Siirtolaisuus

Syksyllä 1873 alkoi Yhdysvalloissa raskas pulakausi liikeromahduksineen ja työsulkuineen, kestäen varsinaisesti kolmisen vuotta, mutta tuntuen hyvin ain vuoden 1880 paikkeille asti. Tämän pulakauden aikana, etenkin vuoden 1875 tienoissa, saivat kyllä lukuisat suomalaiset työtä Kanadan puolella suuren pacific-rautatien rakennustöissä, mutta siitä huolimatta aiheutti pula työttömyyttä ja pettymystä meidänkin Yhdysvalloissa oleville kansalaisillemme ja siten melkein kokonaan keskeytti siirtolaisuusliikenteemme. Vasta 1876-77 lähtee jälleen suomalaisia jonkun verran Amerikkaan etenkin Torniojoelta, suuntatuen etupäässä Kuparisaarelle, jossa aika ei ollut varsin huonoksi päässytkään. Seuraavan vuotena työolot Yhdysvalloissa hieman paranivat ja niin alkaa siirtolaisuus yleensäkin elpyä, ollen se meiltä sitä seuraavana vuotena etenkin Perä-Pohjolasta Kuusamoa myöten melkoisessa käynnissä ja päästen taas 1880-luvulle lähdettäessä täyteen vauhtiinsa, jolloin Keski- ja Etelä-Pohjanmaan väkeä, ruotsinkielistenkin pitäjien asukkaita käsittäen, alkaa entistä lukuisammin matkata Amerikkaan.

Tämä siirtolaissuusliike kulki tietysti osittain entiseen tapaan Skandinavian kautta, alkaen kuitenkin päästä Pohjanlahdne ylitse näihin aikoihin käytäntöön tulevilla höyrylaivoilla, kuten kesäisin Vaasasta Sundsvalliin ja sieltä joko Tronheimiin tai Göteborgiin ja niin edelleen eri teitä, mutta myös Hangosta ja silloin talvisinkin ”Exoressillä” Tukholmaan ja sieltä Göteborgiin sekä edelleen eri teitä. Mutta tämä siirtolaisuusliike suuntautui kulkemaan myös Saksan kautta, siten että lähtijät pääsivät suomalaisilla laivoilla Lyypekkiin, josta menivät Hampuriin tai Bremeniin ja näistä Hampurin Linjan tai Bremenin Linjan valtamerilaivoilla edelleen. Kulku Saksan kautta vilkastui, jopa kävi skandinaavilaisille ja englantilaisille kuljettajille kilpailevaksi sen kautta, että erityisesti Bremenin Linjan asiamiehenä New Yorkinssa toimiva suomalainen G.A. Grönlund sai enemmän ja enemmän Amerikkaan aikaisemmin tulleita suomalaisia ostamaan Amerikan ”tikettejä” lähetettäväksi valmiina Suomeen lähtöhaluisille omaisille ja tuttaville, joten nämä tietysti tulivat käyttämään hänen edustamaansa tietä.

Näihin aikoihin alkoivat höyrylaivat työntää tieltään purjelaivoja myös Suomen ja Englannin väliltä ja siten luoda kehittyneempiä yhteyksiä tälle siirtolaisuusliikenteellekin niin huomionarvoiselle matkareitille. Vaasalaisen uran uurtavan Vaasan-Pohjanmeren Höyrylaiva Osakyhtiön höyrylaiva ”Fennia” teki aina vuodesta 1874 alkaen säännöllisiä matkoja kotikaupungistaan ja muista Pohjanmaan satamista sekä myös Turusta Hulliin ja englantilaiset Bailey & Laetman ja Massy & Sawyer ylläpitivät höyrylaivoillaan, ensinmanittu jopa vuodesta 1868 ja jälkimmäinen vuodesta 1875 alkaen, kulkuvuoroja Etelä-Suomen satamista Hulliin ja muihin Englannin kaupunkeihin, kuljettaen melkoisesti siirtolaisiakin. Lisääntynyt puunjalooustustuotteimme ja voimme vienti, samoin kuin ulkomaisessa tuonnissamme välikäsien syrjäyttämisen tarve johtivat vähitelleen merenkulkua harrastavien kansalaisiamme vuonna 1883 perustamaan uuden kotimaisen laivaliikeenteen Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön, päätarkoituksenaan Suomen ja Englannin välisen liikeyhteyden kehittäminen ja ylläpitäminen. Uuden laivaliikkeen perustajat huomasivat myös parhallaan nousukaudessa olevan siirtolaisuusliikkeemme kuljetusmahdollisuudet, pannen merkille, että matka Hnagosta Hulliin ja sieltä Englannin länsirannikolle sekä edelleen Atlantin ylitse oli nopeampi ja halvempi kuin ennen käytännössä olleet kuljetusreitit.

Venäjän taholta tuleva valtiollinen painostus vaikutti maasta lähtöön. Kaikissa tapauksissa nousi lähtevien määrä noin 5.000 – 6.000 henkeen vuodessa, ollen maastamuutto vilkkainta Etelä-Pohjanmaalta, missä sitä jo tällöin yleisesti merkitään suorastaan ”Amerinan taudiksi”.Vuoden 1i93 paikkeilla kansalaisistemme kokonaisluku Yhdysvalloissa ja Kandassa oli noin 100 000 henkeä. He työllistyivät lähinnä kaivoksissa ja metsätöissä Michinganin ja Minnesotan pysyessä keskuseutuina.

Vuonna 1893 Yhdysvalloissa alkanut uusi pulakausi pysähdytti, vieläpä suorastaaan supisti muutamiksi vuosiksi yleensäkin siirtolaisuutta maahan ja niin myöskin suomalaista siirtolaisuutta, eteenkin vuosikymmenen keksivaiheilla. Vähitellen pulan hälvetessä jälleen esiintyvän siirtolaisliikkeen yleisen nousun ohella lähtee suomalainen siirtolaisuus taas nousemaan, etenkin vuodesta 1899 ja tulvahtaa pian kymmentuhantisiin määriin, kuten vuonna 1902 aina 23 152 henkeen.

Vuonna 1908 on Amerikassa taas pulavuosi, joka ei ainoastaan pysähdytä maahan tulevaan siirtolaisuutta vaan saattaa sitä tuntuvammin liikehtimään takaisinkin päin lähtömaihin, mutta jo 1913 on suomalaisella siirtolaisuudella toinen korkea huippuvuotensa, tehden maasta lähteneiden 20 057 henkeä. Maailman sodan alkaessa putoaa lähtevien siirtolaistemme luku 6474 henkeen ja vähenee vielä maailmansodan ja etenkin oman vapaussotamme aikana, ollen vuonna 1919 ainoastaan 1085 henke. Kaikkiaan virallisten tietojen mukaan vuosina 1893-1919 maastamme lähteneiden luku oli 271 120 henkeä.

Siirtolaisuus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolaisuus

Siirtolaisten matkareitit Amerikkaan

http://www.migrationinstitute.fi/pdf/pres/Korkiasaari_Siirtolaisten_matkareitit_Amerikkaan_13-4-2012.pdf

Suomalaisten siirtolaisuus – lyhyt katsaus

http://www.genealogia.fi/emi/

Lähdeaineisto Rafael Engelberg Suomi ja Amerikan suomalaiset