Finis Finlandiae: Fyrenin
pilakuvassa Suomi-syöjä Puriskevits työntää Suomi-neitoa säkissä
Venäjän virtaan.
Venäläinen
yhteiskunnallinen lainsäädäntö ulotettiinn koskemaan autonomista
Suomen suuriruhtinaskuntaa. Uudet vaalit toimitettiin 1910 helmikuun
alussa. Eduskuntaan saatiin entistä pätevämpiä edustajia, sillä
maan oikeuksien käytävässä taistelussa eduskunta oli
avainasemassa. SDP lisäsi paikkalukuaan saaden 86 edustajaa,
Suomalainen puolue sai 42, nuorsuomalaiset 28, RKP 26 ja
Maalaisliitto 17 edustajaa sekä kristilinen työväenliitto yhden
paikan. Eduskunta kokoontui valtiopäiville 1. maaliskuuta.
Keisari Nikolai II antaa
27. maaliskuuta armollisen julistuksen, joka koskee niiden Suomea
koskevien lakien ja asetusten säätämistä, joilla on
yleisvaltakunnallista merkitystä. Eduskunnalta pyydetäänn lausumia
lakiehdotuksen sisällöstä sillä ehdolla, että lausunto jätetään
siten valtakunnanduuman ja valtakunnanneuvoston harkittavaksi. Aikaa
lausunnon antamiseen on yksi kuukausi. Yleisvaltakunnalisen
lainsäädännön piiriin kuuluvat mm. seuraavat asiat: Suomen
osallistuminen valtakunnan menoihin, asevelvollisuusasiat, sellaisten
Venäjän alamaisten oikeudet, jotka eivät ole Suomen kansalaisia,
venäjän kielen asema Suomessa, painovapausasiat, tullilaitos,
posti- ja lennätinlaitos, rautatiet, kauppa ja merenkulku,
rahajärjestelmä sekä ulkomaalaisten oikeudet Suomessa. Tämä
merkitsee Suomen valtiojärjestyksen täydellistä muuttamista.
Eduskunta ei voi loupua
oikeudestaan päättää maan perustuslakeja koskevista kysymyksistä.
Toukokuussa se kieltäytyy antamasta asiasta lausuntoa ja vetoaa
siihen sitten keisariin, että tämä pitäsi Suomen perustuslait
voimassa. Se anoo alamaisesti, että ”Teidän Keisarillinen
Majeteettinnen armossa tahtoisi voimassapitää Suomen perustuslait
sekä määrätä, että ne näistä laiesta poikkeavat toimenpiteet,
joihin viime vuosina on ryhdytty, ovat oikaistavat tahi
poistettavat”.
Venäjän valtakunnanduuma
käsittelee asiaa ja hyväksyy 10.kesäkuuta ehdotuksen
yleisvaltakunnallisen lainsäädännön ulottamisesta Suomeen äänin
164-23. Kansalliskiihkoisen oikeiston edustaja Vladimir Purskevits
huuhdahtaa ikimuistoiset sanat; ”Finis Finlandie”” (Suomen
loppu!) Valtakunnanneuvosto hyväksyy lainmuutokset. 30 kesäkuuta
Nikolai II on huvijahdillaan Standartilla Paldiskissa, missä hän
saa lain vahvistettavakseen. Alkukappaleeseen Nikolai II kirjoittaa
korkeimman omakätisesti: ”Olkoon niin”. Yksinomaan Suomen
sisäisiä oloja koskevat lait voidaan edelleen säätää
Aleksanteri I:n Porvoon valtiopäivillä hyväksymässä
järjestyksessä, mutta näiden asioiden merkitys on vähäinen.
Nikolai I vahvistama laki
sisältää määräyksen, että eduskunnan on valittava
valtakunnanneuvostoon kaksi valtakunnanduumaan neljä jäsentä.
Suomen senaatti julkaisee lain, kun eduskunta on hajalla. Venäjän
viranomaiset haluavat kokeilla eduskunnan päättäväisyyttä ja se
kutsutaan koolle järjestämään eräiden yleisvaltakunnallisten
lakien soveltamista Suomessa sekä valitsemaan yllä mainitut
edustajat Venäjälle. Asessori P.E.Svinhuvud, joka on koolle
kutsutun eduskunnan puhemies, antaa 23. syyskuuta täysistunnossa
ilmoituksen, joka päättyy ”... Suomen eduskunta ei voi, maan
perustuslakeja rikkomatta, ryhtyä valtiopäiväkutsumuksessa
annettujen tehtävien täyttämiseen”. Eduskunta hyväksyy
puhemiehen kannanoton 7. lokakuuta, jolloin se hajotetaan ja
määrätään uudet vaalit.
Lähdeaineisto Kronikka
1900-1999 ISBN 951-35-6529-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti