Suomen vanhempi historia: Punainen ja valkoinen Suomi

Valkoisia joukkoja Vaasassa

Sodan sytyttyä Suomi jakaantui kahtia: punaiset saivat hallintaansa eteläisen Suomen, valkoiset vakiinnuttivat valtansa Keski-ja Pohjois-Suomessa. Rintamalinjat hahmottuivat Pori-Tampere-Heinola-Viipuri-linjan pohjoispuolelle. Yhtenäisestä rintamalinjasta ei ollut kysymys, sillä osapuolet pysyttelivät joukkojen vähyyden vuoksi teiden ja rautateiden varsilla.

Sotaa käytiin helmikuun puoliväliin saakka paikallisina sissitaisteluina. Kumpikin osapuoli keskittyi vakiinnuttamaan valtansa omalla tukialueellaan. Punaiset perustivat 13-jäsenisen vallankumoushallituksen, Suomen kansanvaltuuskunnan, jonka puheenjohtajaksi valittiin Kullervo Manner. Kansanvaltuuskunta ilmoitti käyttävänsä ”proletariaatin eli köyhälistön valtaa”, mutta sen ohjelma ei radikaalisuudestaan huolimatta ollut koivn sosialistinen. Sosialistiseen yhteiskuntaan uskottiin päästävän ajan myötä. Ajatus proletariaatin diktatuurista hyväksyttiin vasta kun vallankumous alkoi kukistua.

Kansanvaltuuskunnan merkittävin luomus oli 23. helmikuuta hyväksytty valtiosääntöehdotus, joka tähtäsi Suomen poliittisen järjestelmän kansanvaltaisuuden lisäämiseen. Ehdotus olisi mm. kasvattanut eduskunnan valtaa ja ottanut käyttöön kansanäänestyksen.

Kansanvaltuuskunnan suurin hallinnollinen ongelma oli virkamiesten kieltäytyminen yhteistyöstä. Siksi se ei saanut mm. raha-asioita ja elintarvikehuoltoa hallintaansa. Myös punakaartit aiheuttivat ongelmia, sillä ne eivät sopeutuneet keskushallinnon toimintatapoihin. Punakaartien harjoittama terrori kääntyi kansanvaltuuskuntaa vastaan, se ei saavuttanut väestön enemmistön luottamustaa.

Punaisten joukkojen, joiden ytimen muodostivat työväestön punakaartit, vahvuus oli suurimmillaan runsaat 70 000 miestä. Suuresta vahvuudesta huolimatta armeija oli heikko, sillä ei ollut ammattitaitoista johtoa, sen organisaatio oli huono ja joukot olivat kurittomia ja heikosti koulutettuja. Punakaartit perustuivat vapaaehtoisuuteen, joskin pakko-ottoihin turvauduttiin paikallisesti maalis-huhtikuussa. Joukot koostuivat pääasiassa työväestöstä ja maaseuden vähäväkisistä.

Punaiset olivat laskeneet paljon venäläisten sotilaiden ja bolsevikkien varaan, mutta näissä toiveissa petyttiin. Vain 3000-4000 venäläistä sotilasta osallistui taisteluihin punaisten rinnalla. Bolsevikeilta ei puuttunut halua punaisten auttamiseen, mutta heidän oman tukalan asemansa vuoksi apu jäi pääasiassa aseiden varaan.

Valkoinen Suomi perusti hallintonsa Vaasaan. Aluksi neljän senaattorin muodostaman Vaasan senaatti julistauti 1. helmikuuta maan ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Myöhemmin Vaasan senaattiin liittyivät P.E.Svinhufvud ja J.Castren, jotka onnistuiva maaliskuussa pakenemaan Helsingistä. Muut senaattorit piileskelivät eri puolilla Helsinkiä saksalaisten tuloon asti.

Valkoisen armeijan vahvuus oli myös 70 000 miestä. Aremijan runkona olivat suojeluskunnat; ne olivat luonteeltaan paikallisia turvajoukkoja, joten niiden tehokas sotilaallinen käyttö oli ongelmallista. Tämän vuoksi Mannerheim turvautui 18. helmikuuta käyttöön otettuun yleiseen asevelvollisuuteen, joka takasi armeijalle sen tarvitseman miesvoiman. Jääkärien pääjoukon palaaminen Saksasta 25. helmikuuta merkitsi sitä, että asevelvollisuusarmeija sai kouluttajansa ja johtajansa. Miehistä koostui pääasiassa itsenäisistä maanviljelijöistä sekä virkamiehistä ja muusta sivistyneistöstä.

Valkoiset saivat apua Ruotsista ja Saksasta. Helmikuun alussa Ruotsista saapui esikuntaupseereita, jotka kykenivät laatimaan operaatiosuunnitelmia ja organisoimaan sotatoimiyhtymiä.

Saksasta Mannerheim toivoi vain yleisesikuntaupseereita, aseita ja ampumatarvikkeita, mutta Saksa liitti nämä toiveet omiin suunnitelmiinsa. Se oli päättänyt lopettaa aselevon Neuvosto-Venäjän kanssa ja kaapata Ukrainan, Baltian maat sekä Suomen vaikutuspiiriinsä. Peittääkseen omat tarkoitusperänsä Saksa tilasi näistä maista avunpyyntöjä bolsevismin vastaiseen taisteluun. Suomen hallituksen edustajat Berliinissä saivat kehotuksen pyytää Saksaa lähettämään maahan sotilasretkikunnan, mihin sitten auliisti suostuttiin. Senaati ja Mannerheim saivat tiedon asiasta vasta maaliskuun alussa.

Suomen sisällissota

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota

Kansalaissodan kuvia

http://www.kansanarkisto.fi/kanssota/

Kansalaissodan asiakirjoja

http://www.narc.fi/1918verkkonayttely/1918.htm

Vallankumous ja kansalaissota Suomessa
http://www.marxists.org/suomi/historia/svetshnikov/1925/kansalaissota.htm

Kansalaissota YLE

http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=24.htm

Suomen sotasurmat

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/kirkkohallitus

Vuoden 1918 arkisto