K.J.Såhlberg - Suomen ensimmäinen presidentti
Liittoutuneiden tärkein
ehto Suomen tunnustamiselle on uuden eduskunnan valitseminen. Ranska
katkaisi dipolomaattisuhteet Suomeen, kun monarkistinen suuntaus
näytti olevan voitolla. Valtiomuototaistelu on hajottanut
vanhasuomalaisen puolueen 1918 kuningasmielisten muodostamaan
Kansalliseen kokoomuspuolueeseen ja tasavaltaa kannattaneiden, osin
nuorsuomalaisten perustamaan Kansalliseen edistyspuolueeseen.
Syksyllä 1918 Väinö Tannerin johtama uudelleen elpynyt
sosiaalidemokraattinen puolue sanoutui irti vallankumouslinjasta.
Helmikuun lopussa valtionhoitaja C.G.E. Mannerheim hajottaa
tynkäeduskunnan. Itsenäisyyden ajan ensimmäisissä
eduskuntavaaleissa maaliskuun alussa sosiaalidemokraatit saavat 80
edustajaa, kristillinen työväenpuolue 2 edustajaa, tasavaltalaiset
edistyspuolue ja maalaisliitto 26 ja 42 edustajaa, osin monarkistinen
RKP 22 paikkaa ja monarkistinen kokoomus 28 paikkaa. Tasavaltalaiset
vaativat uuden hallituksen muodostamista ja marraskuussa 1918 istunut
professori Lauri Ingmanin johtama hallitus eroaa 17. huhtikuuta, kun
Kaarlo Castren muodostaa edistyspuolueen, maalaisliiton ja RKP:n
edustajien hallituksen. Ranska on jo helmikuussa palauttanut
dipolomaattisuhteet Suomeen, ja toukokuun alussa Engöanti ja
Yhdysvallat tunnustavat Suomen itsenäisyyden. 21. kesäkuuta
eduskunta hyväksyy tasavaltaisen hallitusmuodon ja valitsee 25.
heinäkuuta tasavallan presidentiksi hallitusmuodon pääarkkitehdin
K.J.Stählbergin 143 äänellä. Mannerheim sai 50 ääntä. Suomen
kansainvälinen asema vakiintuu, ja syksyyn mennessä Suomi solmii
diplomaattisuhteet Baltian maiden, Puolan, Italian, Espanjan,
Alankomaiden ja Japanin kanssa. Valkoisen Venäjän kanda on, että
Suomen kysymyksen ratkaisu kuuluu Venäjän perustuslakia säätävälle
kansalliskokoukselle.
Keväällä 1919
Neuvosto-Venäjä on valkoisten kenraalien ja interventiojoukkojen
puristuksessa. Aunuksen retki kiristää Suomen ja Neuvosto-Venäjän
suhteita. 18. kesäkuuta valtionhoitaja C.G.E. Mannerheim ja
venäläinen Helsingissä majaileva valkoinen kenraali Nikolai
Judenits tekevät Pietarin valtaamisesta sopimuksen. Suomessa ajatus
ei kuitenkaan saa laajempaa kannatusta, sillä länsivallat eivät
kesällä kannata inteventiopolitiikkaa. 12. heinäkuuta Suomi
ilmoittaa, että se ei tule osallistumaan Pietarin valtaukseen. Asia
vaikuttaa myös presidentinvaalin lopputulokseen, sillä vasemmisto
ei mitenkään taivu valkoisen Suomen ja inverventiopolitiikan
kannattajan taakse. Mannerheimin takana olevan Castrenin hallitus
eroaa, ja tilalle tulee Juho Vennolan hallitus. Mannerheim matkustaa
Pariisiin ja Lontooseen edistämään Pietarin valloitusta.
Judenitsin joukot etenevät lokakuussa Pietarin edustalle ja 28.
lokakuuta Mannerheim lähettää presidentti Ståhlbergille avoimen
kirjeen, jossa hän pyytää Suomea osallistumaan Pietarin
valloitukseen. Presidentti hylkää ajatuksen, sillä liittoutuneet
eivät takaa Suomen asemaa Neuvosto-Venäjän kukistumisen jälkeen.
Valkoinen Venäjä ei itsenäisyyttä tunnusta. V.I.Leninin mukaan
Suomen interventio lokakuun keskivaiheilla olisi riittänyt
Neuvosto-Venäjän kukistumiseen, mutta 21. lokakuuta Leo Trotsin
johtama puna-armeija lyö Judenitsin.
Aunuksen retkikunta
Vapaussota ja Aunuksen
retki
Vuosi 1919
Ensimmäinen presidentti
astuu virkaansa
Aktivistit ja Andersson
Yle Arkisto 1919
Ståhlbergin
virkaanastujaispuhe
Ståhlberg loi tasavallan
muodot
Lähdeaineisto Kronikka
1900-1999 ISBN 951-35-6529-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti