maanantai 21. lokakuuta 2013

Työväki nousee



Ruotsalaisen kansanpuolueen hevosvetoista vaalimainontaa.

Ensimmäiset eduskuntavaalit päättyivät sosiaalidemokraattien voittoon. Vaikka maassa on vähän tehdastyöväestöä, sosiaalidemokraatit onnistuivat voittamaan puolelleen maaseudun vuokraviljelijät, torpparit.
1900-luvun alun vaikeimpia yhteiskunnallisia ongelmia Suomessa olivat maanvuokraukseen liittyvät ongelmat. Vaikka maanvuokraajien asemaa pyrittiin parantamaan lainsäädännöllä, tilanne vain kärjistyi. Ongelmin syynä oli usein se, että torppareilla ei ollut turvanaan selkeitä kirjallisia sopimuksia. Näin tilojen omistajat saattoivat epämäärisiin sopimuksiin vedoten nostaa päivätyörasitusta tai ottaa maat omaan käyttöönsä. Voimakkaimmin torpparikysymyksen nosti esiin Laukon lakko, jossa kiista koski kesätyöpäivän pituuden lisäksi myös muita taksvärkin suorittamiseen liittyviä yksityiskohtia. Kun kartanonherra, paroni Herman Standeskjöld-Nordestam, ei suostunut torppareiden vaatimuksiin, nämä aloittivat toukokuussa 1906 lakon. Paroni vei asina oikeuteen, joka määräsi suurimman osan torppareista häädettäviksi. Monet häädetyistä sopivat asiasta yksityisesti aatellisherran kanssa, mutta 41 perhettä joutui maantielle. Kun hovioikeuskaan ei kumonnut häätötuomioita, ensimmäiset lakkolaiset hädettiin tammikuun pakkasiin.

Ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleja edelsi kiivas vaalitaistelu. Vaalikampanjaan toi väriä myös tilanteen uutuus; ihmisiä piti sekä kehottaa että opastaa äänestämään. Äänioikeutettujen määrä oli kasvanut eduskuntauudistuksen ansioista kymmenkertaiseksi eli 126 000:sta 1 273 000:een. Käytössä olivat listavaalit. Jokaisessa listassa oli kolme nimeä, ja äänestäjä ilmaisi valintansa vetämällä punakynällä vinoviivan hakemansa listän eli ruudun oikeaan yläkulmaan. Kansanvallan kannalta 15. ja 16. maaliskuuta järjestetyt vaalit onnistuivat hyvin, sillä vaaliuurnilla käy yli 70 prosenttia äänioikeutetuista. Vaalien kiistattomia voittajia ovat sosiaalidemokraatit, joiden edustajamäärä kohoaa 80:een. Sen sijaan viimeisissä säätyvaltiopäivävaaleissa hyvin menestyneet perustuslailliset kokevat pettymyksen; nuorsuomalaisten osuus jää 26 ja ruotsalaisten 24 edustajapaikkaan. Radikaalilla sosiaaliohjelmalla esiintynyt suomalainen puolue yltää 59 edustajaa. Uusista ryhmittymistä Maalaisliitto saa yhdeksän ja kristillinen työväenpuolue kaksi edustajaa. Naisia ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valitaan 19.

Suurlakko nopeuttaa ammatillista järjestäytymistä. Useille aloille perustettiin sekä paikallisia ammattiyhdistyksiä että valtakunnallisia liittoja, joiden jäsenmäärät kasvoivat nopeasti. Kun sosiaalidemokraattinen puolue ei kyennyt hoitamaan puoluetehtävien lisäksi ammattietujen puolustamista, ammatiyhdistysliikkeen organisaation oli pakko erottaa puolueesta. Ammattiyhdistysliikkeen valtakunnallinen katto-organisaatio, Suomen Ammattijärjestä, perustettiin 17. huhtikuuta 1907. Työväestön järjestäytyminen lisäsi työnantajapuolen paineita tiivistää rivejään. 2. maaliskuuta työantajat perustivat Suomen Yleisen Työantajaliiton, jonka nimi muutettiin 1918 Suomen Työnantajain Keskusliitoksi.


Lähdeaineisto Kronikka 1900-1909 ISBN 951-35-6529-7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti