Viimeiset sotakorvaukset

Viimeinen sotakorvausjuna syksyllä1952

Talvisodan rauhanneuvotteluissa Neuvostoliitto ei ollut vaatinut Suomelta sotakorvauksia. Sitä yllättävämmltä tuntui, kun neuvostojohto esitti kevätalvella 1944 Paasikivelle ja Carl Enckelille Moskovassa rauhanehtoihin kuuluvan 600 miljoonan Yhdysvaltain dollarin sotakorvaussuorituksia tavaroina. Vaatimusta pidettiin täysin mahdottomana toteuttaa, ja juuri sotakorvausten vuoksi ehdot hylättiin.

Vaikka mm. Paasikivi pelkäsi rauhanehtojen ajan myötä vain kiristyvän Suomen ne ensin hylättyä, näin ei sotakorvausvaatimusten kohdalla tapahtunut. Ilmeisesti Neuvostoliitossa oli asia pantu merkille ja otettu uudelleen tarkasteltavaksi, sillä syyskuun alun ehdoissa määrä oli supistetu 300 miljoonaa dollariin. Kylmää suihkua suomalaisille tosin merkitis laskentaperuste, jonka mukan korvaussuoritukset laskettaisiin vuoden 1938 kurssin ja hintojen mukaan. Yritykset taivuttaa Neuvostoliittoa lieventämään tätä vaatimusta, johtivat valvontakomission puheenjohtajan Zdanovin uhkaukseen miehittää tarvittaessa suomalaisia teollisuus- ja tuotantolaitoksia.

Neuvostoliitto vaati täsmällisiä suorituksia eikä hyväksynyt forc majeure-perustetta viivästymisissä. Hankalaksi sotakorvausten suorittamisen teki se, että niihin kuului vain osittain perinteisiä suomalaisia vientiteollisuuden tuotteita: puutavaraa, paperia ja selluloosaa. Korvauksista suuren osan muodostivat metalliteollisuuden tuotteet, erilaiset koneet, veturit ja alukset. Tämän alun tuotantoa oli Suomessa pidetty perinteisesti ”kotimarkkinateollisuutena”.

Suomessa jouduttiin voimakkaasti investoimaan metalliteollisuuteen, Kehittely- ja rakennustyö oli suurelta osaltaan kyvykkään nuoren insinöörikunnan ansiota. Neuvostoliitto ei myöskään asettunut vastustamaan Suomen yrityksiä saada lännestä, nimenomaan Yhdysvalloista, dollarilainoja.

Stalin saattoi käyttää sotakorvausasiaa myös poliittisena valttikorttina, Tähän viitattiin mm. Pariisin rauankonferenssin yhteydessä Suomen yritettyä saada lievennystä rajaehtoihin.

Tosinkin päin sotakorvauksia käytettiin. Hyvän tahdon eleenä Stalin lupasi syksyllä 1944 Neuvostoliitossa vierailleelle suomalaiselle kulttuurivaltuuskunnalle pidentää korvausten suoritusaikaa alkuperäisestä kuudesta kahdeksaan vuoteen.

Neuvostoliitto halus vaikuttaa vuoden 1948 eduskuntavaaleihin kommunistien hyväksi lieventämällä sotakorvauksia, Neuvostohallitus ilmoitti kommunistiministerin aloitteesta alentaansa jäljellä olleen korvaussumman puoleen ja luopuneensa myöhästymissakoista,

Olympiakesä 1952 merkitsi myös sotakorvausten päättymistä. Viimeinen, juhlallisesti koristeltu sotakorvausjuna lähti kohti Neuvostoliittoa. Syyskuussa halllitus järjesti Messuhalliin kansalaisjuhlan asian kunniaksi, Pääminsiteri Kekkonen piti niin viimeisen korvausjunan lähtöpäivänä kun kansalaijuhlassakin puheen, joka radioitiin. Kansakunnan voimavaroja imenyt urakka oli suoritettu.

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä tuli melkein tavaksi nähdä sotakorvaussuorituksissa myönteisiä tekijäitä, joutuihan Suomi pakon edessä polkaisemaan maasta metalli- ja koneteolllisuuden sekä kehittämään omaa tuotantokykyään ja tuotevalikoimaansa. Rehellisesti on silti todettava, että sotakorvaukset merkitsivät jättiläismäistä tulonsiirtoa maasa, tulonsiirtoa, joka ei tuottanut – jollei sitten sitä seurannutta ja 1990-luvun alussa päättynyttä idänkaupan vaihetta sellaisena pidetä.

Armi Kuusela – myytti, julkkis ja supertähti

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/08/armi-kuusela-myytti-julkkis-ja.html

Helsingin olympialaiset 1952

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/08/helsingin-olympialaiset-1952.html

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X

Vuosi 1952

Maailman kaunein tyttö – Armi Kuusela ja vaaleanpunainen Sunbeam-avovauto.

Tammikuu − maaliskuu

• 23. tammikuuta – Pääministeri Urho Kekkosen sairastumisen vuoksi pitämättä jäänyt, muun muassa Pohjolan puolueettomuutta käsitellyt ”pyjamantaskupuhe” julkistettiin Maalaisliiton pää-äänenkannattajassa Maakansassa. Puhe herätti vilkkaan keskustelun.

• 6. helmikuuta – Elisabet II nousi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi Yrjö VI:n kuoleman jälkeen.
• 8. helmikuuta – Saksan liittotasavallan tilastokeskus ilmoitti maassa olevan 9,8 miljoonaa pakolaista.
• 14.–25. helmikuuta – Talviolympialaiset Oslossa.
• 26. helmikuuta – Pääministeri Winston Churchill ilmoitti Britannian omistavan atomipommin.
• 1. maaliskuuta − Yhdistynyt kuningaskunta palautti Helgolandin saaren Saksan liittotasavallalle.
• 6. huhtikuuta – Saksalainen toisen maailmansodan aikainen sotarikollinen Jürgen Stroop teloitetaan Varsovassa.
• 10. maaliskuuta – Kenraali Fulgencio Batista kaappasi vallan Kuubassa.
• 10. maaliskuuta – Stalinin nootti: Neuvostoliitto ehdotti muille miehitysvalloille, Ranskalle, Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Yhdysvalloille konferenssia yhdistyneen, itsenäisen ja neutraalin Saksan valtion luomiseksi, jolla olisi oikeus armeijaan itsepuolustustarkoituksessa ja joka voisi solmia rauhansopimuksen voittajavaltojen kanssa.
• 16. maaliskuuta − Pohjoismaiden neuvosto perustettiin Kööpenhaminassa.
• 17. maaliskuuta – Suomen ensimmäinen Sokos-tavaratalo avattiin Helsingissä.
• 27. maaliskuuta – Epäonnistunut murhayritys Saksan liittokansleri Konrad Adenaueria vastaan.

Huhtikuu − kesäkuu

• 1. huhtikuuta – Neuvostoliiton valtionpäämies Josif Stalin sanoi yhdysvaltalaisille lehtimiehille myöntämässään haastattelussa, että kommunismi ja kapitalismi ”voivat elää rauhanomaisissa suhteissa keskenään”.
• 18. huhtikuuta – Bolivian kansallinen vallankumous: yleinen äänioikeus myönnettiin myös naisille ja alkuperäiskansoille, lisäksi järjestettiin maauudistus ja kansallistettiin kaivokset.
• 28. huhtikuuta – San Franciscon rauha tuli virallisesti voimaan, Japanin miehitys päättyi ja Japani sai itsenäisyyden.

• 2. toukokuuta – Ensimmäinen suihkumatkustajakonelinja Lontoon ja Johannesburgin välillä.
• 6. toukokuuta – Egyptin kuningas Faruk julisti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen.
• 23. toukokuuta – Turussa paljastettiin Mikael Agricolan patsas.
• 24. toukokuuta – Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolf ja kuningatar Louise saapuivat kolmipäiväiselle valtiovierailulle Suomeen. He olivat vierailleet Suomessa edellisen kerran vuonna 1932.
• 25. toukokuuta – Espoossa vihittiin käyttöön kehitysvammaisten hoitolaitos Rinnekoti.
• 30. toukokuuta – Suomen Huolto -järjestö lopetti toimintansa.

• 4. kesäkuuta – Helsingissä pidettiin ensimmäinen sodanjälkeinen puolustusvoimien lippujuhlan paraati.
• 13. kesäkuuta – Neuvostoliitto ampui alas ruotsalaisen DC-3-vakoilukoneen kansainvälisillä vesillä Gotska Sandönin itäpuolella, kuten myös sitä etsimään lähteneen toisen koneen. Ruotsi on väittänyt koneen olleen harjoituslennolla, Neuvostoliitto taas ettei tiennyt miten sille oli käynyt.
• 1. kesäkuuta – Katolinen kirkko kielsi André Giden kirjat.
• 18. kesäkuuta − Suomen sotakorvauksina Helsingin Ullanlinnaan rakentama uusi lähetystötalo luovutettiin Neuvostoliitolle. Edellinen Hietalahdessa sijainnut lähetystörakennus oli tuhoutunut talvisodassa – Neuvostoliiton puna-armeijan lentopommittamana.
• 19. kesäkuuta – Pietarsaaren kaupunki täytti 300 vuotta.
• 29. kesäkuuta – Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi.
• 29. kesäkuuta – Ahvenanmaan lippu oli ensimmäistä kertaa julkisesti käytössä laulujuhlilla Maarianhaminassa, vaikka sitä ei ollut vielä virallisesti vahvistettu.
• 29. kesäkuuta − Ásgeir Ásgeirsson valittiin Islannin uudeksi presidentiksi Sveinn Björnssonin kuoltua.

Heinäkuu − syyskuu

• 12. heinäkuuta – Pohjoismaiden välinen passivapaus astui voimaan.
• 13. heinäkuuta – Itä-Saksa ilmoitti oman armeijan muodostamisesta.
• 13. heinäkuuta – Ruotsalainen DC3-lentokone katosi Itämeren yllä. Neuvostoliitto myönsi 1991 ampuneensa sen alas. Koneen hylky löytyi 2003.
• 19. heinäkuuta–3. Elokuuta – Helsingin kesäolympialaiset.
• 21. heinäkuuta – Kenraali Muhammad Naguibin ja eversti Gamal Abdel Nasserin sotilasvallankaappaus syöksi Egyptin kuninkaan Farukin vallasta.
• 25. heinäkuuta – Puerto Rico sai itsehallinnon Yhdysvaltain alaisuudessa

• 1. elokuuta – Miss Universum Armi Kuusela palasi Yhdysvalloista kotimaahan ja sai loisteliaan vastaanoton Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
• 11. elokuuta – Jordanian armeija pakotti mielisairaan kuningas Talalin eroamaan, hänen seuraajakseen tuli Hussein.
• 14. elokuuta − Saksan liittotasavalta liittyi Maailmanpankin jäseneksi.
• 27. elokuuta – Saksan liittotasavalta suostui maksamaan kolme miljardia D-markkaa korvauksia Israelille juutalaisten vainoista.
• 30. elokuuta – Viimeinen Suomen sotakorvauksia kuljettanut juna ylitti rajan Vainikkalassa.

• 18. syyskuuta – Suomi sai maksetuksi loppuun sotakorvaukset Neuvostoliitolle.
• 18. syyskuuta – Neuvostoliitto esti vetollaan Japanin liittymisen YK:hon.
• 4.–9. syyskuuta – Savusumu aiheutti 4000 ihmisen kuoleman Lontoossa.
• 19. syyskuuta – Kokoomuksen kansanedustaja Iisakki Nikkola sai sairauden vuoksi pyytämänsä eron eduskunnasta ja hänen tilalleen tuli rehtori Reino Ala-Kulju. Molemmat olivat aikoinaan olleet eduskunnassa Isänmaallisen Kansanliikkeen edustajina.
• 23. syyskuuta – Helsingin Messuhallissa järjestettiin Suomen ja Neuvostoliiton yhteinen juhlatilaisuus sotakorvausten tultua suoritetuiksi.

Lokakuu − joulukuu

• 1. lokakuuta − Helsingin hovioikeus aloitti toimintansa Marmoripalatsissa Kaivopuistossa.
• 2. lokakuuta – Neuvostoliitto ilmoitti Tanskalle, että jos Tanska sallii Naton perustavan tukikohtia alueelleen, Neuvostoliitto pitää sitä uhkauksena itseään vastaan.
• 10. lokakuuta − Oriveden ja Jämsän välinen rataosa avattiin liikenteelle.
• 20. lokakuuta – Sotatila Keniassa Mau Mau -kapinan vuoksi.
• 25. lokakuuta − Helsinki-Vantaan lentoasema avattiin liikenteelle.
• 28. lokakuuta – Suora lentoyhteys Helsingistä New Yorkiin avattiin.

• 1. marraskuuta – Yhdysvaltain ensimmäinen vetypommikoe Eniwetokilla Bikinin atollilla, koodinimeltään "Mike" (M tarkoitti megatonnia).
• 4. marraskuuta – Republikaanipuolueen Dwight D. Eisenhower voitti demokraattien ehdokkaan Adlai Stevensonin presidentinvaalissa, juuri kuten UNIVAC-tietokone oli ennustanut.
• 10. marraskuuta – YK:n pääsihteeri Trygve Lie ilmoitti eroavansa.
• 21. marraskuuta – Näytösoikeudenkäynti alkoi 11 entistä kommunistijohtajaa vastaan Tšekkoslovakiassa. Kaikki syytetyt olivat juutalaisia. Heidät hirtettiin 3. joulukuuta.
• 25. marraskuuta – Agatha Christien murhamysteeri Hiirenloukku sai ensi-iltansa Lontoossa. Vuonna 2005 näytelmää esitettiin edelleen, mikä teki siitä teatterihistorian pisimpään yhtäjaksoisesti esitetyn näytelmän.
• 25. marraskuuta − Suomalaiset urheilutoimittajat valitsivat hiihtäjä Veikko Hakulisen vuoden parhaaksi urheilijaksi.
• 26. marraskuuta − Ulkoministeri Sakari Tuomioja erosi hallituksesta. Pääministeri Urho Kekkonen ryhtyi hoitamaan myös ulkoministerin tehtäviä ja apulaisulkoministeriksi tuli sosiaaliministeri Ralf Törngren. Uudeksi sosiaaliministeriksi tuli kansanedustaja Väinö Leskinen.
• 28. marraskuuta − Eduskunnan oikeusasiamies Paavo Kastari katsoi eduskunnalle toimittamassaan kirjelmässä, että Fagerholmin ensimmäisen hallituksen ministerit Aleksi Aaltonen, Matti Lepistö, Onni Peltonen ja Jussi Raatikainen olivat menetelleet lain vastaisesti hallituksen myöntäessä valtion avustuksia Salaputki Oy:lle vuonna 1949.
• 29. marraskuuta − Toinen maatalousministeri Matti Lepistö ja kulkulaitosministeri Onni Peltonen saivat salaputkijutun vuoksi pyytämänsä eron hallituksesta. Heidän tilalleen nimitettiin kansanedustajat Hannes Tiainen ja Eetu Karjalainen.

• 1. joulukuuta – New York Daily News raportoi etusivullaan ensimmäisestä sukupuolenkorjausleikkauksesta Tanskassa.
• 5. joulukuuta − Eduskunta hyväksyi ns. Kemijoki-lain, jolla valtion vesivoimaoikeudet Kemijoessa luovutettiin perustettavalle valtioenemmistöiselle Kemijoki Oy:lle.
• 6. joulukuuta – Presidentinlinnassa ei pidetty perinteistä itsenäisyyspäivän vastaanottoa, koska lääkärit olivat kehottaneet presidentti J. K. Paasikiveä jäämään viikoksi sairauslomalle liikarasituksen vuoksi.
• 11. joulukuuta – Pääministeri Urho Kekkonen ryhtyi hoitamaan tasavallan presidentin tehtäviä J. K. Paasikiven sairastuttua.
• 14. joulukuuta – Ensimmäinen onnistunut siamilaisten kaksosten kirurginen erottaminen suoritettiin Ohiossa.
• 16. joulukuuta – Aulis Rytkösestä tulee ensimmäinen suomalainen ammattijalkapalloilija allekirjoittaessaan sopimuksen Toulouse FC:n kanssa.
• 25. joulukuuta – Ampumavälikohtaus Länsi-Berliinissä, yksi saksalainen sotilas sai surmansa.

Mannerheim – auktoriteetti

Mannereheim haudattiin 4.2.1951 suurin sotilaallisin kunnianosoituksin oman maan multiin soturiensa tavoin.

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim kuoli Sveitsissä 83-vuotiaana 28.tammikuuta 1951. Erottuaan tasavallan presidentin virasta talvella 1946 hän oli terveydellisistä syistä oleskellut paljon Sveitsissä. On varmaa, että vanhana kosmopoliittina ja ranskaa hyvin hallitsevana hän myös viihtyi paremmin Keski-Euroopassa kuin siinä vaiheessa poliittisest ahdistavassa Suomessa.

Mannerheim oli Suomen oloissa luonut vertaansa vailla olevan uran. Saapuessaan keisarillisen Venäjän raunioilta Suomeen 1917 lopulla hän oli 50-vuotias, mies parhaassa iässään. Sitä ennen hän oli tehnyt merkittävän päivätyön Venäjän armeijassa. Hän oli osoittanut rintamaupseerin taitoja ja henkilökohtaista rohkeutta sekä Japanin-sodassa että ensimmäisessä maailmansodassa, lopuksi jo hajoavinen joukkojen komentajana. Kenraaliluutnantin arvoon kohonneena hän maaillansodan loppuvaiheessa komensi ratsuväkiarmeijakuntaa. Mutta Mennerheim oli myös sulava hovimies, entinen chevalierkaartilainen ja keisariperheen läheinen.

Mennerheimin laaja-alaisuutta kuvaa hyvin se, että hän menestyi mm. tutkimusmatkailijana, Hänen vuosien 1906-1908 Aasian-ratsastuksensa tieteellinen ja dokumentaarinen merkitys on vuosikymmenien kuluessa vain kasvanut.

Ihmisenä Gustaf Mannerehim osoitti harvinaislaatuista joustavuutta kyetessään muuntautumaan venäläisestä hovimiehestä ja rintamakenraalista valkoisen talonpoikaisarmeijan komentajaksi talvella 1918. Mannerheimin päättäväinen ja taitava toiminta talven ja kevään aikana pelasti itsenäisen Suomen liukumasta Venäjän bolsevistiseksi osaksi.

Palattuaan yksityiselämään valtionhoitajakauden ja hävityn presidentinvaalin jälkeen vuonna 1919 Mennerheim pysyi virallisten tehtävien ulkopuolella vuoteen 1931, jolloin uusi presidentti P.E.Svinhufvud kutsui hänet uudelleenmuodostetun puolutusneuvoston puheenjohtajaksi, Näin Mannerheim saatiin integroduksi viralliseen valtionjohtoon. Hänen merkitystää korosti vielä se, että salaisesti sovittin hänen ottavan sotatilanteessa ylipäällikkyyden vastaan. Sama käytäntö toistui Kyösti Kallion tultua presidentiksi vuonna 1937.

Uusin tutkimus on luonut monipuolisemman kuvan Mannerheimista sodanjohtajana, Kriittiseen kuvaan kuuluu sen tunnustaminen, etteivät sodanajan ylipäällikön kaikki ratkaisut olleet optimaallisen oikeita. Tuskin kukaan kuitenkaan kiistää Mannerehimin merkitystä valtiomiehenä, realistisena näkijnä ja kansainvälisen politiikan tuntijana, Mannerheim nautti arvostusta ja kunnioitusta länsimaissa, mutta – yllättävä kyllä – tavallaan myös Neuvostoliitossa tai ainakin neuvostojohdon piirissä. Hänen persoonaansa ei kajottu esimerkiksi sotasyyllisyysprosessin yhteydessä.

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa Mannerheimia ”säästettiin” ratkaisuvaiheita varten. Osittain siksi kariutui hänen valitsemisekseen tasavallan presidentiksi jo vuonna 1943. Vasta Risto Rytin vapaaehtoisesti uhrattua poliittisen uransa Ribbentrop-sopimuksen voimaantulon jälkeen aika oli kypsä Mannerheimin valitsemiseksi tasavallan presidentiksi. Vanhan marsalkan johdolla onnistui aluksi mahdottomalta tuntunut puolenvaihto ja sotatoimien aloittaminen entistä sotaveljeä Saksaa vastaan.

Ilmeisesti Mannerheim oli poliittisena johtajana ja auktoriteettina ”käyttökelpoinen” myös Neuvostoliitolle. Hänen nauttimansa arvostus takasi sen, että suomalaiset jakamattomasti toteuttivat Moskovan välirauhansopimuksen määräykset. Mannerheimin arvostusta Neuvostoliitossa on varmasti lisännyt hänen pidättymisensä hyökkäyksestä Leningradiin sekä myöhemmässä vaiheessa Muurmannin radan pohjoista osaa vastaan. Mannerheimia suojeli myös hänen länsimaissa nauttimansa arvostus.

Presidentti Mannerehim ei vain johdattanut Suomea sodasta pois, vaan hän ehti myös luoda perustaa Suomen ja Neuvostoliiton uusille suhteille. Sopeuttaakseen Suomen turvallisuuuspolitiikan uuteen tilanteeseen ja samalla pelastaakseen puolustusvoimat vajoamasta pelkäksi edustusjoukoksi Mannerheim teki liittotuneiden valvontakomission puheenjohtajalle Andrei Zdanoville esityksen Suomen ja Neuvostoliiton väliseksi puolustussopimukseksi.

Mannerheimin vuonna 1952 postuumista ilmestyneet muistelmat olivat aikanaan sensaatio. Samalla ne olivat vanhan kokeneen sotilaan ja poliitikon testamentti omalle kansalleen. Mannerheimin hautajaisista 5. helmikuuta vuonna 1951 muodostui yhdistävä kansallinen surujuhla.

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X

Luovutetut ja vuokratut alueet sekä siirtoväki

Moskovan rauhanteossa talvisodan jälkeen 12.3.1940 joutui Suomi luovuttamaan Neuvostoliitolle suurimman osa Viipurin läänistä, Petsamon alueen, sekä oisia Kuopion ja Oulun läänistä. Näiden alueluovutusten lisäksi vuokrattiin Neuvostoliitolle Hangon niemimaa 50 v:deksi. Kaikkien näiden alueiden asukkaat siirtyivät vapaaehtoisesti jäljelle jääneelle valtakunnan alueelle.

Uuden sodan alettua v.1941 ja suomalaisten vallattua takaisin nämä alueet pääsi osa sirtoväkeä palaamaan kotipaikkakunnilleen v. 1942-44. Pysyväksi tämä paluu muodostui kuitenkin vain Hangon alueen asukkaille, sllä muuta mainitusta alueesta tulivat jälleen 13.3.1944 solmitusn välirauhansopimuksen ja Pariisissa 10.2.1947 allekirjoitetun rauhansopimuksen mukaan kuulumaan Neuvostoliitolle, jolle Hangon sijasta nyt vuokrattiin Uudenmaan läänistä Porkkalan niemimaa 50 vuodeksi.

Maamme strategisen aseman vuoksi oli jo 1920-luvulla tehty suunnitelmia väestön evakuoinnista sotatilan sattuessa. Kuitenkaan ei osattu varautua ennakolta niin suurten joukkojen kuljetuksiin ja huoltoon, kuin mitä sitten jouduttiin siirtämään.

Varsnaiseen evakuointiin ryhdyttiin 10.10.1939, jolloin mm. Viipurin kaupungin tyhjentäminen aloitettiin. Sodan alettua jouduttiin kuitenkin suorittamaan useilla alueilla nopeita tyhjennyksiä, koska muutoin väestö olisi jäänyt taistelualueelle.

Väestösiirtojen seuraava vaihe tapahtui välirauhansopimusen jälkeen. Tällöin jouduttiin 3-14 vrk:n aikana tyhjentämään koko luovutettu alue uuteen rajaan saakka, samoin Hangon vuokra-alue sekä Pohjois-Suomesta valloitetut alueet.

Pakkotilan vallitessa oli siirrot suurelta osalta tehtävä kuljetusmahdollisuuksien mukaan, jolloin majotus ja huolto tuottivat vaikeuksia. Tästä syyst olikin välittömästi ryhdyttävä tasaussiirtoihin, jotka suunniteltiin majoituksen ja huollon suhteen tarkoituksenmukaisemmin. Harva sotasiirtolainen sai silti vielä näiltäkään sijoituspaikoilkta pysyvää asuinsijaa. Maanhankintamenettelyn johdosta useat saivat siirtyä monia kertoja. Lisäksi v.1942 – 44 osa siirtoväkeä siirtyii takaisin kotiseudulleen – tullakseen v. 1944 uudelleen evakuoitavaksi.

Vuoden 1944 väestönsiirrot sujuivat jo huomattavasti tehokkaammin ja joustavammin, mikä johtui siitä, että oli koeteltu koneisto ja sijoituspaikat ym. olivat ennakolta selvillä,

Pysyville asuinpaikoille sijoitettaessa on saman kunnan väestö mahdollisuuksien mukaan pyritty sijoittamaan samoille paikkakunnille, mutta vapaaehtoinen siirtyminen sekä uusiin ammatteihin muuttaminen ovat tätä yhtenäisyyttä huomattavasti hajottaneet.

Alueluovutusten johdosta menetetty peltoala oli yli 288 000 ha ja siirtoväestä 50-60 % eli 250 000 henkeä oli maanviljelijäväestöön kuuluvia, joiden omistuksessa oli ollut lähes 35 000 itsenäistä viljelmää.

Luovutetulla alueella menetettyjen asuinrakennusten lukumäärä oli kaupungeissa 7000 ja maaseudulla 50 000 sekä talousrakennusten vastaava määrä 140 000.

Rauhansopimuksessa menetimme metsää 3,2 milj. ha. Puuston menetys oli niin suure, että se vastaa suunnilleen viiden vuoden normaalihakkuita, minkä lisäksi on huomattava, että järeästä puustosta (elintärkeä sahateollisuuden raaka-aine) ji yli 22 % luovutetulle alueella. Nämä alueet edustivat 12 % metsiemme vuotuisesta lisäkasvusta. Summen luovutetussa kaakkoisosassa kehittyneen laajan ja monipuolisen puuteollisuuden menetyksestä aiheutuneet tappiot olivat hyvin raskaat, Menetettyjen puuteollisuuslaitosten lukumäärä ja vuosituotantokyky oli seuraava:

77 sahaa 200 000 std puutavaraa

6 vaneritehdasta 45 000 m3 vaneria

7 selluloosatehdasta 390 000 tn selluloosaa

7 puuhiomoa ja pahvitehdasta 65 000 tn hioketta ja 20 tn kartonkia

4 paperitehdasta 37 000 tn paperia

1 rullatehdas 700 000 krossia rullia

Metsäteollisuuden kärsimät tappiot merkitsivät valssilaitoksen kohdalla 40 % ja naula- ja rautalankatehtaiden kohdllla 31 % koko tuotannosta. Myös elintarviketeollisuus kärsi melkoisia tappioita: tuotantokapisiteetin menetys oli näet myllyjen kohdalla 10 %, sokeritehtaiden 40 %, margariinitehtaiden 25 % ja salyketeohtaiden 30 %. Luovutetuilla alueilla sijaitsevat myös Petsamon rikkaat malmiesiintymät. Lisäksi Suomi menetti monta tärkeää satamaa, joiden kautta kulki n. 15-20 % maan koko meriliikenteestä ja mm. Saimaan kanava, 1570 km rautateitä eli 17 % maan rautateiden koko raidepituudesta sekä n.7000 km maantietä elai 11 % maantieverkostosta.

Suomeen muodostettiin uusia tiloja siirtoväelle seuraavasti:

• Viljelystiloja 10 000
• asuntoviljelystiloja 7290
• Kalastustiloja 470
• Asuntotiloja 5090
• Asuntontteja 4670
• Yhtensä 38 390

Lähdeaineisto MMM 1951