K-A. Fagerholm
Vuosi 1948 merkitsi
monessa suhteessa käännekohtaa Suomen sodanjälkeisessä
politiikassa. Suomen ja Neuvostoliiton turvallisuuspoliittiset
intressit yhdistänyt YYA-sopimus solmittiin huhtikuussa. Näistä
sitoumuksista huolimatta Suomi ei näyttänytkään liikkuvan
Tsekkoslovakian tavoin sosialistiseen leiriin.
Sisä- ja myös
ulkopolitiikassa sekä suhteessa Neuvostoliittoon käännettä
merkitsi poliittisen linjan irtautuminen ”kolmen suuren
yhteistyöstä”, joka oli leimannut sodanjälkeisiä vuosia. Mauno
Pekkalan enemmistöhallitus sai väistyä kesällä 1948 pidettyjen
eduskuntavaalien jälkeen.
Vaalit olivat
ennätyksellisen vilkkaat: äänestysprosentti kohosi kuusi
prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin edellisten vaalien ennätysluku
eli 81 prosenttiin. Myös vaalien tulos kuvasti kansalaisten tahtoa
muutokseen. Kansandemokraattien ääniosuus väheni edellisten
vaalien 23,5 prosentist 20,2 prosenttiin. SKDL:n edukuntaryhmä
pieneni 51:stä 38:aan.
SKDL:n tappion karvautta
lisäsi se, että kaksi muuta suurta puoluetta, SDP ja maalaisliitto,
menestyivät erinomaisesti. Maalaisliitto sai seitsemän lisäpaikkaa,
ja sosiaalidemokraatitkin lisäsivät edustajamääräänsä
viidellä.
Hallituspoliittisen
muutoksen takana ei ollut yksin voimasuhteiden heilahtaminen
eduskunnassa, myös presidentti Paasikivi oli syvästi pettynyt
kommunistien toimintaan ja heidän epäisänmaalliseksi
luonnehdittavaan politiikkaansa. Tästä ja vaalien kommunsteille
epäsuotuisasta tuloksesta huolimatta hallitusneuvottelut aloitettiin
vanhalta kolmen suuren pohjalta. Presidentti antoi hallituksen
muodostajan tehtävän K-A.Fagerholmille.
Kommunistit tekivät
neuvottelujen alusta alkaen sellaisen virheen, että he lähtivät
niihin täysin piittaamatta vaalien tuloksesta. Ylimieliseen
asenteeseen saattoi vaikuttaa luottamus liittoutuneitten
valvontakomission puheenjohtajan jäähyväispuheessaan edellisenä
vuonna esittämäään linjanvetoon: Neuvostoliitto ei puutu siihen,
mikä hallitus Suomella on, mutta Neuvostoliitto reagoi sen mukaan
mikäs hallitus Suomella on. Sdanovin lausunnon voi hyvin tulkita
kommunisteille annetuksi tuenilmaisuksi.
Kaiken kaikkiaan
hallitusneuvotteluista tuli vaikeat. Kommunistit vaativat kuutta
ministerinpaikkaa ja olivat valmiit myöntmään maalaisliitolle ja
sosiaalidemokraateille vain viisi paikkaa kummallekin. He esittivät
Fagerholmille myös vaatimuksen, että hallitusohjelman lisäksi oli
laadittava salainen ohjelma.
Liiallisine vaatimuksineen
kommunistit pelasivat itsensä pois halllitusyhteistyötä. Fagerholm
ei halunnut muodostaa hallitusta ilman kommunisteja maalaisliiton
kanssa, ja niin presidentti valtuutti hänet muodostamaan
sosiaalidemokraattien vähemmistöhallituksen.
Kommunisteille jääminen
hallitusyhteistyön ulkopuolelle oli suuren luokan tapahtuma. Sillä
hetkellä tuskn kukaan kuitenkaan saattoi aavistaa, että kommunistit
pysyisivät poissa Suomen hallituksista lähes kaksi vuosikymmentä.
Presidentti Paasikivi
antoi täyden tukensa Fagerholmin hallituksen
”normalisointitoimenpiteille”, joilla Suomea luotsattiin kohti
rauhallisempia ja turvallisempia aikoja.
Arabian
lakko
Lähdeaineisto Suomi
kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti