Koko illan ja yön
17.-18.10. kuljetusjunat kolistelivat läpi Suomen reittiä Kokkola –
Seinäjoki- Haapamäki-
Jyväskylä-Pieksämäki-Savonlinnan-Elisenvaara-Hiitola-Sairala.
Kirvun kannakselainen pitäjä vastaanotti keski- ja eteläpohjalaiset
18.10 kello 22.20 – 19.10 kello 00.30. Sairalan asemalta JR 24
aloitti marssin kohti Räisälän pitäjää. KTR 8 saapui Sairalaan
samaa reittiä ollen perillä 20.10. aamupäivällä, josta
tykkimiehet marssivat myös Räisälään. JR 24:n ja KTR 8:n
esikunnat olivat toimintavalmiit 19.10 ja 20.10. Räisälän
kansanopistossa toimi jo III Armeijakunnan esikunta, ja samassa
paikassa se oli rauhan tullessa maaliskuussa 1940.
JR 24 ensimmäiseksi
asemapaikaksi tuli Tiurin kylä Vanhan Vuoksen varrella. Pitkä,
monikymmenkilometrinen marssi purkausasemalta Sairalasta Tuiriin
vaari ensimmäiset tappiot, kun vuohisjänteensä katkaissut hevonen
piti lopettaa. Jalkasairaita miehiä kertyi koko joukko, mutta
jokainen jR 24:n mies pysyi rivissä eikä karkaamisia tapahtunut.
Marraskuun loppupuolella
kenttä- ja estetöitä jatkettiin kiireellä. Vaikka sodan
syttymisen mahdollisuutta pidettiin pienenä, toimivat sekä JR 24:n
että KTR 8:n esikunnat aktiivisesti puntaroiden eri mahdollisuuksia.
Marraskuun puolivälissä lämpötila pysyi jo jatkuvasti pakkasen
puolella. Päivällä kylmää oli viitisen astetta ja yöllä hieman
enemmän.
Viikkoa ennen taistelujen
alkua perustettiin 8. Divisioonan alueella seitsemän varuskuntaa,
jotka olivat Vuoksenranta, Vuoksela, Kiviniemi, Humalainen, Konnitsa,
Tiuri ja Säkymä. Varuskunnalle määrättiin päällikkö, joka
Kiviniemen osalta oli everstiluutnantti Merikallio ja Tiurin kapteeni
Lampinen.
Neuvostoliitto katkasi
diplomaattiset suhteet Suomeen 29.11. Seuraavana päivän, torstain
30.11. aamutunteina puna-armeija ylitti rajan noin kello 7.
Maahantunkeutumista edelsi kiivas raskaiden aseiden keskitys, joka
jatkui koko päivän ja ulottui syvälle Suomen alueelle. Raudussa ja
Metsäpirtissä alkoi siviilien hätäinen pako, mutta sotilaat
siirsivät katseensa ja aseensa hyökkääjää vastaan.
Jo kello 9.50 ensimmäiset
viholliskoneet olivat Kiviniemen puolutuslohkon ilmatilassa, ja kolme
hävittäjäkonetta teki matalahyökkäyksen Kasarmilaa vastaan
konekivääreillä ampuen. Hyökkäys uudistui varttia myöhemmin.
Ennen Kasarmilan
hyökkäystä kello 9.20 ampuivat 6. Komppanian miehet hyvin
matalalla 50 metrissä lentäneitä punatähtisiä hävittäjiä.
Koneitten olessa Sakkolan aseman kohtalla yksi kone alkoi pudota ja
pian se rysähti maahan aseman maastoon noin 150 metrin päähän
Haitermaan kansakoulusta. Kuollut lentäjä todettiin nuoreksi
luutantiksi.
Kivinimen kohdalla alkoi
vimmattu valmistautuminen. Jalkaväki miehitti osan asemistaan ja jo
aamuyöllä tykistän tuliasemiin ja tulenjohtopaikoille meenneet
miehet saivat ne taisteluvalmiiksi.
Raudun Ryhmän
puolustusalueella hyökkääjä sai kosketuksen ensimmäiseen
viivytyslinjaan vasta 30. päivän iltana, ja ensimäm¨mäiset
kiivat taistelu käytiin kapteeni Oiva Onni Saarelainen Erillinen
Pataljoona 6:n alueella Palkealassa. Pataljoona torjui panssarien
tukeman läpimurtoyrityksen. Sen jälkeen vihollisen hyökkäys
kohdistui voimakkaimmin everstiluutnantti Martti Nurmen Liippualla
ollutta Jääkääripataljoona 4;ää vastaan. Iltapäivällä se ei
enää kestänyt puna-armeijan hyökkäystä ja linja murtui. Myös
samassa maastossa ollut 6. Rajakomppani joutui vetäytymään
pohjoista kohti toiselle viivytyslinjalla Porkun ja Orjansaaren
tasalle. Taistelut sielläkin jäivät lyhytaikaisiksi ja
aamupäivällä 4. joulukuuta vihollisen kärkijoukot saivat
kosketuksen Kivinimen sillanpään puolutuslinjaan.
Lähdeaineisto: Kimmo
Sorko Kiviniemen lukko ISBN 978-952-93-1178-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti