Eduskunta istunnossaan Palokunnantalossa vuonna 1907.
Eduskuntauudistuksen vaikutuksesta äänioikeutettujen määrä Suomessa kasvoi kerralla 126 000:sta 1 273 000:een. Maa jaettiin 16 vaalipiiriin, ja käytössä olivat listavaalit. Jokaisella listalla oli kolme ehdokasta, ja yksi henkilö saattoi esiintyä useilla listoilla. Ehdokasasettelussa tämä antoi puolueille huomattavat mahdollisuudet taktikointiin. Esimerkiksi suomalaisella puolueella oli joka vaalipiirissä sekä valtakunnallisesti tunnettuja että paikallisia ehdokkaita. Äänestäjät ilmaisivat tahtonsa vetämällä punkynällä viivan kannattamansa listan yläkulmaan.
Vaalikamppailu oli ennennäkemättömän värikäs, sillä vaaliagitaation ohella ihmisiä piti kehottaa ja opastaa äänestämään. Vaalit pidettiin 15. ja 16 maaliskuuta 1907. Vaaliuurnilla kävi hieman yli 70 prosenttia äänioikeutetuista, mikä oli korkein äänestysprosentti autonomian kauden vaaleissa.
Vaalitulos yllätti kaikki. Viimeisissä säätyvaltiopäivävaaleissa hyvn menestyneet perustuslailliset uskoivat nytkin voittoonsa, mutta nuorsuomalaistan osuus jä vain 26 ja ruotsalaisten 24 edustajapaikkaan. Lähes samaan, 59 edustajaan, ylsi radikaalila sosiaaliohjelmalla esiintynyt suomalainen puolue. Uusista poliittisista ryhmistä maalaisliitto sai yhdeksän ja kristillinen työväenpuolue kaksi paikkaa.
Vaalien todellisia voittajia olivat sosiaalidemokraatit, joiden edustajamäärä kohosi 80:een. Vaikka eduskunnassa oli porvareilla enemmistö, työväenliikkeen edustajilla oli merkittävä vähemmistöasema. Lähes kaikkia sosisaalidemokraattiset kansanedustajat olivat uusia edustajia, kun taas porvariryhmistä valittiin pääasiallisesti henkilöitä, joilla oli kokemusta jo säätyvaltiopäivien ajalta. Ensimmäisen eduskunnan puhemiehinä toimivat entiset aatelissäädyn jäset nuorsuomalainen P.E. Svinhufvud, vanhasuomalainen E.G. Palmen ja sosialisti N.R. af Ursin.
Ammatillinen järjestäytyminen alkoi 1890-luvulla irtautua työnantajien vaikutuksesta ja lähestyä poliittista tyäväenliikettä. Samalla eturistiriidat työantajien ja työntekijöiden välillä kärjistyivät. Ensimmäisen ammattiyhdistyksen olivat perustaneet jo 1885 helsinkiläiset kirjaltajat, jotka saivat aikaan myös ensimmäisen valtakunnallisenammattiliiton 1896. Suurlakko merkitsi sysäystä myös ammatilliselle järjestäytymiselle; useilla aloilla perustettiin innokkaasti sekä paikallisia ammattiyhdityksiä että valtakunnallisia liittoja.Niihin virtasi uusia jäseniä. Ammattijärjestöt kuuluivat yleensä osastoina sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja 1905 niitä oli 317. Ammattiyhdistyksissä oli seuraavana vuonna runsaat 20 000 jäsentä.
Ammatillinen joukkojärjestäytyminen oli liian kova pala puolueelle, jonka jäsenmäärä kolminkertaistui 1905. Se ei enää kyennyt hoitamaan sekä poliittisia että ammattietuja koskevia tehtäviä, minkä vuoksi tuli ajankohtaiseksi erottaa ammattiyhdistysliikkeen organisaatio työväenpuolueesta. Valtakunnallinen kattojärjestö, Suomen Ammattijärjestä, perustettiin huhtikuussa 1907.
Työnantajien yhdistyksiä syntyi 1880-luvulla käsityöläisten ja pienteollisuuden harjoittajien keskuudessa. Ensimmäinen työantajaliitto muodostettiin kirjapainoalalla, mutta vasta työväestön järjestäytyminen ja työriitojen kärjistyminen lisäsivät työnantajapuolella paineita yhteistoimintaan. Suurteollisuudessa ensimmäinen työnantajaliitto oli 1903 toimintansa aloittanut Suomen Metalliteollisuuden Harjoittajain Liitto. Vuonna 1907 työnantajat päättivät perustaa yhteiseksi neuvotteluelimekseen Suomen Yleisen Työnantajaliiton, jonka nimeksi tuli 1918 Suomen Työnantajien Keskusliitto.
Virkamiesaloillakin ammatillisen järjestäytymisen juuret ovat 1800-luvun lopussa, jolloin mm. rautatievirkamiehet, opettajat, juristit ja insinöörit perustivat ensimmäiset yhdistyksensä. Vaikka suurlakko kiihdytti myös virkamiesten järjestäytymistä, valtakunnallisen järjestäytymisen asteelle päästiin vasta 1917, jolloinn syntyivät Virkamiesliitto ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden liitto. Vuonna 1922 aloitti toimintansa valtakunnallinen keskuselin Henkisen Työn Yhtymä (1922-1924 Suomen Virkailijakeskusliittojen Yhtymä).
Autonomian kauden lopulla koko toimistoalaa koskevat valtakunnalliset sopimukset olivat vielä harvinaisia. Työmarkkinaosapuolia ei yleisesti tunnustettu edes säännöllisiksi neuvottelukumppaneiksi, vaan monet sopimukset solmittiin työpaikoillla.
Ensimmäiset eduskuntavaalit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1907
Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti