Raskailta tuntuvat askeleet

Ensimmäisellä kierroksella valitsijamiehet äänestivät omia ehdokkaitaan, joten sos.dem. leirin 79 ääntä menivät Väinö Tannerille. Maalaisliiton 69 valitsijamiestä piirsi äänestyslippuihinsa Relanderin nimen. Kokoomuksen valitsijamiehet sen sijaan luopuivat sutjakasti jo ensimmäisen äänestyskierroksen edellä vaalikeulakuvastaan Svinhufvudista ja päättivät kokeilla Antti Tulenheimon nimellä maalaisliiton valitsijain kantaa kokoomuslaisen presidentin valintaan. Kun vastaus oli kielteinen, kokoomuslaiset vetivät esiin Kansallis-Osake-Pankin johtomiehiin lukeutuneen Mauri Honkajuuren esittämän Hugo Suolahden, Helsingin Yliopiston rehtorin. Maalaisliiton ja RKP:n suunnalta viestitettiinkin, että juuri Suolahti olisi kokoonlaisista paras vaihtoehto Rytin kaatamiseksi seuraavilla kieroksilla. Kokoomuksessa tiedettiin myös, että sosiaalidemokraateille Svinhufvud ei missään tilanteessa kelpaa. Niinpä kokoomuksen valitsijamiehet äänestivät ensi kierroksella Suolahtea, joka sai heidän 68 ääntään. Ruotsalaisen kansanpuoleen 35 valitsijamiestä äänesti korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä Kari Söderholmia, ja edistyksen 33-henkinen valitsijamiesjoukko Risto Rytiä. Vanki Matti Väisänen sai 16 ääntä.

Toisen kierroksen alla kokoomusryhmä uskoi Hugo Suolahden menestyvän oivallisesti ja pääsevän kolmannelle kierrokselle, mutta toisin kävi. Maalaisliiton valitsijamiehet pysyivät uskollisesti Relanderin takana, minkä lisäksi Viipurin maaherra sai, kuinka ollakaan, 23 ääntä RKP:n ja vielä yllättäen viisi edistyksen valitsijamiehiltä. Lukema oli 97 ääntä. Juho Niukkanen ja Albin Manner olivat tehneet lujasti progandaa oman suosikkinsa puolesta. Toisen kierroksen ykköseksi nousi kuitenkin Risto Ryti 77 sosiaalidemokraatin ja 27 edistyspuolueen valitsijamiehen äänin. Hänen lukemansa oli 104 ääntä. Hugo Suolahti putosi siten ratkaisevalta kolmoskierrokselta 80 äänellä, jotka hän sai omalta ryhmältään sekä 12:lta RKP:n valitsijamieheltä.

Niinpä kokoomus siirtyi valitsijamiehineen kahden parhaan välisellä kolmannella kierrokselle Relanderin taakse keskustaoikeistoyhteistyön hengessä ja ratkaisi pelin Viipurin maaherran hyväksi. Maalaisliiton ja Kokoomuksen valitsijamiesten lisäksi Relanderia äänestivät yhtä lukuunottamatta kaikki RKP:n valitsijamiehet. Äänilukema oli 172. Risto Rytiä äänestivät sosiaalidemokraatit ja edistys. Valitsijamiehiä hänelle kesrtyi 109.Kommunistien äänet hylättiin heidän äänestäessään jälleen Matti Väisästä.

Maanantaina2. Maaliskuuta 1925 kokoontui eduskunta siihen juhlaistuntoon, jossa Kaarlo Juho Ståhlberg virallisesti luovutti tasavallan presidentin viran seuraajalleen Lauri Kristian Relanderille. Tämä muisteli jälkeenpäin tuolloisia tunnelmiaan ajatuksin, jotka ketoivat hänen mielenmaisemastaaan uuden haasteen kynnyksellä. ”Ajaessani sinä päivänä presidentinlinnasta eduskuntatalolle tuntui minusta elämä pelottavan yksinäiseltä. Tämä tunne ei suinkaan päivän kuluessa heikentynyt, mieluummin päinvastoin. Mitä enemmän luin ihmisten ajatuksia heidän silmistään, mitä enemmän kuulin puheita, joita minulle pidettiin, sitä yksinöisemmäksi tunsin itseni. Minulle selvisi vähitellen, kuin eristetty valtionpäämiehen asema meilläkin on – kuinka paljosta hän on yksin edesvastuussa.” Maa oli saamassa presidentin, joka ainakin virkansa ensi metreillä vaikutti tilanteesta lähes ahdistuneelta ja joka tarkkaili tiiviisti muiden ihmisten häneen kohdistamia reaktioita. Toimeen oli kuitenkin tartuttava.

Vain pari päivää Relanderin presidentiksi valinnan jälkeen tälle lähettämässään kirjeessä maalaisliiton patriarkka Santeri Alkio muistutti tulevaa maan isää tätä ja maalaisliittoa kohdanneesta uudesta tilanteesta. Samalla hän toivotti Relanderill ”Jumalan siunausta, viisautta, taitoa ja oikeamielisyyttä suureenn vastuulliseen tehtävääsi”. Alkoi jatkoi ”Olen pyytänyt Jumalaa Sinun avuksesi, ja uskon vahvasti, että Hän sen myöskin tekee. Lapsuudenuskonsa säilyttänyttä Relanderia moiset puheet varmasti lohduttivat – ainakin hetkeksi.

Tuolloisessa eduskuntatalossa, Hallituskadun, Kluuvikadun ja Vuorikadun kulmauksessa sijainneessa vanhassa Heimolan talossa, pidetyssä virkaanastujaisseremoniassa Reladner kohtasi vastavoimansa maalaisliitossa, niin ikään Pohjanmaalta olleen Kyösti Kallion,joka eduskunnan puhemiehenä tervehti maan uutta isää. Kallion puheesta ilmenivät hänen tunteensa uutta presidenttiä kohtaan ennen muuta seuraavassa kohdin ”Kun Te nyt kansalaisrintamasta astutte valtionpäämiehen paikalle, kohdituvat kansalaisten katseet Teihin kysyvinä ja vakavina. He toivovat sydämessään löytäneensä teistä miehne, joka edeltäjäne tavoin niin hyvin suhteissa ulkovaltoihin kuin sisäpolitiikassaanki uhraa kaikki voimansa isänmaan hyvinvoinnin edistämiseksi, kansamme henkisen ja taloudellisen tilan kohottamiseksi.” Puheenvuoro oli muodollisen korrekti, mutta hipoi rajaa, jonka ylitettyään Kallio olisi jo selkeästi tuonut esiin antipatiansa Relanderia kohtaan ja epäilynsä tämän kyvyistä presidenttinä.

Yksi Relanderin hänen presidenttikaudellaan luonnehtinut piirre oli ahdistuneisuus presidentti K.J.Ståhlbergin seuraajaansa kohtaan tunteman kylmäkiskoisuuden johdosta. Jo aivan presidenttikautensa alkajaisiksi Relandet kirjasi nämä tunnot muistiinpanoihinsa ja seuraavan kuuden vuoden aikana hän eri yhteyksissä palasi suhteeseensa Ståhöbergiin. Niitä olennoi miesten täysin toisistaan poikkeava luonne. Kun Väin Tanner muisteli:”Ero Ståhlbergin ja Relanderin välillä oli tavaton. Jo ensik kertaa tavatessamme Relander oli sulaa ystävällisyyttä ja lempeyttä. Meillä oli hyvin mukava tapaaminen sekä ensimmäisinä kertoina ja myöhemminkin. Hän oli asettunut toverilliselle kannalle tulijoihin nähden ja kohteli heitä kuin vertaistaaan, ei kuten esimies alaisiaan.

Lähdeaineisto Erkki Vasara Raskailta tuntuvat askeleet ISBN 978-951-0-34354-8