Kenraali Frans Albert Seyn
( 1862-1918) oli 1899-1905 Suomen kenraalikuvernöörin kanslian
päällikkönä ja toteutti tuolloin Bobrikovin politiikkaa niin
kiitettävän innokkaasti, että hänet lähetettiin Suomeen jälleen
1907. Seyn tuli ensin kenraalikuvernöörin apulaiseksi, ja hänet
nimitettiin 11. marraskuuta 1909 kenraalikuvernööriksi. Ensimmäistä
sortokautta seurannut suojasää päättyi, ja sotilashallinnon
pystyttämistä Suomessa jatkettiin.
Ensiksi irroitettiin
senaatti puolueiden ja eduskunnan vaikutuksesta nimittämällä
vuoden 1909 lopulla ns. amiraalisenaatti (sapelisenaatti). Keisari
halusi senaattoreiksi syntyperäisiä suomalaisia. Tämä periaate
yhdistettiin keisarikunnan poliittisiin tavoitteisiin kokoamalla
senaatti pitkään keisarikunnassa palvelleista suomalaisista ja
venäläisistä, joilla oli Suomen kansalaisoikeudet. Siitä
huolimatta monet senaattorit eivät hallinneet Suomen kieliä eivätkä
tunteneet maan lakeja. Kaksi kenraali Vladimir Markovin johtaman
senaatin jäsenistä oli amiraaleja ja useimmat muutkin olivat
sotilaita.
Senaatin uusimisen jälkeen
tulivat vuoroon vuoden 1910 alusta lähtien läänien kuvernöörit
ja hallintoelimet sekä keskusvirastot. Virkojen nimitysperusteet
olivat samat kuin senaattoreilla. Yksi näistä uuden suunnan
miehistä oli luotsilaitoksen johtoon 1910 kohonnut K. V. Samsanov,
Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt venäläinen upseeriperheen
poika. Venäjällä hän oli oleskellut ainoastaan lyhyen aikaa
hankkimassa koulutusta ja oli luonut koko virkauransa Suomen
luotsilaitoksen palveluksessa. Samsanov oli niin suomalainen kin
etnisesti venälläiset helsinkiläiset olla saattoivat. Kun tähän
yhdistettiin venäläis-patrioottinen mielenlaatu, mies oli Seynin
kannalta mitä hyödyllisin.
Venäläisten joukkojen
määrää Suomessa lisättiin ja santarmilaitosta uusittiin.
Tavoitteena oli venäläisen järjestysvaltakoneiston lujittaminen.
Vuonna 1910 valmistui laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä,
ja vuonna 1912 annettiin yhdenvertaisuuslaki, jolla Venäjän
kansalaiset saivat Suomessa samat oikeudet kuin suuriruhtinaskunnan
syntyperäisillä asukkaillakin oli. Tämän lain nojalla Markovin
seuraajaksi senaatin johtoon nimitettiin 1913 venäläinen M.M.
Borovitinov.
Seyn kiinnitti huomionsa
paljolti samoihin asioihin kuin Bobrikovkin. Hän vaati, että
virkamiehiin tulisi soveltaa Venäjän lainsäädäntöä, piti
sanomlehdistöä ”maan todella sairaana kohtana” ja vaati venäjän
kielen nostamista virkakieleksi. Pietarissa ryhdyttiin valmistelemaan
1912 N.N. Korevon johtamassa komiteassa uusia asetuksia. Suunnitelmat
vuotivat julkisuuteen keväällä 1914, jolloin lehdistössä käytiin
vilkasta polemiikkia tästä ns. suuresta venäläistämisohjelmasta.
Venäläistämistoimet
katkaisi elokuussa 1914 puhjennut ensimmäinen maailmansota, mutta
sen varjossa Seyn sai haluamansa valtuudet: Suomi julistettiin
sotatilaan, sensuuri pantiin toimeen ja kansalaisten vapauksia
rajoitettiin. Hallitsjia lykkäsi eduskunnan kokoontumista
tammikuussa 1915 sotatilan takia, ja Suomea hallittiin suoraan
keisarikunnasta. Kouluissa lisättiin venäjän kielen opetusta.
Suomalaisten vastarinta
kanavoitui etupäässä eduskunnan kautta. Nyt porvarillisten ryhmien
välille ei kehittynyt sellaisia Venäjä-poliittisia ristiriitoja
kuin Bonrikovin kaudella, vaan ne olivat paljon yksimielisemmin
vastustuskannalla. Seurauksena eduskunnan vasarinnasta olivat
lukuisat hajoituskäskyt ja uudet vaalit.
Sosiaalidemokraateille
poliittinen tilanne muodostui hankalaksi. Puolueen vaatimat laajat
uudistukset jäivät toteuttamatta, ja vastustusrintamaan porvariston
kanssa oli henkisesti vaikea asettua. Sosiaalidemokraatit pyrkivät
pitämään sen verran matalaa profiilia, että venäläiset eivät
saisi aihetta puuttua puolueen toimintaan. Toisaalta vallankumouksen
kannatus levisi parlamentaariseen toimintaan turhautuneen jäsenistön
piirissä.
Seynin sotilashallinto
pysyi pystyssä Venäjän maaliskuun vallankumoukseen saakka. Kun
väliaikainen hallitus oli päättänyt palauttaa Suomen
autonomian,Seyn vangittiin 16.maaliskuuta 1917 ja hänet kuljetettiin
yöjunalla Pietariin. Hän kuoli todennäköisesti 1918. Maaliskuun
julistuskirjalla väliaikainen hallitus kumosi kaikki Suomen
perustuslakien vastaiset asetukset helmikuun manifestista 1899
alkaen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Albert_Seyn
Suomen kenraalikuvernööri
Seyn
Lähdeaineisto Suomi
kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti