Suomi avautuu

Kuva Helsingin Käpylästä vuodelta 1924

Sotien välinen aika oli liikenteellisesti murroskautta. Suomi pysyi vielä pitkälti ”hevosvetoisena”, mutta 1920-luvulta lähtien autot ja moottoripyörät alkoivat valloittaa maanteitä.

Vuonna 1921 voimaan tullut laki siirsi yleisten maanteiden rakentamisen ja kunnossapidon valtion vastuulle. Tiestön suunnittelussa kiinnitettiin huomiota taloudellisten ja liikenteellisten seikkojen ohella mm. matkailullisiin ja puolustuksellisiin näkökohtiin. Vuoteen 1939 mennessä tieverkon pituus kasvoi 48 000 km:stä 68 000 km:iin. Lähes kaikki tiet olivat mutkaisia ja kapeita sorateitä. Kestopäällystettyjä teitä oli vain malliksi.

Ensimmäiset autot tulivat Suomen maanteille 1900-luvun alussa, vuonna 1920 oli käytössä 1700 autoa. Vuoteen 1939 mennessä autojen määrä kasvoi lähes 50 000:een, joista yli puolet oli henkilöautoja. Liikkumisen kannsalta suurin merkitys oli linja-autojen yleistymisellä. Linja-autoilla päästiin laajan maan syrjäisillekin kulmille, ja ne pystyivät kilpailemaan matkustusmukavuudessa hyvinkin junaliikenteen kanssa. Linja-autoliikenteen reittiverkon pituus oli 1920-luvulla jo lähes 40 000 kilometriä.

Linja-autoliikenteen kasvusta huolimatta sotienvälinen aika oli rautateiden valtakautta. Suomen pääradat oli rakennettu jo autonomian aikana, mutta topparoikille riitti yhä töitä. Erityisesti 1920-luvulla rakennustyöt etenivät nopeasti, ja talvisotaan mennessä saatiin valmiiksi useita merkittäviä poikki- ja paikallisratoja. Tuolloin maamme rataverkko oli saavuttanut lähes nykyisen muotonsa ja yli 5500 km:n pituuden. Rautateiden vetokalustona olivat lähes yksinomaan höyryveturit, vaikka ensimmäiset dieselveturit ilmenstyivät rautateille jo 1930-luvulla.

Kun itsenäistymisen jälkeen ulkomaankauppa suuntautui idän sijasta länteen, kasvoi kauppalaivaston ja merenkulun merkitys. Tämä johti Suomen kauppalaivaston voimakkaaseen määrälliseen ja laadulliseen uudistumiseen. Huonokuntoiset ja pienet purjealukset saivat väistyä höyry- ja moottorilaivojen tieltä. Vuonna 1939 Suomen kauppalaivaston noin 590 000 bruttorekisteritonnista purjelaivojen osuus oli enää runsaat viisi prosenttia. Pisimpään uutta aikaa vastaan sinnittelivät Ahvenanmaan metallirunkoiset parkit ja fregatit, jotka näyttiävt muille purjealuksille peräpeiliään Grain Race-kilpapurjehduksessa täydessä vehnälastissa Australiasta Kap Hornin kautta Eurooppaan.

Tehokkuuden kasvu loi pohjan alan tulevaisuudelle. Sisävesillä laivaliikenteen alamäki oli jo tosiasia. Sen sijaan uitot lisääntyivät 1930-luvule asti metsäteollisuuden kasvun myötä.

Lentoliikenteeseen Suomessa siirryttiin kansainvälisesti varhain. Vuonna 1923 perustettu Aero Oy, nykyinen Finnair Oy, avasti seuraavana vuonna vesitasoilla säännöllisen lentoliikenteen Helsingistä Tallinnaan. Pian lennettiin myös Tukholmaaan, josta oli mahdollisuus jatkaa Euroopan suurkaupunkeihin. Kalustona olivat saksalaiset kokometalliset Junkersit.

Alkuvuosien vesitasoista vapauduttiin 1930-luvulla, jolloin rakennettiin maakenttiä suurimpiin kaupunkeihin. Valtakunnan pääkenttää, Malmin lentokenttä, otettiin käyttöön 1936. Ensimmäisenä toimintavuotenaan Aero lennätti 269 matkustajaa, mutta vuonna 1939 matkustajia oli jo 13 000.

Suomen teollisuus kehittyi ripeästi sotien välisenä aikana. Keskimääräinen vuosikasvu oli noin kahdeksan prosenttia ja tuottavuuskin nousi lähes viisi prosenttia vuodessa. Teollisuuden työntekijöiden määrä lisääntyi vuoteen 1939 mennessä 270 000:een. Suhteessa vielä nopeammin kasvoi teollisuuden osuus maan bruttokansantuotteesta. Vuonna 1938 teollisuuden ja rakennustoiminnan osuus nettokansantuotteesta oli 30 prosenttia, kun ylivoimaisesti suurin työllistäjä maa- ja metsätalous pääsi 36 prosenttiin.

Teollisuuden tuotannon kasvun mahdollisti kotimaisen energian, sähkön, saannin yleistyminen. 1920-luvun alussa oli teollisuuden tarpeisiin valjastettu jo useita suurehkoja putouksia, mutta mittavin hanke oli Imatran voimalan rakentaminen. Voimalan ensimmäinen vaihe valmistui kevättalvella 1929, ja Imatra tuotti pian energiaa enemmän kuin muut vesivoimalaitokset yhteensä.

Teollisuuden uudistumisen veturina oli metsäteollisuus, joka suuntasi viennin lännen markkinoille. Metsäteollisuuden tärkein haara oli aluksi sahateollisuus, sillä rakennuspuulle riitti ostajia maailmansodan raunioittamassa Euroopassa. Vuonna 1927 sahatavaran viennissä saavutettiin ennätys, joka rikottiin vasta vuonna 1980.

Myös paperi meni ajoittain hyvin kaupaksi, ja suuren talouslaman jälkeen paperiteollisuus nousi tärkeimmäksi viejäksi. Paperiteollisuuden pääartikkeli oli aluksi ruskea pakkauspaperi, joka antoi pian tilaa pitemmälle jalostetuille tuotteille. 1930-luvn lopulla Suomi oli maailman johtava paperinmyyjä.

Metsäteollisuuden tuotteiden osuus Suomen viennin arvosta oli 1930-luvun lopulla 85 prosenttia. Tuolloin kotimarkkianteolliisuuteen luettavan metsäteollisuuden osuus viennistä oli vain muutaman prosentin luokkaa ja maataloustuotteiden noin seitsemän prosenttia.

Kotimarkkinateollisuus kehittyi nopeasti ja kokonaisuudessaan kotimarkkinateollisuuden tuotanto kasvoi hiukan nopeammin kuin vientiteollisuuden. Nimenomaan metalliteollisuus kehittyi nopeasti. Tehostuva maatalous tarvitsi koneita ja metsäteollisuus paperikoneita. Liikennettä varten rakennettiin laivoja, vetureita, vaunuja ja ratakiskoa, ja sähköistäminen lisäsi erilaisten laitteiden tilauksia.

Kaivosteollisuus oli metalliteollisuuden tärkeä raaka-ainehankkija. Outokummusta oli läytynyt vuosisadan alussa kuparia, mikä teki Suomesta kuparin suhteen omavaraisen. Vuonna 1936 Outokummun kuparirikastetta alettiin sulattaan Imatralla. Metallurgia kehittyi muutenkin: Harjavaltaan nousi kuparivalssaamo ja Vuoksenniskalle rautatehdas.

Kun yhteys Venäjään oli katkennut, tärkein kauppakumppani oli Englanti, joka osuus Suomen viennistä li maalmansotien välisenä aikana noin 40 prosenttia. Saksan osuus oli kuudennes ja Yhdysvaltain noin kahdeksan prosenttia. Ruotsin osuus Suomen viennistä nousi vasta 1930-luvun lopulla noin kuuteen prosenttiin. Tuonnin osalta kuvio oli lähes päinvastainen, Saksa oli selvästi tärkein tuontimaa, ja myös Ruotsista tuonti oli huomattavan suurta. Sen sijaan Englannista tuotiin vain kuudesosa tuonnista. Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan osuus sekä viennin että tuonnin arvosta oli koko maailmansotien välisen ajana vain parin prosentin luokkaa.

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X