Ensimmäisellä
kierroksella valitsijamiehet äänestivät omia ehdokkaitaan, joten
sos.dem. leirin 79 ääntä menivät Väinö Tannerille.
Maalaisliiton 69 valitsijamiestä piirsi äänestyslippuihinsa
Relanderin nimen. Kokoomuksen valitsijamiehet sen sijaan luopuivat
sutjakasti jo ensimmäisen äänestyskierroksen edellä
vaalikeulakuvastaan Svinhufvudista ja päättivät kokeilla Antti
Tulenheimon nimellä maalaisliiton valitsijain kantaa kokoomuslaisen
presidentin valintaan. Kun vastaus oli kielteinen, kokoomuslaiset
vetivät esiin Kansallis-Osake-Pankin johtomiehiin lukeutuneen Mauri
Honkajuuren esittämän Hugo Suolahden, Helsingin Yliopiston
rehtorin. Maalaisliiton ja RKP:n suunnalta viestitettiinkin, että
juuri Suolahti olisi kokoonlaisista paras vaihtoehto Rytin
kaatamiseksi seuraavilla kieroksilla. Kokoomuksessa tiedettiin myös,
että sosiaalidemokraateille Svinhufvud ei missään tilanteessa
kelpaa. Niinpä kokoomuksen valitsijamiehet äänestivät ensi
kierroksella Suolahtea, joka sai heidän 68 ääntään. Ruotsalaisen
kansanpuoleen 35 valitsijamiestä äänesti korkeimman
hallinto-oikeuden presidenttiä Kari Söderholmia, ja edistyksen
33-henkinen valitsijamiesjoukko Risto Rytiä. Vanki Matti Väisänen
sai 16 ääntä.
Toisen kierroksen alla
kokoomusryhmä uskoi Hugo Suolahden menestyvän oivallisesti ja
pääsevän kolmannelle kierrokselle, mutta toisin kävi.
Maalaisliiton valitsijamiehet pysyivät uskollisesti Relanderin
takana, minkä lisäksi Viipurin maaherra sai, kuinka ollakaan, 23
ääntä RKP:n ja vielä yllättäen viisi edistyksen
valitsijamiehiltä. Lukema oli 97 ääntä. Juho Niukkanen ja Albin
Manner olivat tehneet lujasti progandaa oman suosikkinsa puolesta.
Toisen kierroksen ykköseksi nousi kuitenkin Risto Ryti 77
sosiaalidemokraatin ja 27 edistyspuolueen valitsijamiehen äänin.
Hänen lukemansa oli 104 ääntä. Hugo Suolahti putosi siten
ratkaisevalta kolmoskierrokselta 80 äänellä, jotka hän sai omalta
ryhmältään sekä 12:lta RKP:n valitsijamieheltä.
Niinpä kokoomus siirtyi
valitsijamiehineen kahden parhaan välisellä kolmannella
kierrokselle Relanderin taakse keskustaoikeistoyhteistyön hengessä
ja ratkaisi pelin Viipurin maaherran hyväksi. Maalaisliiton ja
Kokoomuksen valitsijamiesten lisäksi Relanderia äänestivät yhtä
lukuunottamatta kaikki RKP:n valitsijamiehet. Äänilukema oli 172.
Risto Rytiä äänestivät sosiaalidemokraatit ja edistys.
Valitsijamiehiä hänelle kesrtyi 109.Kommunistien äänet hylättiin
heidän äänestäessään jälleen Matti Väisästä.
Maanantaina2. Maaliskuuta
1925 kokoontui eduskunta siihen juhlaistuntoon, jossa Kaarlo Juho
Ståhlberg virallisesti luovutti tasavallan presidentin viran
seuraajalleen Lauri Kristian Relanderille. Tämä muisteli
jälkeenpäin tuolloisia tunnelmiaan ajatuksin, jotka ketoivat hänen
mielenmaisemastaaan uuden haasteen kynnyksellä. ”Ajaessani sinä
päivänä presidentinlinnasta eduskuntatalolle tuntui minusta elämä
pelottavan yksinäiseltä. Tämä tunne ei suinkaan päivän kuluessa
heikentynyt, mieluummin päinvastoin. Mitä enemmän luin ihmisten
ajatuksia heidän silmistään, mitä enemmän kuulin puheita, joita
minulle pidettiin, sitä yksinöisemmäksi tunsin itseni. Minulle
selvisi vähitellen, kuin eristetty valtionpäämiehen asema
meilläkin on – kuinka paljosta hän on yksin edesvastuussa.”
Maa oli saamassa presidentin, joka ainakin virkansa ensi metreillä
vaikutti tilanteesta lähes ahdistuneelta ja joka tarkkaili tiiviisti
muiden ihmisten häneen kohdistamia reaktioita. Toimeen oli kuitenkin
tartuttava.
Vain pari päivää
Relanderin presidentiksi valinnan jälkeen tälle lähettämässään
kirjeessä maalaisliiton patriarkka Santeri Alkio muistutti tulevaa
maan isää tätä ja maalaisliittoa kohdanneesta uudesta
tilanteesta. Samalla hän toivotti Relanderill ”Jumalan siunausta,
viisautta, taitoa ja oikeamielisyyttä suureenn vastuulliseen
tehtävääsi”. Alkoi jatkoi ”Olen pyytänyt Jumalaa Sinun
avuksesi, ja uskon vahvasti, että Hän sen myöskin tekee.
Lapsuudenuskonsa säilyttänyttä Relanderia moiset puheet varmasti
lohduttivat – ainakin hetkeksi.
Tuolloisessa
eduskuntatalossa, Hallituskadun, Kluuvikadun ja Vuorikadun
kulmauksessa sijainneessa vanhassa Heimolan talossa, pidetyssä
virkaanastujaisseremoniassa Reladner kohtasi vastavoimansa
maalaisliitossa, niin ikään Pohjanmaalta olleen Kyösti
Kallion,joka eduskunnan puhemiehenä tervehti maan uutta isää.
Kallion puheesta ilmenivät hänen tunteensa uutta presidenttiä
kohtaan ennen muuta seuraavassa kohdin ”Kun Te nyt
kansalaisrintamasta astutte valtionpäämiehen paikalle, kohdituvat
kansalaisten katseet Teihin kysyvinä ja vakavina. He toivovat
sydämessään löytäneensä teistä miehne, joka edeltäjäne
tavoin niin hyvin suhteissa ulkovaltoihin kuin sisäpolitiikassaanki
uhraa kaikki voimansa isänmaan hyvinvoinnin edistämiseksi,
kansamme henkisen ja taloudellisen tilan kohottamiseksi.”
Puheenvuoro oli muodollisen korrekti, mutta hipoi rajaa, jonka
ylitettyään Kallio olisi jo selkeästi tuonut esiin antipatiansa
Relanderia kohtaan ja epäilynsä tämän kyvyistä presidenttinä.
Yksi Relanderin hänen
presidenttikaudellaan luonnehtinut piirre oli ahdistuneisuus
presidentti K.J.Ståhlbergin seuraajaansa kohtaan tunteman
kylmäkiskoisuuden johdosta. Jo aivan presidenttikautensa
alkajaisiksi Relandet kirjasi nämä tunnot muistiinpanoihinsa ja
seuraavan kuuden vuoden aikana hän eri yhteyksissä palasi
suhteeseensa Ståhöbergiin. Niitä olennoi miesten täysin
toisistaan poikkeava luonne. Kun Väin Tanner muisteli:”Ero
Ståhlbergin ja Relanderin välillä oli tavaton. Jo ensik kertaa
tavatessamme Relander oli sulaa ystävällisyyttä ja lempeyttä.
Meillä oli hyvin mukava tapaaminen sekä ensimmäisinä kertoina ja
myöhemminkin. Hän oli asettunut toverilliselle kannalle tulijoihin
nähden ja kohteli heitä kuin vertaistaaan, ei kuten esimies
alaisiaan.
Lähdeaineisto Erkki
Vasara Raskailta tuntuvat askeleet ISBN 978-951-0-34354-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti