maanantai 9. joulukuuta 2013

Presidentin päiväkirja



Kello kolmen tienoissa helmikuun 16.pnä 1925 kokoontuivat maassamme ensi kerran kansan valitsemat valitsijamiehet presidentinvaalia toimittamaan. Puhemiehen paikalla istui pääministeri Ingman. Erään läsnä olleen kertoman mukaan oli tilaisuudella erinomainen yleisömenestys. Parvekkeet olivat viimeistä sijaa myöten täynnä. Lopullisen äänestyksen tulos oli: Lauri Kristian Relandet 172 ääntä, Risto Ryti 109 ääntä.

Ulkona kaupungilla seurattiin suurella mielenkiinnolla vaalitoimitusta. Kadut lähinn eduskuntataloa olivat täynnä kansaa, joka uteliaana odotti ratkaisua. Olihan kysymyksessä vain kerran kuudessa vuodessa uusiutuva valtiollinen tapahtuma. Niin jäykkä kuin meidän suomalainen kansanluotteemme onkin, saatamme sentään – vieläpä joskus verraten perusteellisestikin – innostua politiikkaan. Kun sanomalehdet eri äänestysten jälkeen levittivät lisälehtiään, oli niillä erinomainen menekki.

Toistaisesta ja kolmannesta äänestyksestä sain tiedon kaupungilla ollessani, olin siinä määrin jännittynneessä mielentilassa, etten voivat pysyä kotosalla. Ratkaisu oli tapahtunut – kohtalokas aika oli edessäni -. Eritoten toisen äänestyksen tulo, sikäli nimittäin, että minua tässä äänestyksessä äänestivät myöskin ruotsalaiset, oli minulle yllätys. Tiesin kyllä, että minulla oli henkilökohtaisia ystäviä eritoten ruotsalaisten maalaisvalitsijamiesten taholta, sitä en ollut odottanut.

Tulos oli odottamaton. Tieto siitä tuli minulle henkilökotaisesti yllätyksenä. Ja kansakunnalle kokonaisuudessaan, jolle tilanne oli pysynyt vaalipäivään, jopa vaalin viime hetkeen saakka täysin arvoituksellisena, se oli suurelta osalta kokonaan käsittämätön. Hämmästyneinä kyselivät kansalaiset itseltään ja toisiltaan, kuinka tällainen ratkaisu oli mahdollinen. Ennen vaalia oli poliittisissa piireissä valettuja kannuja, tehty ennakkolaskelmia, laskettu liikkeelle huhuja ja niitä sitten levitelty. Mutta näissä ”viimeisimmissäkään tiedoissa” ei ollut tällaista mahdollisuutta otettu lainkaan huomioon. Ja kumminkin on tämä tulos täysin selitettävissä.

Ratkaisevimmin vaikutti vaalin tulokseen presidentti K.J.Ståhlbergin kieltäytyminen ottamasta uudelleen ehdokkuutta vastaan. Ellei hän sitä olisi tehnyt, olisivat maalaisliittolaiset valitsijamiehet ilman muuta yksimielisesti antaneet vaalissa äänensä hänelle. Kun hän sen ohella olisi saanut paitsi oman puolueensa myöskin sosiaalidemokraattien kannatuksen ja lisäksi vielä ääniä sekä kokoomuspuolueelta että ruotsalaisesta kansanpuolueesta, olisi hän valtavalla äänten enemmistöllä tullut valituksi. Edistyspuolueella ei ollut toista nimeä, joka olisi voinut koota yhtä suuren kannatuksen. Pääjohtaja Rytillä oli kyllä kannattajansa sekä edistyspuolueessa että sosiaalidemokraattien ja maalaisliittolaisten keskuudessa, mutta myös vastustajansa. Edistyspuolueessa oli myös niitä – tosin luvultaan verrattain pieni joukko - , jotka olisivat mielellään nähneet professori Vennolan presidenttinä, ja sosiaalidemokraattien tahola tehtiin myös työtä ylijohtaja Mantereen ehdokkuuseen hyväksi.

Presidentinvaalissa merkitsee meillä ainakin vielä toistaiseksi niin valitettavaa kuin se onkn – ehdokkaan puoluekanta erinomaisen paljon. Näin siitä huolimatta, että jokaisen presidentin on heti vaalin jälkeen asetuttava puolueiden yläpuolelle ja suojeltava itsensä kaikelta puolueiden – ja erittäinkin oman puolueensa – taholta mahdollisesti tulevalta painostukselta. Kuuluin maalaisliittoon, siis sillä hetkellä vaikutusvaltaisimpaan porvarilliseen puolueeseen. Puoluekannan merkitystä tässä yhteydessä lisäsi vielä se, ettei vasemiston – yhtä vähän sosiaalidemokraattien kuin kommunistienkaan – kannattajajoukkoja onnistuttu saamaan valitsijamiesvaaleissa täysilukuisina liikkeelle.Kun vasemmiston saavuttama äänestäjäluku esim. vuoden 1924 eduskuntavaaleissa edellytti 117 edustajaa vasemmistolle valitsijamiesvaaleissa, ei se todellisuudessa saanut valituksi enempää kuin 95. Samanaikaisesti tuli maalaisliitosta valituksi 66:n asemasta 69.

Edelleen vaikuttivat vaalin tulokseen niin hyvin kokoomus- kuin edistyspuolueen tekemät taktilliset virheet. Kokoomuspuolue teki kohtalokkaan laskuvirheen – puhumattakaan – vaihtaessaan viime hetkellä ehdokastaan. Edistyspuolue erehtyi suhtautumisessaan ennen vaalia yksimielisesti maalaisliittoon. Sillä taholla ei pidetty tarpeellisena antautua tasavertaisina neuvotteluihin maalaisliiton kanssa yhteisestä preisenttiehdokkaasta.

Lopuksi vaikutti ratkaisuun kokoomuspuolueessa havaittavissa ollut vastenmielisyys edistyspuoluetta kohtaan, mikä vastenmielisyys ilmeni vaalin loppuvaiheessa, samoin kuin maalaisliiton ja ruotsalaisen kansanpuolueen kannnaotto henkilökysymyksissä.


Lähdeaineisto: Eino Jutikkala Lauri Kristian Relander Presidentin päiväkirja 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti