Kello kolmen tienoissa
helmikuun 16.pnä 1925 kokoontuivat maassamme ensi kerran kansan
valitsemat valitsijamiehet presidentinvaalia toimittamaan. Puhemiehen
paikalla istui pääministeri Ingman. Erään läsnä olleen kertoman
mukaan oli tilaisuudella erinomainen yleisömenestys. Parvekkeet
olivat viimeistä sijaa myöten täynnä. Lopullisen äänestyksen
tulos oli: Lauri Kristian Relandet 172 ääntä, Risto Ryti 109
ääntä.
Ulkona kaupungilla
seurattiin suurella mielenkiinnolla vaalitoimitusta. Kadut lähinn
eduskuntataloa olivat täynnä kansaa, joka uteliaana odotti
ratkaisua. Olihan kysymyksessä vain kerran kuudessa vuodessa
uusiutuva valtiollinen tapahtuma. Niin jäykkä kuin meidän
suomalainen kansanluotteemme onkin, saatamme sentään – vieläpä
joskus verraten perusteellisestikin – innostua politiikkaan. Kun
sanomalehdet eri äänestysten jälkeen levittivät lisälehtiään,
oli niillä erinomainen menekki.
Toistaisesta ja
kolmannesta äänestyksestä sain tiedon kaupungilla ollessani, olin
siinä määrin jännittynneessä mielentilassa, etten voivat pysyä
kotosalla. Ratkaisu oli tapahtunut – kohtalokas aika oli edessäni
-. Eritoten toisen äänestyksen tulo, sikäli nimittäin, että
minua tässä äänestyksessä äänestivät myöskin ruotsalaiset,
oli minulle yllätys. Tiesin kyllä, että minulla oli
henkilökohtaisia ystäviä eritoten ruotsalaisten
maalaisvalitsijamiesten taholta, sitä en ollut odottanut.
Tulos oli odottamaton.
Tieto siitä tuli minulle henkilökotaisesti yllätyksenä. Ja
kansakunnalle kokonaisuudessaan, jolle tilanne oli pysynyt
vaalipäivään, jopa vaalin viime hetkeen saakka täysin
arvoituksellisena, se oli suurelta osalta kokonaan käsittämätön.
Hämmästyneinä kyselivät kansalaiset itseltään ja toisiltaan,
kuinka tällainen ratkaisu oli mahdollinen. Ennen vaalia oli
poliittisissa piireissä valettuja kannuja, tehty ennakkolaskelmia,
laskettu liikkeelle huhuja ja niitä sitten levitelty. Mutta näissä
”viimeisimmissäkään tiedoissa” ei ollut tällaista
mahdollisuutta otettu lainkaan huomioon. Ja kumminkin on tämä
tulos täysin selitettävissä.
Ratkaisevimmin vaikutti
vaalin tulokseen presidentti K.J.Ståhlbergin kieltäytyminen
ottamasta uudelleen ehdokkuutta vastaan. Ellei hän sitä olisi
tehnyt, olisivat maalaisliittolaiset valitsijamiehet ilman muuta
yksimielisesti antaneet vaalissa äänensä hänelle. Kun hän sen
ohella olisi saanut paitsi oman puolueensa myöskin
sosiaalidemokraattien kannatuksen ja lisäksi vielä ääniä sekä
kokoomuspuolueelta että ruotsalaisesta kansanpuolueesta, olisi hän
valtavalla äänten enemmistöllä tullut valituksi.
Edistyspuolueella ei ollut toista nimeä, joka olisi voinut koota
yhtä suuren kannatuksen. Pääjohtaja Rytillä oli kyllä
kannattajansa sekä edistyspuolueessa että sosiaalidemokraattien ja
maalaisliittolaisten keskuudessa, mutta myös vastustajansa.
Edistyspuolueessa oli myös niitä – tosin luvultaan verrattain
pieni joukko - , jotka olisivat mielellään nähneet professori
Vennolan presidenttinä, ja sosiaalidemokraattien tahola tehtiin myös
työtä ylijohtaja Mantereen ehdokkuuseen hyväksi.
Presidentinvaalissa
merkitsee meillä ainakin vielä toistaiseksi niin valitettavaa kuin
se onkn – ehdokkaan puoluekanta erinomaisen paljon. Näin siitä
huolimatta, että jokaisen presidentin on heti vaalin jälkeen
asetuttava puolueiden yläpuolelle ja suojeltava itsensä kaikelta
puolueiden – ja erittäinkin oman puolueensa – taholta
mahdollisesti tulevalta painostukselta. Kuuluin maalaisliittoon, siis
sillä hetkellä vaikutusvaltaisimpaan porvarilliseen puolueeseen.
Puoluekannan merkitystä tässä yhteydessä lisäsi vielä se, ettei
vasemiston – yhtä vähän sosiaalidemokraattien kuin
kommunistienkaan – kannattajajoukkoja onnistuttu saamaan
valitsijamiesvaaleissa täysilukuisina liikkeelle.Kun vasemmiston
saavuttama äänestäjäluku esim. vuoden 1924 eduskuntavaaleissa
edellytti 117 edustajaa vasemmistolle valitsijamiesvaaleissa, ei se
todellisuudessa saanut valituksi enempää kuin 95. Samanaikaisesti
tuli maalaisliitosta valituksi 66:n asemasta 69.
Edelleen vaikuttivat
vaalin tulokseen niin hyvin kokoomus- kuin edistyspuolueen tekemät
taktilliset virheet. Kokoomuspuolue teki kohtalokkaan laskuvirheen –
puhumattakaan – vaihtaessaan viime hetkellä ehdokastaan.
Edistyspuolue erehtyi suhtautumisessaan ennen vaalia yksimielisesti
maalaisliittoon. Sillä taholla ei pidetty tarpeellisena antautua
tasavertaisina neuvotteluihin maalaisliiton kanssa yhteisestä
preisenttiehdokkaasta.
Lopuksi vaikutti
ratkaisuun kokoomuspuolueessa havaittavissa ollut vastenmielisyys
edistyspuoluetta kohtaan, mikä vastenmielisyys ilmeni vaalin
loppuvaiheessa, samoin kuin maalaisliiton ja ruotsalaisen
kansanpuolueen kannnaotto henkilökysymyksissä.
Lähdeaineisto: Eino
Jutikkala Lauri Kristian Relander Presidentin päiväkirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti