Uusi esittelyjärjestys

Vuonna 1908 Suomen ja Venäjän suhteissa päättyy suurlakon jälkeen alkanut liennytysvaihe, ja Venäjä jatkaa keskeytynyttä yhtenistämispolitiikkaansa. Suomalaiset iloitsevat ensimmäisestä virallisesta olympialaisesta kultamitallista ja kiistelevät Havis Amandan muodoista.

Leo Mechelin senaatti oli onnistunut toimimaan varsin sopuisasti kenraalikuvernööri Nikolai Gerardin kanssa. Senaatin asema oli kuitenkin heikko, sillä kotimaassa sitä arvosteltiin liian suuresta myöntyväisyydestä, ja Pietarissa puolestaan sitä syytettiin separatistisistä pyrkimyksistä. Venäjän hallituksen selvittyä poliittisesta kriisitään ja lujittaessaan otettaan myös Suomesta senaatin asema alkoi heiketä. Lopulta senaatti kaatuu sisäpoliittiseen valtapeliin. Uuden valtiopäiväjärjestyksen mukaan eduskunnan jäsenet saattoivat tehdä senaattoreille välikysymyksiä, ja maalisuussa 1908 senaatti sai vastattavakseen useita Venäjän-politiikkaan liittyviä kysymyksiä. Poliittinen taktikointi johtaa siihen, että eduskunta hyväksyy 27. maaliskuuta sosiaalidemokraattien ponnen, jossa senaattia syytettiin kyvyttömyydestä puolustaa Suomen autonomista asemaa ja parantaa maan vähäosaisten asemaa. Senaatti tulkitsee päätöksen epäluottamuslauseeksi ja jättää 30. maaliskuutta eroanomuksensa. Nikolai II ei kuitenkaan hyväksy moista parlamentaarista kokeilua vaan määrää 6. huhtikuuta eduskunnan hajotettavaksi ja uudet vaalit pidettäväksi heinäkuun alussa.

Toisen venäläistämisvaiheen eli toisen sortokauden käynnistää itse Nikolai II, joka 2, kesäkuuta antaa hyväksynnän Suomea koskevien asioiden uudelle esittelyjärjestykselle Venäjän hallituksessa. Kun aiemmin Pietarissa toimiva ministerivaltiosihteeri on esitellyt Suomea koskevat asiat suoraan keisari-suuriruhtinaalle, nyt keisarikunnan hallituksesta tulee se elin, joka päättää milloin jokin asia on katsottava valtakunnan yleistä etua koskevaksi ja siksi alistettava yleiseen lainsäädäntöprosessiin. Suomalaiset suhtautuvat eisttelyjärjestyksen muutokseen torjuvasti, silloin sen katsottiin merkitsevän sitä että Suomen senaatti ja muut viranomaiset joutuvat Venäjän hallituksen valvonnan alaisiksi.

Suomi saa ensimmäisen virallisen olympiakultamitalinsa 22. heinäkuuta, kun Werner Weckman kukistaa Lontoo olympiakisojen kreikkalais-roomalaisen painin raskaan keskisarjan loppu-ottelussa maanmihensä Yrjö Saarelan. Weckman oli voittanut keskisarjan kultapitalin jo 1906 Ateena välikisoissa, joissa Werner Järvinen oli paras antiikin tyyliin suoritetussa kiekonheitossa.

Helsingin kauppatorilla paljastetaan 20 syyskuuta Ville Vallgrenin veistämä Havis Amanda-patsas. Teos vetää miehiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä, mutta se herättää myös vastustusta. Esteettisesti suuntautunut taide- ja kirjallisuushistoroitsija Eliel Aspelin-Haapkylä valittaa, että työstä puuttuu kreikkalainen ihanteellisuus, joka taiteessa ”aateloi alastomuuden”. Suomen Naisyhdistyksen mielestä veistos antaa aivan väärän kuvan naisesta ja vaati, että neito on poistettava rumana ja rivona.

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6539-7