Lapsia lähetettiin
kesäisin maalle lomalle.
Suomessa oli vuonna 1940
noin miljoona alle 15-vuotiasta ja sotavuosina syntyi vuosittain
65000- 95000 uutta lasta. Maaseudulla lasten elämä saattoi jatkua
ulkoisesti muuttumattomana, rajaseutujen ja teollisuuspaikkakuntien
siviilien elämään sota vaikutti konkreettisemmin. Valtaosa
lapsista eli kansakunnan kohtalonhetket kotona, maaseudulle
lähetettynä tai evakossa perheen kanssa. Monet joutuivat kokemaan
epävarmuutta, niukkuutta, nälkää, pelkoa ja menetyksiä.Kaikkien
elämään sota jätti lähtemättömän jäljen, jollei muuten niin
aikuisten käyttäytymisen heijastuksena ja isän poissaolon takia.
Sodan aikana
vaaravyöhykkeeseen kuuluivat erityisesti suurkaupungit ja
teollisuspaikkakunnat, joihin vihollisen pommitukset kohdistuivat
rajuimmin. Suomalaisten evakuointijärjestelmään liittyi perheiden
ja kyläkuntien siirtaminen yhdessä. Tällöin lapset olivat
tuttujen aikuisten kanssa, mikä oli omiaan lisäämään heidän
henkistä turvallisuuttaan. Sen takia lasten evakuoimisesta
maaseudulle ei tullut samanlaista ongelmaa kuiten
Isossa-Britanniassa, jossa lapset lähetettiin yksin vieraisiin
perheisiin.
Lokakuun 1939 aikana
Helsinginstä poistui noin 100 000 ja Viipurista 50 00 ihmistä,
pääasiassa lapsia hoitajineen sekä vanhuksia. Osa heti palatakin
ennen talvisodan alkamista marraskuun viimeisenä päivänä 1939.
Talvisodan alkaminen jälkeen noin 200000 helsinkiläistä lähti
ainakin joksikin aikaa pois kaupungista. Jatkosodan aleuttua lapsille
tarjottiin kesäpaikkoja maaseutuperheissä. Lisäksi jaettiin
junalippuja, jotta lapset olisi saatu siirrettyä maalla turvaan.
Karjalan väestön siirrot
ja Pohjois-Suomen evakuointi Lapin sodan aikana koskettivat
satojatuhansia ihmisä. Lapset kokivat evakkomatkalla monenlaista
kohtelua, mutta heilä oli ehkä kuitenkin helpomaa kuin aikuisilla.
Huoli toimeentulosta ja menetetystä kodista ei koskettanut heitä
samalla tavalla, vaikka ikävä olisi vaivannutkin, Evakkomatkalla ja
sijoituspaikakunnalla lasten näyttää olleen suhteellisen helppo
sulautua toveripiirin ja leikkeihin. Vieraat tavat ja nurteet
aiheuttivat kyllä hämminkiäkin, ajoittaista ryssittelyä.
Jatkosodan aikana
Pohjois-Suomessa oli yli 200 000 saksalaista sotilasta, aseveljiä
monenlaisessa yhteistyössä siviiliväestän kanssa. Heille syntyi
suomalaisten naisten kanssa lapsia, joiden määrä ei ole tiedossa.
Arvioit vaihtelevat alla tuhannesta neljään tuhanteen. Nämä
lapset ovat kärsineet isättömyydestä, syrjinnästä ja
erilaisuuden tunteesta. He ovat ryhtyneet etsimään saksalaisia
juuriaan ja sukulaisiaan.
Noin 2000 rajaseudun
siviiliä, naista, vanhusta ja lasta, joutui talvisodassa
sotavangiksi Neuvostoliittoon, mistä he pääsivät palaamaan
toukokuussa 1940. Omituisin kohtalo oli niillä 74 lasella, jotka
internoitiin syksyllä 1944 ja vapautettiin maaliskuussa 1946. Tästä
joukosta noin kaksi kolmasosaa on vielä elossa.
Sodan aikana nooin 55000-
80000 lasta jäi sotaorvoksi. Heitä ei ole järjestelmällisesti
tilastoitu, joten oikeaa lukumäärää ei tunneta, Vuoden 1941
sotatapaturmalaki ja vuoden 1948 sotavammalaki olivat perusta myös
sotaorpojen huollolle. Sotaleski sai eläkkeen, joka oli vuodesta
1948 lähtien sama kaikille. Alaikäisistä lapsista leski sai
eläkkeeseen pienen lisän, Tuki ei taannut siedettävää
perusturvaa eikä yltäntu alhaisenkaan palkkatulon tasolle, vaikka
se kansainvälisesti katsottuna oli hyvä. Lähes puolet sotaleskistä
solmi uuden avoliiton – ja menetti leskeneläkkeensä.
Yhteiskuntapyrki auttamaan
sotaorvot oman elämän alkuun. Ajatuksena oli, että kun sotaorvot
astuivat työelämään, ongelmat olivat ohi. Sotaorpojen
työhuoltolain hengen mukaan heidät ohjattiin samaan
sosiaaliryhmään, jossa perhe oli aiemmin ollut. Säätykiertoa
tuettiin myös kouluttamalla ansiötyöhän Sotaleskissä oli paljon
kotiompelijoita joille riitti töitä pula-aikana. Lapset hoituivat
siinä sivussa.
Mennessään naimisiin
sotalesken kanssa miehen oletettiin ottavan elatusvastuun myös tämän
alaikäsisistä lapsista, Kaikki isäpuoelt eivät olleet mitään
pehmoisiä, vaan päinvastoin ankaruus oli arvostettu
kasvatusmenetelmä. Sodankäyneillä miehillä oli paljon tekemistä
omankin tasapainonsa kanssa ja alkoholiongelmat olivat yleisiä.
Sotien aikana 80 000 lasta
siirrettiin Ruotsiin ja Tanskaan suojaan pommituksiltä ja saamaan
kunnollisempaa ravintoa. Aluksi lapsia lähetettiin rajaseudulta ja
teollisuuspaikkakunnilta, mutta pitkinä sodan vuosina muualtakin.
Lastensiirtoja pidettiin tärkeänä ruotsalaisten avustustahdon
ylläpitämiseksi, minkä takia sensuuri kielsi niiden moittisen.
Lasten palautuskin viivästyi, kun Suomen avuntarve jatkui sodan
jälkeen. Toisaalta matkaan tuli mutkis, kun kasvatusvanhemmat eivät
aina halunneet palauttaa lasta. Lapsetkin olivat kiintyneet uuteen
perheeseensä ja unohtaneet suomen kielen.
Yli 7000 lasta jäi
pysyvästi Ruotsiin ja 400 Tanskaan. Toisaalta tilastollisesti
laskien 2900 lasta olisi Suomessa menehtynyt, koska maan
lapsikuolleisuus oli suurta ja osa lapsista oli lähetetty Ruotsin
saamaan hoitoa, jota Suomessa ei tuolloin pystytty antamaan.
Sotalasten jälkihoito Suomessa oli myös olematonta. Lapset
palautettiin ummikkoina vähävaraisiin monilapsisiin perheisiinsä
Ruotsin yltäkylläisyydestä,
Sodan kuolonuhreista
lapsia oli 230, ja heisät yli puolet (65%) oli poikia,
Viisivuotiaasta asti poikien touhuilu on rajumpaa, ja he ottivat
leikeissän tyttöjä kovempia riskejä, Menetykset olivat suurimmat
talvisodaa, Pommitukset eivät olleet lasten suurin uhka, vaan
riittämätön ravitsemus, huonot terveyspalvelut ja heikentynyt
vastustuskyky.
Vuosi 1940 oli pahin.
Tuolloin lähes 90 vastasyntynyttä kuoli tuhatta elävää
syntynyttä kohti, Rauhan vuosina imeväiskuolleisuus oli ollut noin
70 promillea, Tarvittavien tautien epidemiat koettelivat lapsia ja
kuolleisuus lisääntyi. Paljon yritettin myös tehdä. Monet
lastensuojelun uudistukset toteutettiin sotavuosina tai pian sen
jälkneen. Lasten terveyden kannalta merkittävintä oli äitiys- ja
lastenneuvoloita, kunnallisia terveyssisaria ja kätilöitä
koskevien lakien voimaantulo kesällä 1944. Sitä ennen
neuvolatoimintaa tarjosivat kansalaisjärjestöt ja puolivaltiollinen
yhteistyöjärejstö Suomen Huolto ry. Kiertävät neuvolat
matkasivat kesäkuukausian syrjäseuduilla.
Talvisodan ajaksi koulut
suljettiin ja koulurakennuksia kaäytettiin sairaaloina ja siirtoväen
majoitukseen sekä sotaväen ja siirtoväen muonitukseen. Sen jälkeen
yritettiin kuroa kiinni menetetty oppi. Syksyllä 1942 säännöllinen
koulutyö aloitetitin vastan marraskuussa ja erilaisia lyhyitä
katkoja oli sotavuosina tuon tuosta. Keväällä 1944 kapunkien
kouluissa oli pitempiä keskeytyksiä suurpommitusten takia, ja
syksyllä 1944 päästiin työhön taas vasta marraskuussa.
Keskeytyksiä oli myös tarttuvien tautien epidemioiden aikana ja
kovien pakkasten takia.
Koulukäynti pitkittyi ja
joidenkin oppilaiden koulumenestyksin heikkeni keskeytysten ja
kouluvaihdosten tähden sekä evakkojen ja sotalasten kohdalla
kielenkin muuttuessa. Sota tuli kouluun myös siten, että opettajat
ja yläluokkien oppilatta hävisivät yksi toisensa jälkeen
rintamalle asepalvelukseen tai Lotta-komennukselle, Koulunkäynnin
keskeyttäminen ei tarkoittanut vain vapaata, vaan lapset tekivät
töitä ikänsä ja kotipaikkakuntansa mahdollisuuksien mukaan.
Leikilläkin oli sijansa, mutta sekin sai usein aiheensa sodasta.
Varsinkin pojat leikkivät sotaleikkejä.
Kaikki 15 vuotta
täyttäneet olivat työvelvollisia, joten koululaitosten lomatkin
olivat tyäntäyteisiä. Kaikkien kovinta elämää oli maatalojen
pojilla. He tekivät raskaita maa- ja metstätöitä ja tarvitsivat
energiaa myös kasvamiseen, Kaupungeistakn lähetettiin nuoria
auttamaan maatöissä. He muistavat elävimmin nälän tunteen. Pojat
tekivät kaikenlaisia kesätöitä: halonhakkuuta, juoksupojan hommia
tai olivat esimerkiksi ammuslataamossa apurina. Työn vaarallisuutta
ei ymmärretty arvioida. Pojat itse pitivät käsikranaattien
kokoamista jännittävänä.
Lasten osuus
kotitaloustöissäkin lisääntyi, kun aikusia tarvittiin muualla,
Tytöt hoitivat pienempiä sisaruksiaan ja auttoivat keittiössä.
Marjojen poimiminen ja sienestys olivat lasten tapa auttaa perheen
selviytymisessä,
Alle 17-vuotiaat pojat
tunsivat osallistuvansa sotaponnistuksiin Suojeluskuntien
poikaosastoissa, Vuonna 1944 sotilaspojissa oli yhteensä 70000
jäsentä. Lotta Svärd-järjestössä toimi parhaimmillaan 40 000
pikkulottaa. Partiolaiset osallistuivat talkoisiin. Nuorten
maatalouskerhotoiminta laajenti kaupunkeihin, Jäsenyyden ikäraja
alennettiin aina yhdeksään vuoteen. Kerholaiset viljelivät
palstoillaan puutarhakaveja perheelleen. Lähes 30 000 lasta ja
nuorta ylläpiti fyysistä kuntoaan ja osallistui talkootyöhän
urheilujärejstöissä.
Talkoiden järjestäminen
oli oa vierallista kansanhuoltoa, Yhteistoimintaelin Nuorten talkoot
ry. Sulautui osaksi aikuisten Suomen Talkoita.
Lähdeaineisto Kohtalon
päivät ISBN 978-951-584-908-3