Vuonna 1908 Suomen ja
Venäjän suhteissa päättyy suurlakon jälkeen alkanut
liennytysvaihe, ja Venäjä jatkaa keskeytynyttä
yhtenistämispolitiikkaansa. Suomalaiset iloitsevat ensimmäisestä
virallisesta olympialaisesta kultamitallista ja kiistelevät Havis
Amandan muodoista.
Leo Mechelin senaatti oli
onnistunut toimimaan varsin sopuisasti kenraalikuvernööri Nikolai
Gerardin kanssa. Senaatin asema oli kuitenkin heikko, sillä
kotimaassa sitä arvosteltiin liian suuresta myöntyväisyydestä, ja
Pietarissa puolestaan sitä syytettiin separatistisistä
pyrkimyksistä. Venäjän hallituksen selvittyä poliittisesta
kriisitään ja lujittaessaan otettaan myös Suomesta senaatin asema
alkoi heiketä. Lopulta senaatti kaatuu sisäpoliittiseen
valtapeliin. Uuden valtiopäiväjärjestyksen mukaan eduskunnan
jäsenet saattoivat tehdä senaattoreille välikysymyksiä, ja
maalisuussa 1908 senaatti sai vastattavakseen useita
Venäjän-politiikkaan liittyviä kysymyksiä. Poliittinen
taktikointi johtaa siihen, että eduskunta hyväksyy 27. maaliskuuta
sosiaalidemokraattien ponnen, jossa senaattia syytettiin
kyvyttömyydestä puolustaa Suomen autonomista asemaa ja parantaa
maan vähäosaisten asemaa. Senaatti tulkitsee päätöksen
epäluottamuslauseeksi ja jättää 30. maaliskuutta eroanomuksensa.
Nikolai II ei kuitenkaan hyväksy moista parlamentaarista kokeilua
vaan määrää 6. huhtikuuta eduskunnan hajotettavaksi ja uudet
vaalit pidettäväksi heinäkuun alussa.
Toisen
venäläistämisvaiheen eli toisen sortokauden käynnistää itse
Nikolai II, joka 2, kesäkuuta antaa hyväksynnän Suomea koskevien
asioiden uudelle esittelyjärjestykselle Venäjän hallituksessa. Kun
aiemmin Pietarissa toimiva ministerivaltiosihteeri on esitellyt
Suomea koskevat asiat suoraan keisari-suuriruhtinaalle, nyt
keisarikunnan hallituksesta tulee se elin, joka päättää milloin
jokin asia on katsottava valtakunnan yleistä etua koskevaksi ja
siksi alistettava yleiseen lainsäädäntöprosessiin. Suomalaiset
suhtautuvat eisttelyjärjestyksen muutokseen torjuvasti, silloin sen
katsottiin merkitsevän sitä että Suomen senaatti ja muut
viranomaiset joutuvat Venäjän hallituksen valvonnan alaisiksi.
Suomi saa ensimmäisen
virallisen olympiakultamitalinsa 22. heinäkuuta, kun Werner Weckman
kukistaa Lontoo olympiakisojen kreikkalais-roomalaisen painin raskaan
keskisarjan loppu-ottelussa maanmihensä Yrjö Saarelan. Weckman oli
voittanut keskisarjan kultapitalin jo 1906 Ateena välikisoissa,
joissa Werner Järvinen oli paras antiikin tyyliin suoritetussa
kiekonheitossa.
Helsingin kauppatorilla
paljastetaan 20 syyskuuta Ville Vallgrenin veistämä Havis
Amanda-patsas. Teos vetää miehiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä,
mutta se herättää myös vastustusta. Esteettisesti suuntautunut
taide- ja kirjallisuushistoroitsija Eliel Aspelin-Haapkylä valittaa,
että työstä puuttuu kreikkalainen ihanteellisuus, joka taiteessa
”aateloi alastomuuden”. Suomen Naisyhdistyksen mielestä veistos
antaa aivan väärän kuvan naisesta ja vaati, että neito on
poistettava rumana ja rivona.
Lähdeaineisto Kronikka
1900-1999 ISBN 951-35-6539-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti