K.J.Ståhlberg ja Suomen itsenäisyys

Opinnoiltaan K.J.Ståhlberg oli lakimies. Lakimiehenä hän myös suoritti arvokkaan elämäntyön yliopiston opettajana, oikeustieteen tutkijana ja kehittäjänä, lainvalmistelijana sekä hallintomiehenä ja tuomarina. Arvoasemansa Suomen kansallisten suurmiesten joukossa hän on kuitenkin saavuttanut poliittisella toimintalinjalla, valtiomiehenä. Hän liittyi jo varhain sortovuosien laillisuusrintamaan kohoten vähitellen sen johtohahmojen joukkoon. Valtiomuototaistelussa hän kulki tasavaltalaisen suuntauksen kärjessä. Hänen panoksensa myöhemmän kokemuksen varsin onnistuneeksi osoittaman hallitusmuotomme laatimisessa on yleisesti tunnettu. Ikäänkuin kruunaukseksi hänen valtiomiesuralleen muodostui hänen toimintansa tasavaltamme ensimmäisenä presidenttinä, kansanvaltaisen valtio- ja yhteiksuntajärjestyksemme vakiinnuttajana. Tuolta kaudelta on syytä erityisesti muistaa hänen johdonmukainen pyrkimyksensä kansan eheyttämiseen, sisäisen sovun aikaansaamiseen.

Tultiin vuoteen 1917 ja maaliskuun vallankumoukseen. Ståhlberg tuli perustuslakikomitean puheenjohtajaksi. Tässä ominaisuudessaan ja sittemmin myös eduskunnan perustuslakivaliokkunnan puheenjohtajana hänellä oli nyt tilaisuus tehokkaasti toimia myös parlamentaarisen prinsiipin puolesta. Perustuslakikomitean ehdotuksen perusteella hyväksyttiin v:n 1917 lopussa valtiopäiväjärjestyksen muutos, jonka mukaisesti senaatin talousosaston jäsenet oli nimitettävä eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä, ja he tulivat olemaan virkatoimistaan eduskunnalle vastuunalaiset kaikki yhteisesti hallituksen toiminnan yleisestä suunnasta ja kukin erikseen omista virkatoimistaan. Vastaavasti on voimassa oleva v:n 1919 hallitusmuodossa säädettynä, että valtioneuvoston jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta ja he ovat virkatoimistaan eduskunnalle vastuunalaiset.

Ståhlbergille muodostui ensimmäisen maailmansoda aikuinen kielteinen suhtautuminen jääkäriliikkeeseen poliittiseksi rasitukseksi, jonka vaikutus ulottui hänen presidenttikaudelleensa asti, jopa sen ylikin. Toinen asia, jonka vuoksi hän ajoittain joutui erittäin kiivaan hyökkäilyn kohteeksi, oli Tarton rauha. On mielenkiintoista tarkastella sitäkin laillisuustilannetta ja poliittista tarkoituksenmukaisuutta rinnakkain silmällä pitäen.

Såhlbergin presidenttikauden alussa Neuvostoliitto oli äärimmäisen heikossa tilassa, Suomessa oli suurkansallinen ajattelu Itä-Karjalaan kohdistuvine vaatimuksineen varsin voimakas. Joissakin piireissä jopa haviteltiin Kuollan niemimaata ja tahdottiin osallitua Pietarin valloittamiseen. Näissä oloissa Ståhlberg kuitenkin johdatti maamme Tarton rauhaan. Ståhlbergin suhtatumisessa neuvottluissa varsin vaikeiksi osoittautuneisiin rajakysymyksiin voimme jälleen kerran havaita erilaisten tekijäin vaikutusta. ”Laillisuusmiehenä” hän piti tiukasti kiinni Suomen alueen luovuttamattomuuden periaatteesta. Neuvostoliiton neuvottelijoiden useaan otteeseen esittämät edhotuksen eräiden Suomenlahden saarten ja joiden Karjalan kannaksella olevien alueiden luovuttamisesta Petsamon saamisen vastikkeeksi – ehdotukset, joihin suostumista omat neuvottelijammekin presidentille suosittelivat – hän jyrkästi torjui. Petsamon alueeseen hän katsoi Suomella olevan laillisen oikeuden sillä perusteella, että Suomelle oli jo v. 1864 luvattu Jäämeren rannalta Venäjälle luovutetun Rajajoen tehdasalueen vastikkeeksi. Repolasta ja Porajärvestä, jotka eivät kuuluneet Suomen historilallisten rajojen piiriin, hän määräsi luovuttavaksi. Hän näki sen rasituksen, miksi historiallisten rajojen ylittäminen itäänpäin olisi tulevaisuudessa saattanut muodostua suhteessamme Neuvostoliittoon. Näin syntyi Tarton rauha.

Itsenäisen Suomenn ulkopolitiikka oli ensimmäisen presidentin aikana ja vielä mellkoisenajan myöhemminkin hapuilevaa, linjoja etsivää. Mutta K.J.Såhlbergin kaudelta voidaan merkitä Suomen liittyminen Kansainliittoon ja toiminta sen puitteissa sekä Ahvenanmaan kysymyksen saattaminen maallemme suotuisaan ratkaisuun. Tärkein saavutus oli kuitenkin Tarton rauha, jonka solmiminen aiheutti kovaan kritiikkiä Ståhlbergiä vastaaan.

Lähdeaineisto K.J.Stålberg ja Suomen itsenäisyys