Tanner kohtaa suojeluskunnat

Tanner vastaanottaa paraatin

Suomen demokratian toimivuutta se, että vain yhdeksän vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen suojeluskunnat tekevät kunniaa sosialismia edustavalle vt.presidentti Väinö Tannerille.

Kun presidentti Lauri Kristian Relander joutuu keväällä jäämään sairaslomalle lähes neljäksi kuukaudeksi, hänen tehtäviään ryhtyy hoitamaan pääministeteri Väinö Tanner. Presidentin ja siten myös puolustusvoimien ylipäällikön ominaisuudessa Tanner joutuu ottamaan vastaan toukokuun 16. päivän sotilasparaatin Senaatintorilla. Vasemmisto ei haluaisi päästää edustajaansa sodan ketkerasta lopusta muistuttavaa tilaisuuteen, ja suojeluskunnat eivät puolestaan haluaisi pokkuroida sosialistin edessä. Paraati kuitenkin viedään läpi suunnitelmien mukaisesti, vaikka suurin osa maan suojeluskunnista kieltäytyy lähettämästä edustajiaan siihen.

Suomi valitaan 15. syyskuuta kolmivuotiskaudeksi Kansainliiton neuvoston jäseneksi. Neuvostopaikan toivotaan vahvistavan maan kansainvälistä asemaa ja samalla osoittavan Neuvostoliitolle mahdollisimman selvästi sen, minkä puolen Suomi on kansainvälisessä politiikassa valinnut. Suomen pysyväksi edustajaksi valittu Rudolf Holsti toteaakin yksiselitteisesti; parempi ottaa turvallisuustakeet 55 valtiolta eli Kansainliitolta kuin yhdeltä eli Neuvostoliitolta.

Maria Jotuni joutui yhteiskunnan vanhoillisten piirien silmätikuksi 1924 ilmestyneen näytelmänsä Tohvelisankarin rouva vuoksi. Kirjailijaa syytettiin siveettömyydestä ja alhaisten intohimojen ruokkimisesta. Jotunin vuonna 1927 ilmestynyt novellikokoelma Tyttä ruusutarhassa jatkaa kirjailijan korkeatasoista tuotantoa.

Valtion maatalouspolitiikka aktivoitui merkittävästi 1920-luvun alkupuolella. Tämä merkitsi myös Keskuslainarahaston roolin korostumista, mutta ongelmaksi nousi Keskuslainarahaston taloudellinen aseman haavoittuvuus. Ensimmäisen maailmansodan aikaisen rahan arvon romahduksen myötä osakepääoman reaalinen arvo oli supistunut murto-osaan aikaisemmasta. Lisäksi edessä oli edellisinä vuosina ostettujen valtionlainojen takaisinmaksi, minkä seurauksena koko osuuskassajärjestemän toimintamahdollisuudet näyttivät melko ongelmallisilta. Tämän tilanteen ratkaisemisekis Keskuslainarahaston johto käynnisti vuonna 1923 neuvottelut osakepääoman korottamiseksi. Näitä neuvotteluja jatkettiin vuooden 1924 puolella, ja ratkaisuun päästään vuoden lopulla.

Vuoden 1925 alusta lähtien Keskuslainarahaston osake-enemmistä siirtyi valtiolle. Ratkaisu toteutettiin siten, että valtion myöntämistä korottomista lainoista 25 miljoonaa markkaa muutettiin yhtiän etuoikeudettomiksi osakkeiksi, korollisia lainoja muutettiin 7,5 miljoonan markan edestä rahaston B-sarjan osakkeiksi ja 14 miljoonan arvoiset valtion lainat muutettiin yhtiön vararahastoksi. Lisäksi osuuskassat merkitsivät uusia osakkeita 2 miljoonan edestä. Kaiken kaikkiaan osakepääoma nousu 4 miljoonasta 38,5 miljoonaan markkaan, josta valtion osuus oli peräti 84 prosenttia.

Korotuksen seurauksena osakepääoma liki kymmenkertaistui. Realistisesti jättiläismäisestä korotuksesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä korotuksen seurauksena osakepääoman reaalinen arvo ainoastaan palautettiin ensimmäistä maailmansotaa edeltäneiden vuosien tasolle. Tämän lisäksi Keskuslainarahasto sai valtiolta kunnollisen vararahaston. Vähintää yhtä suuri merkitys oli kuitenkin vapautumisella näiden lainojen takausmaksuista, jolloin Keskuslainarahaston voimavarat voitiin suunnat kassojen antolainauksen lisäämiseen.

Valtion taloudellinen panostus Keskuslainarahaston tukemiseenoli valtion talouden mittasuhteissa varsin merkittävä, ja valtion etujen mukaista oli Keskuslainarahaston tarkka seuraaminen. Käytännössä tämä tapahtui siten, että osana vuoden 1925 osakepääoman korotusta oli Keskusrahaston sääntöjä muutettu: nyt hallintoneuvostoon tuli kolme valtiovallan nimittämää edustajaa. Näistä yhden nimitti Suomen Pankki, yhden valtionvarainministeriö ja yhden maatalousministeriö.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että alkuvaiheessa Suomen Pankin edustajana oli pääjohtaja Risto Ryti, joka myös erittäin aktiivisesti osallistui Keskuslainarahastaon toiminnan valvontaan. Hieman kärjistäen voidaan sanoa Keskuslainarahaston olleen Risto Rytin erityisen suojeluksen alaisena kautena 1925-1939. Valtionvarainministeriön edustajana oli valtiokonttorin johtaja J. Wartiovaara ja maatalousministeriön pitkäaikaisimpana edustaja maanviljelysinsinööri E.A. Malm. Viimeksi mainittu oli vuosina 1910-1928 ollut keskuslainarahaston johtokunnan jäsenenä.

Vuosi 1927

http://fi.wikipedia.org/wiki/1927

Yle Areena 1920-luku

http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/vuosikymmen/1920

Valokuvat 1927

https://www.google.fi/search?q=1926&espv=210&es_sm=93&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=AVSxUt6GC-Ln4QSTiIG4CQ&ved=0CGgQsAQ&biw=1366&bih=642#es_sm=93&espv=210&q=1927&tbm=isch

Lähdeaineisto Antti Kuusterä Lähellä ihmistä ISBN 951-1-17992-6 , Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7