Paavo Nurmi
Suomi osallistui
ensimmäisen kerran olympialaisiin oman lipun alla Antverpenissä
1920. Olympialaiset aloitettiin jo huhtikuussa, mutta varsinaiset
kesäkisät alkoivat elokuun 15. päivänä. Ludovika ja Walter
Jakobsson olivat voittaneet maailmanmestaruuden vuosina 1911 ja 1914
ja hopeaa MM-kisoissa kolmena vuotena. Pariluisteluun Antverpenin
jäähallissa osallistui kahdeksan paria. Insinööri ja rouva
Jakobssonin avattua Antverpenin olympiakisojen kultamitalitilin oli
Maamme-laulu vähällä jäädä soittamatta. Onneksi Jakobssonit
itse tulivat aikaisemmin tiedustelleeksi olympiaorkesterin
kapellimestarilta, oliko hänellä Suomen kansallislaulun nuotteja.
Ei ollut, mutta suomalaiset opettivat hyräillen, laulaen ja
soittaenkin säveltä kapellimestarille, ja niin kansallishymnimme
jotenkin Belgiassa ensi kerran soitettiin. Elokuussa sen sävelet
tulivat kajahtamaan neljätoista kertaa suomalaisen voiton kunniaksi.
Paavo Nurmi, 23, maksoi
kalliit, mutta hyödylliset oppirahat ensimäisen olympiakilpailunsa
aikana, joka kesti tasan 15 minuuttia. Loppusuoran avautuessa
Guillemot sirtyikin Nurmen rinnalle ja meni menojaan. Paavo Nurmen
taistelu oli päättynyt. Hän antoi ranskalaisen mennä. Hän
vilkaisi taakseen varmistaaksen sen, ettei Ruotsin Backman päässyt
yllättämään. Nurmi ohitti maaliviivan 5 sekuntia myöhemmin kuin
kymmentuhantisen katsomon juhlima Guillemot, ja tunsi olevansa
maailman kehnoin urheilija. Tämä oli Paavo Nurmen ensimmäinen
kilpailu ulkomailla.
Onneksi 10 000 metrin
kilpailu oli edessäpäin. Elokuun 20s. 1920 oli Paavo Nurmen
ensimmäinen suuri urheilupäivä. Tuleva juoksukuningas teki
ensimmäisen suuren juoksunsa, jossa toiset olivat vain välttämätöntä
matkaseuraa. Kello soi. Nurmi tempautui ranskalaisen edelle ja juoksi
jatkuvasti kiihdyttäen. Nuori suomalainen irtosi kuin aave
kilpailijoistaan. Guillemot jäi sadan metrin matkalla 15 tai 30
metriä silminnäkijöiden kuvaukset poikkesivat toisistaan. Paavo
Nurmi oli voittanut.
Elokuun 22. päivänä
Nurmi ilmestyi maratonjuoksun lähtöviivalle. Guillemot anasti
kuitenkin yleisön huomion vielä kerran, viimeisen kerran Nurmelta.
Parin kilometrin jälkeen hän keskeytti. Nurmi juoksi omia menojaan.
Ylivoimainen kilpailija Paavo Nurmi irtautiui kilpailijoistaan ja
tuli voittajana maaliin. Maratonjuoksu toi Nurmelle voittajan
kultamitalin lisäksi joukkuevoiton kultaa, joka takuumiehinä olivat
Heikki Liimatainen, henkilökohtaisesti pronssia ja Teodor
Koskenniemi oli kuudes.
Antverpenin kesäkisojen
ensimmäinen päivä elokuun 15:s oli Suomen kannalta erä
loistavimpia olympiakisapäiviämme. Suomen keihäskaarti otti
nelosvoiton. Heikoimmat suomalaiset – Peltonen ja Johansson-Jaale –
heittivät aamupäivän alkukilpailussa erinomaisesti, yli 63 metriä,
mutta Tukholman kultamitalimiehemme Saaristo ja ennen kaikkea Jonni
Myyrä antoivat aihetta huoleen: kumpikin selvisi nipin napin 60
metrin rajasta ja vaivoin loppukilpailuun. Julius Saaristo joutui
kaikkein tiukimmalle kamppailessaan neljännestä tilasta.
Mittamiehet saivat Saaristolle tuloksen 62.39,5 cm ja virolaiselle
Klumbergille 62.39.
Yllätyssankareita oli
useita. Eräs heistä oli pohjalainen Ville Pörhölä, 22, joka
kukisti kuuluisat amerikkalaiset kuulamiehet, jotka lisäksi saivat
todeta toisenkin suomalaisen, Elmer Niklanderin, 30, paremmakseen.
Nämä suomalaiset urhot, ”Röytän karh” ja ”Oitin kanuuna”
vastasivat Antverpenissa Euroopan kuulamaineesta.
Kiekonheitossa juhlivat
ilman jännitystä suomalaiset ”suurmiehet” - Oitin kanuuna ja
Iso-Armas. Loppukilpailun aikana satoi vettä. Niin Niklander kuin
Taipalekin heittivät pari metriä muita pidemmälle.
”Hämeen heinäsirkka”
Ville Tuulos loikkasi ensi yrityksellään 14.50,5. Ruotsalaiset,
joilla oli vielä viimeisensä suorimatta, olivat kovin lähellä.
F.Jansson pamauttikin pitkälle. Sydän kohosi Villen kurkkuun –
näinkähän siinä kulta meni? Ruotsalaisen tulos oli 14.48. Tuulos
sai pitää kultamitalinsa.
Yleisurhelijamme
haltioituivat Antverpenin kisoissa ennennäkemättömään
voimainmittelöön. He tekivät hieman ennemmän kuin sopi odottaa.
Pisteissä Suomi asettui toiseksi USA:n jälkeen ennen Ruotsia,
Englantia, Ranskaa ja Italiaa.
Kaikkiaan 12 suomalaista
painijaa kiipesi Antverpenissä palkintopallille, hopeamitalin asi
yhtä monta kuin kultaakin , pronssimiehiä oli kaksi. Oskar Friman,
27, voitti kultamitalin puhtaalla tilillä, voittaen leikitellen
kaikki vastustajansa. Oskar Friman selätti kaikki vastustajansa.
Lähes 42 vuotias
porvoolainen Adolf Lindfors, joka kolmeen vuoteen ei ollut enää
paininut, innostui uudelleen olympiakisojen lähestyessä ja raivasi
itselleen paikan joukkueessa. Hän myös raivasti itselleen tiensä
sileäsi korkeimmalle palkintopallille. Ratkaisuottelussa 98-kiloinen
Lindfors paini ruotsalaisen Anders Ahlgrenin kanssa säädetyn ajan
(10+15 minuuttia), ylituomari julisti kamppailun tasatulokseksi.
Väliajan jälkeen urosten piti jälleen iskeä yhteen. Aika oli
rajaton. Lidfors väsytti vastustajansa, kun aikaa oli kulunut 47.36.
Suomalainen ikämies julistettiin voittajaksi.
Kalle Anttila päätti
ottelunsa selkävoittoihin yhtä lukuunottamatta. Eino Leino , 29,
oli ainoa todellinen vapaapainijamme. Eino Leino kukisti kaikki
vastustajansa miltei liekittelevän kevyesti. Eino Leino hankki
Suomelle painin viidennen kultamitalin.
Yleisurhelijain ja
painijain menestystä täydensivät ampujat (hopemitali ja kolme
pronssia). Arvo Aaltonen, 24, kirjoitit näissä kisoissa Suomen
uintihistoriaa valloittamalla 200 ja 400 metrin rintauinnissa
pronssimitalin. Antverpenin kokonaissaalis oli kaunoluistelu mukaan
luettuna 15 kultamitalia, 10 hopeamitalia, 10 pronssimitalia.
Suomalaisten menestys oli suurenmoinen.
Lähdeaineisto Reino Rinne
– Pekka Tiilikainen Suomen urheilun tähtihetkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti