Maataloussiirtoväen ja
rintamamiesten asuttaminen toteutettiin erinomaisen nopeasti.
Siirtoväen asuttamisesta
oli Suomessa kokemuksia jo talvisodan jälkeen, jolloin monien
poliittisten päättäjien yllätykseksi kaikki karjalaiset
siirtyivät Neuvostoliitolta luovutettavilta alueilta
”Tynkä-Suomeen”. Sodan päätyttyä vuonna 1940 sädettiin
erittäin nopeasti ns. siirtoväen pika-asutuslaki, jolla ei pyritty
pelkästään korvaavuuteen, vaan kunnianhimoisena yhteiskunnallisena
tavoitteena oli samalla toteuttaa maanjakoon liittyvä reformi.
Jatkosodan syttyminen vain
viitisentoista kuukautta Moskovan rauhan solmimisen jälkeen muutti
tilanteen. Osa karjalaisista palasi kotiseudulleen, josta lähtä
takaisin länteen tapahtui kseän 1944 kriisitilanteessa.
Siirtoväen lopullinen
asuttaminen toteutettiin toisen maailmansodan jälkeen säädetyn
maanhankintalain perusteella. Vaikka karjalainen siirtoväki
valtaosaltaaan olisi maatalousväestöä, ratkaisi vuoden 1945
maanhankintalaki myös kaupunkilaisrintamamiesten asunnontarpeen.
Lain perusteella lähes 20000 kaupunkilaisrintamamiestä sai erittäin
huokeaan hintaan itselleen omakotitalotontin. Tällä oli
sosiaalipoliittista merkitystä ennen muuta siksi, että sodan
jälkeen kaupungeissa vallitsi tavaton asuntopula.
Jälleenrakennuskaudella
luotiin lähes 100 000 uutta tilaa; siirtoväelle noin 36 000 ja
rintamamiehille yli 45 000. Tavoitteena oli luoda uusista tiloista
elinkelpoisia viljelytiloja, jotka tarjoaisivat omistajalleen ja
hänen perheelleen pääasiallisen toimeentulon ilman lisätuloja.
Tämä merkitsi, ettei Suomeen perustettu Karjalan kannaksen
asutukselle tyypillisiä kääpiötiloja. Osa karjalaisista sai siten
enemmän maata kuin oli menettänyt. Valtivallan tarkoituksena oli
tasoittaa maanhankintalailla tulonjakoa.
Vuoden 1945
maanhankintalaki oli jatkoa jo vuosisadan vaihteessa alkaneelle
kehitykselle, ”vihreälle vallankumoukselle”. Lain perusteella ei
asutettu yksinomaan siirtolaisia, vaan myös rintamamiehiä,
sotainvalideja, sotaorpoja ja sotaleskiä. Ratkaisua voi pitää
erittäin radikaalina, koska siinä puututtiin Suomessa perinteisesti
kunniassa olleeseen yksityiseen maanomistukseen.
Setelinleikkaus
Setelinleikkauksesta tuli
Suomen kansalle traumaattinnen kokemus sodanjälkeisessä taloudessa
ja henkisesti muutenkin ahtaissa oloissa. Erityisesti ensimmäisen
maailmansodan jälkeisessä Euroopassa oli esimerkkejä
setelinleikkausesta, ja myös toisen maailmansodan jälkeen useissa
maissa toteutettiin setelinvaihto. Suomessa ei kuitenkaan ollut
tämäntyyppisiä kokemuksia, ja se oli omiaan pahentamaan
setelinleikkausen sokkivaikutusta.
Setelinleikkaukseen
johtaneet syyt on haettava jo sodanaikaisesta poikkeuksellisesta
talous- ja rahapoliittisesta tilanteesta. Erityisesti sodan
alkuvaiheessa setelistän määrä maassa lähes kaksinkertaistui.
Ulkomaankaupan vaikeuduttua meriteiden katkeamisen takia valtiovalta
menetti runsaasti meritulleja, jotka olivat siihen aikaan valtion
pääasiallisena tulonlähteenä. Samanaikaisesti sotaponnistukset
lisäsivät valtion menoja huomattavassti. Tämän takia jouduttiin
kansalaisten verotusta kiristämään ottamalla käyttöön mm.
liikevaihtovero ja erilaiset valtion pakkolainat.
Tiukka taloudellinen
tilanne ei lauennut sodan päätyttyä Neuvostoliittoa vastaan
syksyllä 1944, sillä eurooppalainen suursota jatkui seuraavaan
kevääseen saakka. Suomessa elettiin pahiman pula-ajan keskellä.
Rauhan tulo oli kuitenkin vain lisännyt inflaatiovauhtia, kun
hintojen ja palkkojen kilpajuoksu kiihtyi.
Tässä tilanteessa
Paasikiven hallitus teki päätöksen setelinleikkauksesta.
Toimenpiteen mahdollistanut laki annettiin eduskunnalle marraskuun
lopulla 1945, ja se vahvistettiin vielä vuoden lopulla. Asia oli
siis ilmassa, ja setelinleikkausta osattin kansalaisten keskuudessa
pelätä.
Valtiovarain ministeri
julisti uudenvuodenpäivän 1946 ”S-päiväksi”, jolloin setelit
tuli leikata kahtia. Leikkausmääräys koski 500, 100 ja 5000 markan
seteleitä. Kyseessä oli valtion kansalaisiltaan ottama pakkolaina,
jonka tuotto kuitenkin jäi arvioitua pienemmäksi eli 3,15
miljardiksi markaksi. Setelinleikkauksen vaikutukset inflaation
hillinnässä jäivät varsin vähäisiksi. Tapauksen muisto eli
pitkään aikalaisten mielessä osoituksena valtiovallan
harjoittamasta ”hölmöläisten meiningistä”. Onkin ilmeistä,
että setelinleikkauksen kyseenalaiset edut jäivät psykologisia
haittavaiktuksia huomattavasti vähäisemmiksi.
Siirtoväen asuttaminen
oli jättimäinen urakka
Siirtoväki
Siirtoväen asuttaminen
Siirtoväen asutus
mullisti kaupungit
Asutustoiminta
itsenäisessä Suomessa
Evakkojen asuttaminen
Setelinleikkaus
Lähdeaineisto Suomi
kautta aikojen 951-8933-60-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti