Seyn ja toinen sortokausi

Kenraali Frans Albert Seyn ( 1862-1918) oli 1899-1905 Suomen kenraalikuvernöörin kanslian päällikkönä ja toteutti tuolloin Bobrikovin politiikkaa niin kiitettävän innokkaasti, että hänet lähetettiin Suomeen jälleen 1907. Seyn tuli ensin kenraalikuvernöörin apulaiseksi, ja hänet nimitettiin 11. marraskuuta 1909 kenraalikuvernööriksi. Ensimmäistä sortokautta seurannut suojasää päättyi, ja sotilashallinnon pystyttämistä Suomessa jatkettiin.

Ensiksi irroitettiin senaatti puolueiden ja eduskunnan vaikutuksesta nimittämällä vuoden 1909 lopulla ns. amiraalisenaatti (sapelisenaatti). Keisari halusi senaattoreiksi syntyperäisiä suomalaisia. Tämä periaate yhdistettiin keisarikunnan poliittisiin tavoitteisiin kokoamalla senaatti pitkään keisarikunnassa palvelleista suomalaisista ja venäläisistä, joilla oli Suomen kansalaisoikeudet. Siitä huolimatta monet senaattorit eivät hallinneet Suomen kieliä eivätkä tunteneet maan lakeja. Kaksi kenraali Vladimir Markovin johtaman senaatin jäsenistä oli amiraaleja ja useimmat muutkin olivat sotilaita.

Senaatin uusimisen jälkeen tulivat vuoroon vuoden 1910 alusta lähtien läänien kuvernöörit ja hallintoelimet sekä keskusvirastot. Virkojen nimitysperusteet olivat samat kuin senaattoreilla. Yksi näistä uuden suunnan miehistä oli luotsilaitoksen johtoon 1910 kohonnut K. V. Samsanov, Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt venäläinen upseeriperheen poika. Venäjällä hän oli oleskellut ainoastaan lyhyen aikaa hankkimassa koulutusta ja oli luonut koko virkauransa Suomen luotsilaitoksen palveluksessa. Samsanov oli niin suomalainen kin etnisesti venälläiset helsinkiläiset olla saattoivat. Kun tähän yhdistettiin venäläis-patrioottinen mielenlaatu, mies oli Seynin kannalta mitä hyödyllisin.

Venäläisten joukkojen määrää Suomessa lisättiin ja santarmilaitosta uusittiin. Tavoitteena oli venäläisen järjestysvaltakoneiston lujittaminen. Vuonna 1910 valmistui laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, ja vuonna 1912 annettiin yhdenvertaisuuslaki, jolla Venäjän kansalaiset saivat Suomessa samat oikeudet kuin suuriruhtinaskunnan syntyperäisillä asukkaillakin oli. Tämän lain nojalla Markovin seuraajaksi senaatin johtoon nimitettiin 1913 venäläinen M.M. Borovitinov.

Seyn kiinnitti huomionsa paljolti samoihin asioihin kuin Bobrikovkin. Hän vaati, että virkamiehiin tulisi soveltaa Venäjän lainsäädäntöä, piti sanomlehdistöä ”maan todella sairaana kohtana” ja vaati venäjän kielen nostamista virkakieleksi. Pietarissa ryhdyttiin valmistelemaan 1912 N.N. Korevon johtamassa komiteassa uusia asetuksia. Suunnitelmat vuotivat julkisuuteen keväällä 1914, jolloin lehdistössä käytiin vilkasta polemiikkia tästä ns. suuresta venäläistämisohjelmasta.

Venäläistämistoimet katkaisi elokuussa 1914 puhjennut ensimmäinen maailmansota, mutta sen varjossa Seyn sai haluamansa valtuudet: Suomi julistettiin sotatilaan, sensuuri pantiin toimeen ja kansalaisten vapauksia rajoitettiin. Hallitsjia lykkäsi eduskunnan kokoontumista tammikuussa 1915 sotatilan takia, ja Suomea hallittiin suoraan keisarikunnasta. Kouluissa lisättiin venäjän kielen opetusta.

Suomalaisten vastarinta kanavoitui etupäässä eduskunnan kautta. Nyt porvarillisten ryhmien välille ei kehittynyt sellaisia Venäjä-poliittisia ristiriitoja kuin Bonrikovin kaudella, vaan ne olivat paljon yksimielisemmin vastustuskannalla. Seurauksena eduskunnan vasarinnasta olivat lukuisat hajoituskäskyt ja uudet vaalit.

Sosiaalidemokraateille poliittinen tilanne muodostui hankalaksi. Puolueen vaatimat laajat uudistukset jäivät toteuttamatta, ja vastustusrintamaan porvariston kanssa oli henkisesti vaikea asettua. Sosiaalidemokraatit pyrkivät pitämään sen verran matalaa profiilia, että venäläiset eivät saisi aihetta puuttua puolueen toimintaan. Toisaalta vallankumouksen kannatus levisi parlamentaariseen toimintaan turhautuneen jäsenistön piirissä.

Seynin sotilashallinto pysyi pystyssä Venäjän maaliskuun vallankumoukseen saakka. Kun väliaikainen hallitus oli päättänyt palauttaa Suomen autonomian,Seyn vangittiin 16.maaliskuuta 1917 ja hänet kuljetettiin yöjunalla Pietariin. Hän kuoli todennäköisesti 1918. Maaliskuun julistuskirjalla väliaikainen hallitus kumosi kaikki Suomen perustuslakien vastaiset asetukset helmikuun manifestista 1899 alkaen.

Seyn
http://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Albert_Seyn

Suomen kenraalikuvernööri Seyn

http://www.histdoc.net/historia/seyn.html

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X