Sisällissota alkoi 27.tammikuuta 1918 ja päättyi 16.toukokuuta 1918. Historian päivämäärät ovatkin aina kompromisseja, sovittuja tulkintoja sille, mitä jonakin ajanjaksona tapahtui. Sodan päättymsipäivänä on pidetty toukokuun 16. päivää, jolloin Helsingissä järjestettiin valkoisten voitonparaati. Toukokuun kuudentenatoista vuonna 1918 moni valkoinen vietti vartiomassa vankeja, laatimassa kuulustelupöytäkirjoja, etsimässä piileskeleviä punakaartilaisia, jotkut jopa osana teloitusjoukkuetta. Samana päivänä ammuttiin eri puolella Suomea yhteensä toistasataa punaista ja pari valkoistakin. Sisällisodan levottoman ajan päättyminen voidaan sijoitta kesäkuun alkuun 1919, jolloin poikekusoloja varten annetut kansalaisvapauksien rajoitukset purettiin. Tuolloin maasta poistuivat myös Suomea siihen saakka miehittäneet saksalaisjoukot.
Sisällissodassa kuoli yli 36 000 suomalaista. Sotatoimissa sai surmansa yhteensä yli yhdeksän tuhatta, yli 11 000 ammuttiin taistelujen ulkopuolella, yli 12 000 kuoli vankileireillä, yli 3000 tuhatta sai muulla tavoin surmansa taistelujen yhteydessä tai katosi. Yli 27 000 surmansa saaneista kuului punaisiin. Valkoisiin sekä niihin, jotka eivät selkeästi kuuluneet kumpiinkaan lukeutui yhteensä noin 9 000.
Sisällissodasta aiheuti myös epidemiologinen katastrofi. Tämä seikka on usein sivuutettu sisällissodan historian yhteydessä kokonaan, vaikka se aiheutti vuosina 1918-1920 suoranaisia sotakuolemia suuremmat väestönmenetykset. Sisällissota synnytti tilanteen, joka ensi kertaa massiivisesti sekoitti suomalaisen bakteerikannan tuhansien miesten kulkiessa sotajoukkkona pohjoisesta etelään ja lännestä itään. Vanhastaan Suomessa oli vallinnut tilanne, jossa stabiilia läntistä Suomea oli rokotettu kulkutautien varalta vähemmän kuin vilkkaan itäisen liikenteen Itä-Suomea. Länsisuomalaiset olivat näin vastutuskyvyltään itäsuomalaisia heikompia. Kun erilaiset virus- ja bakteerikannat sekoittuivat sotatalven aikana – useat sotajoukot kuljettivat uudenlaisen viruskannan paikkakunnalta toiselle -, väestö altistui tavallista helpommin sairauksille. Ne puhkesivat myös poikkeuksellisen herkästi epidemioiksi.
Sodan jälkeen taudit levisivät leirejä vartioineiden sotamiesten, vapautuneiden vankien, leireiltä karanneiden ja kerjäläisten mukana. Tampereellla erilaiset infektiosairaudet ja ja kurkkumätä leivisivät keväällä ja kesällä 1918 sitä mukaan kuin kaupungin valtaustaistelussa kotinsa menettäneet perheet muuttivat joukoittain muualla asuvien sukulaistensa luokse, usein muuttaen usemmankin kerran. On arvioitu, että noin 15 000 suomalaista sai surmansa espanjankuumeen eri aalloissa 1918-1919. Vankileireille tuhoisin oli ensimmäinen espanjantaudin aalto heinäkuussa 1918, jolloin neljästä viiteen tuhatta punavankia kuoli espanjantautiin. Se tarkoittaisi sitä, että vähintään joka kolmas vankileirillä kuollu kuoli espjantautiin. Kokonaisten vankileirien siirtely kesällä 1918 piirilääkärien jyrkistä vastalauseista huolimatta johti vankien joukkosairastumisiin, kun idästä ja pohjoisesta tulleet terveet ja sairaat vangit keskitettiin etelän muutamille suurille vankileireille.
Sisällissodan rintamataisteluissa surmansa yhteensä reilut yhdeksän tuhatta miestä ja naista. Punaisista kaatuneista joka neljäs menetti henkensä puolustuskyvyttömänä: ollessaan joko aseeton tai yrittäessään antautua. Punaisten oma sodankäynti ei ollut juuri sen armollisempaa: varsinkin sodan alkupuolella punaiset syyllistyivät yleisesti antautuneiden tappamiseen taistelun jälkeen.
Sisällissota oli monella tavalla ensimmäinen moderni sota Suomessa. Se oli taistelu valtiollisesta vallasta Suomessa, johon sekaantui myös maailmansotaa käyvien Saksan ja Venäjän joukkoja. Sisällissota oli myös totaalinen sota, joka mobilisoi aseisiin ja taistelujoukkoihin kouluttamattomat amatöörit, nuoret, usein täysi-ik'isyyden rajoilla olevat miehet ja naiset. Tehokkaan, modernin aseistuksen ja sotateknologioiden lisäksi tuhoa levittivät tartuntataudit, huhut ja proganda, joiden seurauksena moni menetti henkensä joko rintamalla tai rintaman takana. Nämä tekijät johtivat siihen, että Suomessa käytiin reilussa neljässä kuukaudessa vuonna 1918 seurauksiltaan yksi julmimpia läntisessä Euroopassa käytyjä sotia. Nämä tekijät vaikuttivat myös siihen, että sisällissodan jälkimaine oli ristiriitainen ja kaikki tehdyt tulkinnat olivat pitkään joko poliittisia tai sellaisiksi leimattuja.
Lähdeaineisto Marko Tikka Terrorin aika 1917-1921 ISBN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti