Syksyllä 1873 alkoi
Yhdysvalloissa raskas pulakausi liikeromahduksineen ja työsulkuineen,
kestäen varsinaisesti kolmisen vuotta, mutta tuntuen hyvin ain
vuoden 1880 paikkeille asti. Tämän pulakauden aikana, etenkin
vuoden 1875 tienoissa, saivat kyllä lukuisat suomalaiset työtä
Kanadan puolella suuren pacific-rautatien rakennustöissä, mutta
siitä huolimatta aiheutti pula työttömyyttä ja pettymystä
meidänkin Yhdysvalloissa oleville kansalaisillemme ja siten melkein
kokonaan keskeytti siirtolaisuusliikenteemme. Vasta 1876-77 lähtee
jälleen suomalaisia jonkun verran Amerikkaan etenkin Torniojoelta,
suuntatuen etupäässä Kuparisaarelle, jossa aika ei ollut varsin
huonoksi päässytkään. Seuraavan vuotena työolot Yhdysvalloissa
hieman paranivat ja niin alkaa siirtolaisuus yleensäkin elpyä,
ollen se meiltä sitä seuraavana vuotena etenkin Perä-Pohjolasta
Kuusamoa myöten melkoisessa käynnissä ja päästen taas
1880-luvulle lähdettäessä täyteen vauhtiinsa, jolloin Keski- ja
Etelä-Pohjanmaan väkeä, ruotsinkielistenkin pitäjien asukkaita
käsittäen, alkaa entistä lukuisammin matkata Amerikkaan.
Tämä siirtolaissuusliike
kulki tietysti osittain entiseen tapaan Skandinavian kautta, alkaen
kuitenkin päästä Pohjanlahdne ylitse näihin aikoihin käytäntöön
tulevilla höyrylaivoilla, kuten kesäisin Vaasasta Sundsvalliin ja
sieltä joko Tronheimiin tai Göteborgiin ja niin edelleen eri teitä,
mutta myös Hangosta ja silloin talvisinkin ”Exoressillä”
Tukholmaan ja sieltä Göteborgiin sekä edelleen eri teitä. Mutta
tämä siirtolaisuusliike suuntautui kulkemaan myös Saksan kautta,
siten että lähtijät pääsivät suomalaisilla laivoilla
Lyypekkiin, josta menivät Hampuriin tai Bremeniin ja näistä
Hampurin Linjan tai Bremenin Linjan valtamerilaivoilla edelleen.
Kulku Saksan kautta vilkastui, jopa kävi skandinaavilaisille ja
englantilaisille kuljettajille kilpailevaksi sen kautta, että
erityisesti Bremenin Linjan asiamiehenä New Yorkinssa toimiva
suomalainen G.A. Grönlund sai enemmän ja enemmän Amerikkaan
aikaisemmin tulleita suomalaisia ostamaan Amerikan ”tikettejä”
lähetettäväksi valmiina Suomeen lähtöhaluisille omaisille ja
tuttaville, joten nämä tietysti tulivat käyttämään hänen
edustamaansa tietä.
Näihin aikoihin alkoivat
höyrylaivat työntää tieltään purjelaivoja myös Suomen ja
Englannin väliltä ja siten luoda kehittyneempiä yhteyksiä tälle
siirtolaisuusliikenteellekin niin huomionarvoiselle matkareitille.
Vaasalaisen uran uurtavan Vaasan-Pohjanmeren Höyrylaiva Osakyhtiön
höyrylaiva ”Fennia” teki aina vuodesta 1874 alkaen säännöllisiä
matkoja kotikaupungistaan ja muista Pohjanmaan satamista sekä myös
Turusta Hulliin ja englantilaiset Bailey & Laetman ja Massy &
Sawyer ylläpitivät höyrylaivoillaan, ensinmanittu jopa vuodesta
1868 ja jälkimmäinen vuodesta 1875 alkaen, kulkuvuoroja
Etelä-Suomen satamista Hulliin ja muihin Englannin kaupunkeihin,
kuljettaen melkoisesti siirtolaisiakin. Lisääntynyt
puunjalooustustuotteimme ja voimme vienti, samoin kuin ulkomaisessa
tuonnissamme välikäsien syrjäyttämisen tarve johtivat vähitelleen
merenkulkua harrastavien kansalaisiamme vuonna 1883 perustamaan uuden
kotimaisen laivaliikeenteen Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön,
päätarkoituksenaan Suomen ja Englannin välisen liikeyhteyden
kehittäminen ja ylläpitäminen. Uuden laivaliikkeen perustajat
huomasivat myös parhallaan nousukaudessa olevan
siirtolaisuusliikkeemme kuljetusmahdollisuudet, pannen merkille, että
matka Hnagosta Hulliin ja sieltä Englannin länsirannikolle sekä
edelleen Atlantin ylitse oli nopeampi ja halvempi kuin ennen
käytännössä olleet kuljetusreitit.
Venäjän taholta tuleva
valtiollinen painostus vaikutti maasta lähtöön. Kaikissa
tapauksissa nousi lähtevien määrä noin 5.000 – 6.000 henkeen
vuodessa, ollen maastamuutto vilkkainta Etelä-Pohjanmaalta, missä
sitä jo tällöin yleisesti merkitään suorastaan ”Amerinan
taudiksi”.Vuoden 1i93 paikkeilla kansalaisistemme kokonaisluku
Yhdysvalloissa ja Kandassa oli noin 100 000 henkeä. He työllistyivät
lähinnä kaivoksissa ja metsätöissä Michinganin ja Minnesotan
pysyessä keskuseutuina.
Vuonna 1893 Yhdysvalloissa
alkanut uusi pulakausi pysähdytti, vieläpä suorastaaan supisti
muutamiksi vuosiksi yleensäkin siirtolaisuutta maahan ja niin
myöskin suomalaista siirtolaisuutta, eteenkin vuosikymmenen
keksivaiheilla. Vähitellen pulan hälvetessä jälleen esiintyvän
siirtolaisliikkeen yleisen nousun ohella lähtee suomalainen
siirtolaisuus taas nousemaan, etenkin vuodesta 1899 ja tulvahtaa pian
kymmentuhantisiin määriin, kuten vuonna 1902 aina 23 152 henkeen.
Vuonna 1908 on Amerikassa
taas pulavuosi, joka ei ainoastaan pysähdytä maahan tulevaan
siirtolaisuutta vaan saattaa sitä tuntuvammin liikehtimään
takaisinkin päin lähtömaihin, mutta jo 1913 on suomalaisella
siirtolaisuudella toinen korkea huippuvuotensa, tehden maasta
lähteneiden 20 057 henkeä. Maailman sodan alkaessa putoaa lähtevien
siirtolaistemme luku 6474 henkeen ja vähenee vielä maailmansodan ja
etenkin oman vapaussotamme aikana, ollen vuonna 1919 ainoastaan 1085
henke. Kaikkiaan virallisten tietojen mukaan vuosina 1893-1919
maastamme lähteneiden luku oli 271 120 henkeä.
Siirtolaisuus
Siirtolaisten matkareitit
Amerikkaan
Suomalaisten siirtolaisuus
– lyhyt katsaus
Lähdeaineisto Rafael
Engelberg Suomi ja Amerikan suomalaiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti