöhän urheilujärejstöissä.

Talkoiden järjestäminen oli oa vierallista kansanhuoltoa, Yhteistoimintaelin Nuorten talkoot ry. Sulautui osaksi aikuisten Suomen Talkoita.

Lähdeaineisto Kohtalon päivät ISBN 978-951-584-908-3